Aktiivisesti vaikuttavat aineet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: niihin, jotka vaikuttavat tarkalleen määrätyllä tavalla ihmis- tai eläinelimistössä, ja niihin, joiden vaikutus elimistöön on epämääräisempi, mutta kaikesta huolimatta hyödyllinen. Ensin mainittuun ryhmään kuuluvat synteettiset lääkkeet ja esim. myrkyllisiä aineita sisältävät kasvit ja toiseen vaarattomat kasvirohdot. Monet myrkyttöminä pidetyt yrtit voivat vaikuttaa myrkyllisesti, jos niitä käytetään asiantuntemattomasti. Siksi lääkeyrttejä tai niitä sisältäviä luontaistuotteita ei pidä käyttää ilman riittävää asiantuntemusta.
Kansanlääkinnässä käytetään yrtti joko kokonaan tai osittain, riippuen siitä, missä vaikuttavat aineet sijaitsevat.
Kasvirohdosten latinankieliset nimet (joita käytetään mm. lääkeluettelossa ja myyntipäällysmerkinnöissä) viittaavat siihen kasvin osaan, mikä on kyseessä:
herba = verso
bulbus = sipuli
cortex = kuori
flos = kukka
folium = lehti
radix = juuri
rhizoma juurakko
semen = siemen
lignum = varsi
tuber = mukula
fructus = hedelmä
Yrttien ja rohtojen vaikuttavat aineet puolestaan ovat joko toivottavia tai haitallisia. Luontaislääkkeen vaikutus perustuu näihin aktiivisiin vaikuttaviin aineisiin. Niitä ovat esim.
1. Alkaloidit
2. Glykosidit
3. Saponiinit
4. Eteeriset öljyt
5. Karvasaineet
6. Parkkiaineet / katekiiniparkkiaineet
7. Lima-aineet ja hartsit
8. Muut rohdosten vaikuttavat aineet.
Fysiologisesti vaikuttavia aineita on monissa eri luontaistuotteissa. Tavallisimmin niitä esiintyy yrttiteissä ja erilaisissa yrttien alkoholiuutoksissa, -uutteissa ja tipoissa sekä puristeissa. Useimmat fytoterapeuttiset valmisteet on valmistettu monista eri raaka-aineista, joissa kaikissa saattaa esiintyä vaikuttavia aineita.
Parkkiaineet / Katekiiniparkkiaineet
Parkkiaineita on runsaasti mm. palkokasveissa.
Monet kasvit sisältävät parkkiaineita. Parkkiaineet ovat supistavasti vaikuttavia, typettömiä, veteen ja alkoholiin liukenevia aineita. Ilman kanssa kosketuksiin joutuessaan ne tummuvat ja menettävät vähitellen tehonsa. Parkkiaineilla on valkuaisaineita hajottava ominaisuus, jonka johdosta niillä on käyttöä esim. taljoja parkittaessa. Joissakin lääkkeissä parkkiaineet ovat kaikista tärkein ainesosa; näitä ovat mm. tammen kuoresta (Cortex quergus) ja mustikan lehdistä (Folium myrtilli) saatavat tanniinit.
Parkkiaineiden nauttiminen aiheuttaa suussa ja nielussa kutistavan jälkimaun. Vaikutuksen aiheuttaa parkkiaineen reaktio limakalvojen valkuaisaineiden kanssa. Eräissä lääkeyrteissä parkkiaineet lisäävät pääaineiden vaikutusta. Supistavan vaikutuksen ansiosta parkkiaineet edistävät haavojen parantumista ja uuden kudoksen kasvua haava-alueelle sekä tulehtuneille limakalvoille. Koska parkkiaineilla on kyky muodostaa bakteereilta läpipääsemätön albumiinikerrostuma (valkuaisainetta) iholle, niitä voidaan käyttää laajasti mitä erilaisimpiin tarkoituksiin; kylpyveteen, haavojen ja verenvuotojen kääreisiin, ientulehdusten ja lievien palovammojen ja paleltumien hoitoon.
Parkkiaineita on runsaasti ruusukasveissa (Rosaceae), kurjenpolvikasveissa (Geraniacea) ja palkokasveissa (Fabaceae). Sisäisesti niitä voidaan käyttää ripulin ja suolistotulehdusten hoidossa.
Parkkiaineet tuhoutuvat helposti ja nopeasti ilman hapen vaikutuksesta, mistä syystä ne tulisi varastoida ilmatiiviisti ja vain lyhyen ajan.
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Lääkintäjärjestelmät. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).