Hieronta on kasvilääkinnän ja ehkä henkiparannuksen ohella vanhin tunnettu hoitomuoto. Kiinasta on löydetty lähes 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua kirjoitettuja hierontaohjeita; siihen asti ohjeet olivat kulkeneet perimätietona. Jonkinlaista hierontaa lienee harjoitettu kaikissa kulttuureissa.
Suomessa hieronta luetaan fysiologiseksi hoidoksi, ja se on siis hyväksytty virallisten hoitojen piiriin. Hieronta määritellään pehmeisiin kudoksiin kohdistuvaksi, hoitotarkoituksessa suoritetuksi liikkuvaksi painamiseksi. Tämän laajan määritelmän mukaan hierontaan sisältyvät myös vyöhyketerapia, Iymfaterapia, akupainanta ja shiatsu; käsittelemme edellä mainitut terapiat kuitenkin omina kappaleinaan.
Hieronta on kokonaisvaltainen hoito, jolla on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen merkityksensä. Sitä käytetään sekä sairauksien hoitamiseksi, että ehkäisyksi; sekä fysikaalisten hoitojen yhteydessä, että itsenäisenä hoitona. Joissain tilanteissa hierontaa voidaan pitää seurustelumuotona.
Hieronnan lukuisista fyysisistä vaikutuksista tunnetaan parhaiten seuraavat:
- ihon kimmoisuus paranee ja hien ja talin eritys lisääntyy
- paikallinen verenkierto vilkastuu
- kivut lievenevät
- imunesteen kulku nopeutuu
- lihakset rentoutuvat, lihasvammat korjaantuvat
- hengitys tehostuu
- kestävyys paranee
- hieronnan aineenvaihduntaa edistävää vaikutusta ei ole pystytty todistamaan
- hieronnalla on reflektorinen eli heijastevaikutus sisäelimiin
Suomessa nykyisin harjoitettava hieronta rakentuu suureksi osaksi samoille periaatteille kuin kansan hierontataito; muualta tulleet suuntaukset täydentävät sitä. Ns. klassinen hieronta, joka on alunperin syntynyt antiikin Kreikassa, kuului vuosisadan alussa suomalaisten lääkärien peruskoulutukseen. Itämaiset hierontamuodot (esim. akuhieronta) ovat tulleet tunnetuksi vasta viime vuosina. Uusimmat hierontasuuntaukset perustuvat useasti heijastevaikutuksiin tai korostavat hieronnan psykologista merkitystä. Seuraavalla sivulla esitellään muutamia suuntauksia.
Monissa hierontamuodoissa käytetään öljyjä ja voiteita; myös luontaistuotteiden joukossa on monia hieronta-aineita. Rasvaiset hieronta-aineet helpottavat liukuvia hierontaliikkeitä. Eteerisiä öljyjä tai muita helposti imeytyviä rohdoksia sisältävät hieronta-aineet vaikuttavat lääkitsevästi (vrt. aromaterapia).
Sidekudoshieronta kuuluu heijastehoitoihin. Se on kehitetty tämän vuosisadan aikana Saksassa. Perustana on havainto tiettyjen ihoalueitten ja sisäelinten välisestä yhteydestä. Kun ihonalaista sidekudosta liikutetaan ja ärsytetään, voidaan parantaa sisäelinten toimintaa. Sidekudoshieronnan tarkka toimintamekanismi on tuntematon, mutta menetelmän avulla on saatu hyviä tuloksia mm. verenkierron ja ruoansulatuselimistön häiriöissä, kuukautisvaivoissa sekä rnigreenissä. Sidekudoshieronnan soveltaminen vaatii oman koulutuksensa.
Rolfin hieronnan eli rolffauksen on kehittänyt USA:ssa Ida Rolf 1940- luvulla. Perustana on olettamus, jonka mukaan
- hyvä ryhti on terveyden perusta
- lihasten ja sidekudosten epätasapaino ja jäykistyminen aiheuttavat ryhtivirheet
- jäykistymisen syyt ovat suureksi osaksi tunneperäisiä
Rolffauksen aikana koko kehon sidekudos (myös mm. suun sisäpuoli) käsitellään sormin ja rystysin voimakkaasti painamalla. Yksi käsittelykerta kestää noin 10 minuuttia. Hoito saatetaan kokea kivuliaana, mutta jotkut hoidettavat kokevat sen miellyttävänä. Koska tunnelatausten purkaantuminen hoidon aikana ei ole harvinaista, on hierojan ja hierottavan välinen luottamus hyvin tärkeää.
Hierontaa ei pidä suositella seuraavissa tapauksissa:
- ihotulehdukset ja ihonalaisen kudoksen infektiot (esim. paise)
- laskimotukokset
- pahanlaatuiset kasvaimet (neuvoteltava lääkärin kanssa)
- verenvuototauti
- tarttuvat ihotaudit
- tuoreet palovammat
- tuoreet mustelmat, revähtymät, ruhjevammat yms.
Suomessa on järjestetty erillinen hierojakoulutus, joka on lääkintöhallituksen hyväksymä ja kestää vähintään kuusi kuukautta. Hierojakoulutus sisältyy myös kuntohoitajien ja lääkintävoimistelijoiden peruskoulutukseen.
Kasvohierontaa voi helposti suorittaa itsekin; sillä on myös heijastevaikutuksia.
Kajavan hieronta on kokonaisvaltainen hoitomenetelmä, jonka kehitti vuosisadan vaihteessa elänyt, verrattain nuorena kuollut lääkäri-professori Yrjö Kajava. Menetelmää koskeva kirjallinen aineisto on tuhoutunut tulipaloissa.
Kajavan menetelmä edellyttää hoidettavan omaa aktiivisuutta: hoito ei tuota toivottua tulosta, ellei myös ravintoon ja elämäntapaan kiinnitetä huomiota. Hieronta nähdään pikemminkin omaehtoisen hoidon tukena kuin pääasiana. Varsinainen hieronta käsittää aina koko kehon ja siihen on yhdistetty vyöhyketerapiaa, akupainantaa, Iymfaterapiaa ja hermoratahierontaa. Jänteet ja lihasten kiinnityskohdat käsitellään huolellisesti. Sen sijaan itse lihasten hierontaa ei korosteta, vaan lihasten kunto ja liikkuvuus halutaan pitää yllä liikunnan avulla. Hieronnan tavoitteena on tukkeutumien avaaminen, niin että verenkierto, Iymfan virtaus ja kehon eritystoiminta kohenee ja hermoston toiminta tasapainottuu.
Kajavan hieronta soveltuu erityisen hyvin migreenistä ja reumaattisista oireista kärsiville sekä leikkausten ja tapaturmien jälkihoidoksi. Akuuteissa tulehduksissa, syövässä ja sydänsairauksissa sitä ei suositella.
Rytminen hieronta perustuu antroposofiseen ihmiskuvaan ja toimii erityisen hyvin antroposofiseen lääkintään yhdistettynä. Hieronta tähtää koko ihmisen hoitoon: fyysisen kehon lisäksi ihmisellä nähdään olevan sielullinen keho, elämänvoiman keho sekä henkinen minä, ja kosketuksen vaikutukset ulottuvat kaikkiin näihin alueisiin. Kosketus on kevyempää kuin tavallisessa, ns. klassisessa hieronnassa. Hieroja ottaa ajatuksen voimakkaasti mukaan työhönsä.
Keho nähdään kolmesta järjestelmästä muodostuneena kokonaisuutena: aistihermo-järjestelmä, rytminen järjestelmä ja aineenvaihduntajärjestelmä (ks. antroposofinen lääkintä). Jos rytminen järjestelmä ei toimi, tasapaino häiriintyy ja kaksi muuta järjestelmää sekoittuvat toisiinsa. Hieronnan avulla pyritään vahvistamaan rytmistä järjestelmää.
Rytminen hieronta sopii lähes kaikille, mutta sen toteuttamiseen tarvitaan antroposofiseen ajattelutapaan perehtynyt hieroja. Menetelmä soveltuu erityisen hyvin stressioireiden, unettomuuden, aineenvaihduntahäiriöiden, astmaattisten oireiden, masennustilojen ja selkävaivojen hoitoon. Sitä voidaan antaa myös ennaltaehkäisevänä ja rentouttavana hoitona, vaikkei varsinaisia vaivoja olisikaan. Toisin kuin monet muut hierontamuodot, rytminen hieronta sopii myös lapsille.
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Täydentävät hoidot, lääkintäjärjestelmät ja eri maiden perinteinen kansanlääkintä sekä näihin liittyvät tuotteet, yrtit ja rohdokset. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).