Tarvitsemme omega-6-rasvahappoja 5–10 % kokonaisenergian saannista eli 12–22 grammaa päivässä iän, liikunnan ja sukupuolen mukaan. Omega-6-sarjaan kuuluvat linolihappo (LA), gammalinoleenihappo (GLA), dihomogammalinoleenihappo (DGLA) ja arakidonihappo (AA). Niitä saadaan pääasiassa lihasta. Naudanlihan omega-6-pitoisuus on kasvanut viime vuosina 2–3-kertaisesti suhteessa omega-3:een johtuen lehmien ruokinnassa tapahtuneista muutoksista. Sekin vinouttaa ravinnon omega-6/omega-3-suhdetta, joka on ennestään huono länsimaisessa ruokavaliossa. Omega-6- ja omega-3-perheet kilpailevat soluissa samoista reseptoreista ja entsyymeistä (desaturaaseista, elongaaseista ja fosfolipaaseista). Kun omega-6:n saanti on suurempaa kuin omega-3:n, voittavat omega-6:t kilpailun paikoista reseptoreissa, mikä on terveydelle epäedullista. Esimerkiksi nivelreumassa jylläävät omega-6:t, eritoten arakidonihappo (AA), joka tuottaa tulehdussytokiineja.
Linolihappoa (18:2n-6), LA, on runsaasti mm. kasviöljyissä ja levitteissä. Noin 10-15 % omega-6:sta saamme “näkymättömänä” viljatuotteista, kasviksista, pähkinöistä, ym. LA on omega-6-rasvahappoketjureaktion lähtöaine, jota mikään muu aine ihmisen ravinnossa ei pysty korvaamaan. Se muuttuu terveen ihmisen aineenvaihdunnassa gammalinoleenihapoksi (GLA) ja arakidonihapoksi (AA). LA:n saanti on liian suurta suhteessa ALAn ja omega-3-rasvahappojen saantiin.
Konjugoitu linolihappo (18:2, n-9 cis; 11 trans), CLA, on linolihapon johdannainen. Se on siitä erikoinen rasvahappojen seos, että vaikkei se kuulu varsinaisesti välttämättömiin rasvahappoihin, sen tietyillä isomeereillä on erittäin tärkeitä, edullisia vaikutuksia terveyteen. Ne polttavat rasvaa ja ehkäisevät syöpää ja diabetesta, allergioita, astmaa, atooppista ihottumaa ja edistävät terveyttä muutoinkin monella tavalla. CLA:n saanti ravinnossa on usein riittämätöntä. CLA on ainoa tunnettu hyödyllinen transrasva. Sitä käytetään yleisesti laihdutusvalmisteena.
Gammalinoleenihappoa (18:3n-6), GLA, ei ole ihmisen ravinnossa lukuun ottamatta äidinmaitoa. Sitä valmistetaan ravintolisäksi helokkiöljystä, mustaherukan siemenistä ja purasruohon eli kurkkuyrtin siemenöljystä. Tavallisin valmistemuoto on pehmytgelatiinikapseli. En suosittele pelkkien helokkikapseleiden käyttöä, sillä silloin elimistössä voi syntyä liikaa arakidonihappoa, AA:ta. Sitä vastoin yhdessä kalaöljyn kanssa helokki on hyödyllistä ja turvallista, sillä EPA toimii AA:n vastavaikuttajana.
Dihomogammalinoleenihappoa (20:3n-6), DGLA, on äidinmaidossa, munuaisissa, lisämunuaisissa ja haimassa. Ne eivät yleensä kuulu ruokavalioon. Käytännössä tärkein DGLA:n lähde on helokki-, purasruoho- tai mustaherukansiemenöljy. GLA muuttuu elimistössä DGLA:ksi, josta puolestaan syntyy arakidonihappoa. Arakidonihappoa (20:4n-6), AA, ei ole kasviksissa, mutta kylläkin lihassa (sika, nauta, lammas, kalkkuna), lihavalmisteissa, maitotaloustuotteissa (maito, jogurtti, juusto, voi) sekä ravuissa ja muissa äyriäisissä. Kanan, kalkkunan, karpin ja kirjolohen AA-pitoisuus on 20–140 mg/100 grammaa.
Tämä artikkeli on Luontaistuotealan ammatillisen peruskurssin aineistosta: Tri Tolosen materiaali, Välttämättömät rasvahapot, tekijä LTK, dosentti tri Matti Tolonen