Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Syöpäsairauksien ravitsemushoito tapausselostusten valossa -kirjasta
Syövän syntymekanismien mukaisia hoitoperiaatteita
NIH:N loppupäätelmä osoittaa, että hapetusstressi on lääketieteessä tärkeä ymmärtää oikein. Hapen palamisen jäämien vapautuminen tarkoittaa nimenomaan hapetusstressitapahtumaa. Elämme maailmassa, jossa emme yleensä voi välttää hetkellisiä hapetusstressitapahtumia.
Sanoilla Reactive oxygen species (ROS) tarkoitetaan hapen aineenvaihdunnan vapauttamia hapen palamisen jäämiä. Englanninkielinen lyhennys ROS on ollut käytössä yleisesti suomalaisissa tieteellisissä kirjoituksissa.
Elämämme tasapainoon kuuluvat energia-aineenvaihdunnassa syntyvät ROS-molekyylit, samoin niiltä suojaavat antioksidantit. Hoitavan lääkärin tulisi hallita ja ymmärtää ROS-reaktiot ja kulloisetkin syntysyyt, kuten myös elimistön suojautuminen hapetusstressiltä tehostamalla antioksidanttijärjestelmän tehokkuutta.
Solun rakenteita vaurioittavan järjestelmän rinnalla elimistössä on siis antioksidanttisuojajärjestelmä. Näiden kahden tulisi toimia keskinäisessä tasapainossa; elimistömme rakenteissa olevien biomolekyylien ja ROS-tuotannon välillä tulisi olla tasapainotilanne. ROS-reaktiot kuuluvat siis normaaliin aineenvaihduntaan niin kauan kuin ne pysyvät hallittuina.
ROS-reaktioiden tuotanto vaikuttaa solun normaaliin aineenvaihduntaan. Hapetusstressimolekyylit vaikuttavat myös aineenvaihdunnallisiin reaktioihin sekä solun sisäisissä että solun ulkoisissa rakenteissa.
KUVA 3. Reaktiivisen hapentuotannon säätelijöitä
