Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Syöpäsairauksien ravitsemushoito tapausselostusten valossa -kirjasta
(Tämä osa kirjasta on lainaus Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta luvusta Syöpäsairaudet, kirjasta Terveen elämän salaisuudet osa 4 (WSOY 1989).)
Ravinto ja immuniteetti
Ruoan ja sairauksien väliset yhteydet on tiedostettu jo historiallisista ajoista alkaen. Aliravitsemuksen ja infektioiden yhteys huomattiin tämän vuosisadan alussa. Immunologiassa mielenkiinto kohdistui pitkään kolmannen maailman lapsiin, joiden aliravitsemuksen tiedettiin heikentävän immuniteettia. Vielä 15 vuotta sitten immunologian oppikirjoissa, joissa käsiteltiin ravitsemuksen ja vastustuskyvyn välisiä yhteyksiä, esille tuotiin pääasiallisesti kolmannen maailman kansojen ravitsemusongelmia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut dramaattinen käänne, kun maailmanlaajuisesti on todettu yksittäisten ravintotilojen puutostiloja ja niistä johtuvia immunologisia sairauksia. Tutkimukset ovat paljastaneet, että myös länsimaissa osa sairauksista johtuu ravintotekijöiden puutoksista.
Infektioiden vastustuskyky on riippuvainen ravitsemustilasta. Vuorovaikutus on kaksisuuntainen. Ravitsemustila vaikuttaa immunologisiin toimintoihin. Niistä riippuu, riittääkö immuunivaste taudin aiheuttajan torjuntaan. Vastaavasti akuutit ja krooniset infektiotaudit heikentävät ravitsemustilaa. Tieteelliset tutkimusmenetelmät ovat viime aikoina kehittyneet niin pitkälle, että uusissa tutkimuksissa on voitu yhdistää lukuisia immuunivasteen häiriöitä elimistölle välttämättömien ravintotekijöiden raja-alueen puutoksiin. Immuniteetille tärkeiden ravintotekijöiden puutokset eivät enää ole kehitysmaiden ”yksinoikeus”. Teollistuneiden maiden rappeutumissairauksia on alettu pitää myös eriasteisina puutossairauksina.