Tämä artikkeli on ote Marja Ruutin kirjoittamasta Terve maksa kirjasta.
Painon sopivuutta arvioidaan yleensä BMI:n avulla eli laskemalla ihmisen painon suhde pituuden neliöön. Näin saaduilla luvuilla määritellään alipaino (BMI<19), normaalipaino (BMI 19−25), ylipaino (BMI 25−30), merkittävä lihavuus (BMI 30−35), vaikea lihavuus (BMI 35−40) ja sairaalloinen lihavuus (BMI >40).
Painoindeksi antaa väljyyttä, sillä normaalipainon vaihteluväli on yli 15 kiloa. Esimerkiksi 170 cm pitkä ihminen katsotaan BMI:n mukaan normaalipainoiseksi välillä 54−72 kg. Tähän väliin mahtuu monenlaista ruumiinrakennetta ja rasvan määrää. BMI antaa siis karkean ja usein riittävän kuvan painon sopivuudesta, mutta ei aina kerro riittävästi painon ja terveyden välisestä suhteesta. Se ei kerro kuinka suuri osa ihmisen painosta on rasvaa ja kuinka suuri osa on lihasta, tai ovatko luut hentoja ja hauraita vai suuria ja täyttä tavaraa. BMI ei myöskään kerro minne rasvaa on kertynyt. Painoindeksin vaihteluvälin ensimmäisellä puoliskolla ihminen voi yleensä hyvin, toisella puoliskolla joko hyvin tai huonosti riippuen geeneistä, ruokavaliosta ja liikunnasta.
Ylipainoisen ihmisen (BMI yli 25) terveyden kannalta oleellista ei ole pelkästään rasvan määrä vaan mihin rasva kertyy ja miten se vaikuttaa aineenvaihduntaan. Paljon merkitsee myös se, mikä aiheuttaa rasvan kertymisen. Vieläkin lihavuus määritellään tilaksi, jossa energian saanti on ylittänyt energiankulutuksen, mutta näin ei aina ole. Liikunnan puute, stressi, sopimaton ruoka ja virheellisesti toimiva maksa saavat kehon käyttäytymään kaloriteorioiden vastaisesti ja keräämään rasvaa niukkaenergiselläkin ruoalla.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Marja Ruutin uutuuskirja Terve maksa nyt -15% alennuksella koko tilauksen loppusummasta koodilla ”tervemaksa”!
Nopea ohje alennuksen käyttöön ostoskorissa:
Lisää teksti tervemaksa, kohtaan ”Kupongin koodi”.
Paina ”Käytä kuponki” -nappia ja alennus näkyy ostoskorissa.
© Mividata Oy ja Marja Ruuti