Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Ruoansulatus kuntoon ravitsemushoidolla -kirjasta, jonka voit ladata nyt ilmaiseksi kokonaisuudessaan tästä (HUOM! Edun arvo 35,90€) >>
Yleensä diagnoosiin päädytään poissulkumenetelmällä. Paksusuolen tähystyksessä otetuissa koepaloissa ei todeta tyypillisiä muutoksia, ei liioin laboratoriotesteissä eikä röntgentutkimuksissa. Oireyhtymän tyypilliset piirteet tulee tarkasti rekisteröidä. Usein voidaan esitiedoilla melko hyvin selvittää ravinnon käytön ja oireilun välisiä yhteyksiä.
Kliinisessä tutkimuksessa tunnustellaan vatsaa ja tutkitaan sormella peräaukon kautta suolen loppuosaa. Kliininen tutkimus ei kuitenkaan yleensä paljasta normaalista poikkeavaa. Potilaan vatsa voi olla epämääräisesti aristeleva. Potilas itse voi olla jännittynyt.
Gastroenterologi tähystää usein ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen, varsinkin jos oireita on ylävatsalla. Koska useita erotusdiagnostisia vaihtoehtoja on olemassa, saattaa olla syytä tähystää perä- ja paksusuoli tai tehdä varjoainekuvaus röntgenillä (colongrafia). Näin voidaan sulkea pois mahdolliset syöpäkasvaimet, polyypit, divertikkelit ja muut paksusuolisairaudet. Muita tauteja poissulkevilla tutkimuksilla saattaa olla suuri merkitys. Toisaalta tutkimuksia ei ole tarpeellista toistaa liian usein.
Jos potilaalla on ollut kliinisesti todettu bakteeriperäinen mahasuolikanavan tulehdus, ärtyvän suolen oireyhtymä jää 10–14 prosentille potilaista. Riskitekijöitä on sukupuoli (nainen), vaikea muu sairaus ja ennen sairautta olleet psyykkiset oireet, kuten depressio.
Haluatko koko Kaarlo Jaakkolan tietopaketin aiheesta?
Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Ruoansulatus kuntoon ravitsemushoidolla -kirja on ladattavissa nyt ilmaiseksi kokonaisuudessaan tästä >>
HUOM! Kun lataat kirjan ilmaiseksi TÄNÄÄN, niin etusi arvo on 35,90€!
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola