Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla kirjasta (lataa koko e-kirja NYT ILMAISEKSI tästä).
Mykoplasma kuuluu merkittäviin hengitystieinfektioita aiheuttaviin mikrobeihin. Mykoplasman aiheuttamat infektiot voivat johtaa vaikeaan krooniseen väsymysoireyhtymään. Pahimmillaan väsymystila voi olla niin vaikea, että potilas ei itse jaksa kävellä lyhyttäkään matkaa. Vaikea infektio voi tuhota loppuelämän laadun ja lyhentää sitä merkittävästi.
Potilaakseni tuli tammikuussa vuonna 2009 50-vuotias opettaja, joka oli sairastunut liikkeellä olevaan flunssan tyyppiseen infektioon vuonna 2002. Mykoplasmadiagnoosin hän sai kuulla vasta sisätautilääkäriltä elokuussa vuonna 2005. Kyseessä oli sairaalassa ainoa lääkäri, joka tunsi kyseisen taudin. Lääkäri suostui määräämään antibioottilääkettä joulukuussa 2005 ja toisen kerran syyskuussa 2006.
Tartunnasta seurasi vaikea ja vuosia kestänyt uupuminen. Kuuden vuoden aikana potilas pystyi käymään töissä yhteensä vain 2,5 vuotta. Toimintakyvyttömäksi tekevästä uupumuksesta hän kärsi yhteensä yli 3 vuoden ajan, joista kaksi vuotta meni vuoteenomana. Heikkous oli välillä niin voimakasta, että hän ei juurikaan jaksanut nousta ylös vuoteesta.
Potilas sai aluksi vaihtelevia diagnooseja. Psykiatri väitti, että kyseessä oli epätyypillinen depressio, johon potilas sai masennuslääkitystä puoli vuotta. Lääkkeet heikensivät terveyttä entisestään. Psykiatri suuttui, kun potilas kertoi lääkkeen hankalista sivuvaikutuksista.
Sairaalan infektiolääkäri lopulta diagnosoi mykoplasma-bakteeritartunnan vasta-ainetutkimusten ja oireiden perusteella. Lääkäri ei kuitenkaan tiennyt parantavaa hoitoa potilaan sairauteen. Lääkäri oli sanonut suoraan, että potilas ei paranisi koskaan.
Kyseinen infektiolääkäri määräsi pitkiä, vuosia kestäneitä antibioottikuureja, joista oli selkeästi hyötyä. Potilas hakeutui yksityisesti useaksi kuukaudeksi otsonihoitoihin, joita hän sai 40−50 kertaa. Hoidoissa annettiin 2 kertaa viikossa suonensisäisiä ruiskeita. Kyseessä oli ns. otsoniautohemoterapia, jossa potilaasta otettua verta otsonisoitiin ja ruiskutettiin takaisin. Hoitojen jälkeen uupumus hellitti ja hän pärjäsi lähes entiseen tapaan. Potilaan mukaan otsonihoidoista oli ollut enemmän apua kuin antibioottikuureista. Vaikka olo aaltoilikin, sairastamisessa ei tullut selvää takapakkia.
Sairastamisen aikana potilaalla oli voimakas himo syödä hiilihydraatteja. Hän liikkui niukasti, ja paino nousi 20 kiloa 6 vuoden sairastelujakson aikana. Kun vointi oli ollut parempi syksyllä 2008, paino oli laskenut kymmenkunta kiloa. Oireiden lisääntyessä paino nouse jälleen nopeasti hiilihydraattipainotteisen ruokavalion vuoksi.
Potilas tuli vastaanotolleni, koska taudin pahenemisjakso oli jälleen alkanut. Vastaanotolla kerroin, että mielestäni niin vaikea-asteinen väsymysoireyhtymä infektion seurauksena oli monelta osin hapetusstressisairaus. Suosittelin potilaalle yksilöllistä laaja-alaista farmakologista tukilääkitystä, joka perustuu pienoisravintotekijöiden tasemittauksiin. Kokemukseni perusteella määräsin aloitushoidoksi tärkeimpiä lisäravinteita, jotka yleensä tämäntyyppisessä tilanteessa tuntuvat lievittävän potilaan oireita. Antibioottilääkitystä jatkettiin entisen ohjeen mukaan.
Ensimmäisenä antioksidanttihoidon hoitopäivänä potilas sai ns. antioksidanttijuomaa (AO), jota hän piti elämänsä parhaana juomana[1]. Juoman nauttimisen jälkeen huimaus lisääntyi selvästi. Hänen teki jatkuvasti mieli AO-juomaa. Hän joi sitä ensimmäisen lääkitysviikon aikana 3 kertaa päivässä, toisen viikon aikana kaksi ja kolmannella viikolla kerran päivässä, sen jälkeen neljänä päivänä viikossa kerran päivässä. Myöhemmin juoman nauttiminen ei aiheuttanut enää huimausta.
Lääkityksen alettua taudin huono jakso kesti vain pari viikkoa, jonka jälkeen potilas pystyi nousemaan jaloilleen ja menemään töihin.
Mielenkiintoista oli, että myös potilaan koira oli saanut saman infektion kuin potilas, syksyllä 2002. Koira oli saanut pitkiä antibioottikuureja, joiden avulla sen kunto parani noin kolmessa kuukaudessa. Kun antibioottikuuri loppui, koiran kunto romahti kahdessa päivässä. Kun antibioottikuuri aloitettiin uudelleen, koira tervehtyi niin, että antibioottikuuri voitin lopettaa puolentoista vuoden kuluttua.
Kun potilaani valmisti itselleen AO-juomaa, koira tarkkaili häntä koko ajan. Kun juoma oli lasissa, koira poikkeuksellisesti nousi pöydälle ja yritti juoda sitä lasista. Myöhemmin koira sai juomaa teevadilta ja villiintyi siitä energiseksi. Ensimmäisinä viikkoina koira sai pienehkön osan joka lasillisesta. Joka kerran koira käyttäytyi villisti ja halusi nauttia joka pisaran. 4−5 viikon ajan koira tuli emäntänsä viereen juoman valmistamisen aikaan ja pyysi juomaa eleillään. Sen jälkeen koira rauhoittui, mutta nautti juomaa aina halukkaasti, kun sai sen, muttei enää yrittänyt luvattomasti ottaa lasia.
Antioksidanttihoito alkoi tehota
Potilas tuli vastaanotolleni seuraavan kerran toukokuussa 2009. Hän toi mukanaan huolellisesti tekemänsä raportin, jossa kerrottiin hoidon vaikutuksista.
Tukilääkityksen alussa potilaan kunto oli ollut heikko pari ensimmäistä viikkoa, mutta sen jälkeen olo oli kohentunut vähitellen. Aivot toimivat selkeämmin viimeiset kolme viikkoa, ja energia lisääntyi siten, että hänen ei tarvinnut enää olla vuoteenomana. Mieliala ja unen laatu paranivat jonkin verran. Voimat kohenivat niin paljon, että hän selvisi 1,5−2 tunnin kävelystä suurin piirtein omalla tahdilla ilman pysähtelyjä.
Neljäntenä päivänä AO-juoman nauttimisen aloituksesta potilaan kuukautiset alkoivat ensimmäisen kerran kolmeen kuukauteen. Vaikka taudin luonnollinen paheneminen ei helpottunut välittömästi ja oleellisesti tukilääkityksellä, yllätys potilaalle oli, että huono vaihe kesti vain kaksi viikkoa. Sen jälkeen alkoi hidas paraneminen. Kokemuksensa perusteella potilas arvioi, että ilman ravitsemushoitoa hän olisi ollut vieläkin sänkypotilas.
Potilas oli voinut niin hyvin, että hän oli käynyt töissä viittä sairauslomapäivää lukuun ottamatta. Aikaisemmin hän jaksoi läpi työpäivän juuri ja juuri, ja kotiin palattuaan hän oli täysin uupunut, jaksamatta paneutua kotiasioihinsa lainkaan. Nyt potilas kertoi parantuneensa siinä määrin, että oli jälleen jaksanut toimia myös kotona ja harjoittaa liikuntaa.
Arvioni mukaan potilas oli selkeästi paranemaan päin. Suosittelin tukilääkityksen jatkamista suunnilleen silloisella annostasolla, mutta lisäksi tehtäisiin hoitokokeilu B12-vitamiinipistoksilla. Sen lisäksi suosittelin, että amalgaamisaneeraus suoritettaisiin nopeassa aikataulussa kertasaneerauksena noudattaen tarkasti Suomen Biohammaslääketieteen yhdistyksen suojausohjeita.
[1] Antioksidanttijuoma (AO-juoma)
-pakastepala eläinlesitiiniuutetta (2 500 mg)
-3 palaa viherravintovalmistetta
-palautusjuomajauhetta 50 g noin ½ litrassa vettä.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Päätimme, että parasta mitä meillä on antaa nyt kytevään tilanteeseen, on jakaa Antioksidanttiklinikoiden perustajan, erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla -kirja kokonaisuudessaan ILMAISEKSI!
Lataa NYT Kaarlo Jaakkolan kirja “Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla” ILMAISEKSI (norm. 35,90€) TÄSTÄ:
Lataa e-kirja ilmaiseksi tästä >>
Sivulta löytyy myös 16 ilmaista käytännönläheistä terveysopasta, jotka ovat kaikki toistaiseksi ilmaiseksi ladattavissa (arvo 4,90 € / kpl). Tutustu oppaisiin ja lataa ne koneellesi tästä: http://biomed.fi/ladattavat-oppaat/
PS. Nyt on aika jakaa todellisen ravitsemushoitojen legendan viisauksia koko kansan avuksi! Anna myös läheisellesi mahdollisuus ilmaiseen terveystietoon ja laita e-kirjan ja oppaiden linkit jakoon somessa tai emaililla.
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola