Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla kirjasta (lataa koko e-kirja NYT ILMAISEKSI tästä).
Alaikäisten lasten holhoojina vanhemmilla on sananvalta päättää lasten hoidosta. Ne vanhemmat, jotka tilaavat ajan vastaanotolleni, ovat tehneet tietoisen valinnan tuoda lapsensa hoitoon. Mikäli vanhemmat eivät ole tietoisia hoitosuunnasta, heille kerrotaan siitä. Heillä on aina mahdollisuus hakeutua muuhun hoitoon. Kyseisen pojan tapauksessa isä oli täysin tietoinen hoitosuunnasta, sillä hän oli itse ollut pitkäaikainen potilaani.
On itsestäänselvyys, että lääkäri ei voi lääkärin etiikan vastaisesti tehdä sellaisia hoitosuunnitelmia tai suosituksia, jotka sotivat lääketieteellisiä periaatteita vastaan. Jos olisin katsonut, etten voi auttaa lasta, olisin passittanut alaikäisen potilaan sellaiseen hoitolaitokseen, jossa löytyy parempi asiantuntemus. Potilaan isä halusi ehdottomasti, että lapsi saa määräämäni tukihoidon.
Tieteellisessä kirjallisuudessa esitettyjen tutkimusten sekä omien tutkimusteni perusteella on ilmeistä, että lapsi, joka kärsii atooppisista iho-ongelmista sekä astmasta, voi saada apua laboratoriomittauksiin perustuvasta ravitsemushoidosta. Sen ja muiden hoitojen välillä ei ole ristiriitaa eikä niitä sovi asettaa vaihtoehdoiksi toistensa suhteen.
Potilas sai apua tukihoidoista ja hänen vointinsa parani, mihin lääketieteessä tähdätäänkin. Ravitsemushoidossa ja siinä käytetyissä menetelmissä on kyse ns. perinteisen koululääketieteen rinnalla käytettävästä ja sitä täydentämään tarkoitetusta ravitsemushoidosta lääketieteen erikoisalana.
Potilaalle suunnitellut ja toteutetut laboratoriotutkimukset oli suunniteltu yhdessä potilaan isän kanssa. Potilas oli ollut useaan otteeseen yliopistosairaalassa mm. ylähengitysteiden infektion ja siihen liittyvän hengenahdistustilanteen sekä atooppisen ihottuman vuoksi. Huolimatta kuudesta sairaalakäynnistä, yliopistosairaalan tekemistä tutkimuksista ja sairaalan lääkäreiden antamista hoidoista, potilaan tilaa ei saatu hallittua, vaan akuutti hengitystieinfektio ja ihottuma olivat toistuneet.
Mainittuja vajauksia, kuten sinkin ja D-vitamiinin, en olisi voinut saada selville esitietojen ja löydösten perusteella. Sinkin ja D-vitamiinin matalat taseet ovat yleensä pitkäaikaisia ja kestäneet jo vuosia silloin, kun potilas saa toistuvia oireita. Näillä pitkäaikaisilla puutostiloilla on todennäköisesti ollut suuri merkitys potilaan yleisvointiin ja sitä kautta myös akuutin hengitystieinfektion ja ihottuman paranemiseen. Suoritettujen pienoisravintoaineiden laboratoriotutkimusten perusteella infektiokierteiselle astmaattiselle potilaalle pystyttiin määräämään tehokkaat ja asianmukaiset ravitsemushoidot.
Vaikka suomalainen Käypä hoito -suositus ei mahdollisesti tuntisikaan eri ravintotekijöiden vaikutusta potilaan hoidossa, se ei saisi johtaa siihen, että lääkäri käytännön työssään ei saisi soveltaa kansainvälisessä tiedeyhteisössä saavutettuja uusimpia tutkimustuloksia potilaan hoidossa. Soveltamalla uusimpia tutkimustuloksia käytännön lääkäri nimenomaisesti toimii lääkärinvalansa mukaisesti eli koittaa kaikin tavoin parantaa ja lievittää potilaan sairauksia.
Tutkimustieto mm. osoittaa, että esimerkiksi D-vitamiinin puutostilan ja atooppisen ihottuman vaikeusasteen välillä on todennäköisesti merkittävä lääketieteellinen yhteys. Tutkimustieto osoittaa myös, että laajennettu antioksidanttien käyttö vähentää atooppisen ihottuman riskiä.
Akateemiset väittelyt eivät saisi vaikuttaa potilaan hoitoon yksittäistapauksessa, etenkään sellaisessa, missä potilas tietoisena hoitojen rinnakkaisuudesta perinteisen koululääketieteen kanssa hakeutuu lääkärin vastaanotolle saadakseen juuri kyseistä hoitoa. Mikäli tällainen hoito, jolla todennäköisesti on parantava vaikutus ilman haitallisia vaikutuksia, olisi kielletty suomalaisessa käytännön lääketieteessä, se merkitsisi lopulta byrokratian voittoa potilaan oikeuksien kustannuksella; etenkään tilanteissa, joissa todetaan, että “hyvää hoitoa” ei ole olemassa.
En määrännyt potilaalle ravitsemushoitoja ns. koululääketieteen hoitoja korvaavana vaihtoehtona, vaan ainoastaan osana potilaan muita hoitoja sekä niiden rinnalla. Tämä asia ilmoitetaan potilaalle täysin yksiselitteisesti heti ensimmäisen yhteydenoton yhteydessä, kuten myös säännöllisesti hoitosuhteen aikana. Potilasta ja omaisia kehotetaan myös nimenomaisesti ilmoittamaan tukihoidosta heitä hoitavalle varsinaiselle lääkärille. Näin ollen hoitosuhteeni potilaan kanssa ei ole perussairauden ensisijainen hoitosuhde vaan erään lääketieteen erikoisalan konsultatiivinen hoitosuhde. Ravitsemushoito on osa potilaan kokonaisvaltaista terveydenhoitoa, mihin jokaisella potilaalla Suomessa tulee olla subjektiivinen oikeus.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Päätimme, että parasta mitä meillä on antaa nyt kytevään tilanteeseen, on jakaa Antioksidanttiklinikoiden perustajan, erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla -kirja kokonaisuudessaan ILMAISEKSI!
Lataa NYT Kaarlo Jaakkolan kirja “Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla” ILMAISEKSI (norm. 35,90€) TÄSTÄ:
Lataa e-kirja ilmaiseksi tästä >>
Sivulta löytyy myös 16 ilmaista käytännönläheistä terveysopasta, jotka ovat kaikki toistaiseksi ilmaiseksi ladattavissa (arvo 4,90 € / kpl). Tutustu oppaisiin ja lataa ne koneellesi tästä: http://biomed.fi/ladattavat-oppaat/
PS. Nyt on aika jakaa todellisen ravitsemushoitojen legendan viisauksia koko kansan avuksi! Anna myös läheisellesi mahdollisuus ilmaiseen terveystietoon ja laita e-kirjan ja oppaiden linkit jakoon somessa tai emaililla.
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola