Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla -kirjasta, jonka voit ladata nyt ilmaiseksi kokonaisuudessaan tästä (HUOM! Edun arvo 35,90€) >>
Vastaanotolle syksyllä 1988 tuotiin 5-vuotias poika, jolla oli infektiokierre. Hänellä oli usein korva- ja hengitysteiden tulehduksia, nuhaa ja kuivaa yskää. Astmaattisia oireita oli ollut vuodesta 1986 lähtien. Kun vanhemmat toivat pojan antioksidanttihoitoon, hän oli saanut kymmenkunta antibioottikuuria. Varsinaisia astmakohtauksia ei ollut, mutta hengenahdistus oli lähes jatkuvaa. Voimakkaammillaan oireet olivat keväisin ja syksyisin. Yli vuoden ajan poika oli tarvinnut säännöllisesti avaavaa lääkettä suihkeina. Lääkitystarve oli lisääntymässä, ja oireita lievittäviin lääkkeisiin lisättiin myös kortisonia sisältävät suihkeet. Vanhemmat halusivat lääkityksen lisäksi syihin kohdistuvaa hoitoa, joten he toivat pojan vastaanotolleni.
Laboratoriotutkimuksissa todettiin matalat kaliumin, sinkin, mangaanin ja seleenin veritasot. A- ja E-vitamiinin plasmatasot olivat matalia. Rasvahappoanalyysissä todettiin tärkeiden omega-3-sarjan rasvahappojen, EPA:n ja DHA:n, matalat arvot ja arakidonihapon[1] kohonnut määrä.
Lääkevaikutustason ravitsemuslääkitys aloitettiin siten, että kolmen vuorokauden välein lisättiin ohjelmaan yksi lääke. Lääkitysohjelmaan kuului aluksi 9 eri valmistetta, joita täydennettiin laboratoriomittausten valmistuttua mangaanikapselilla.
Kun lääkitys oli jatkunut kaksi kuukautta, hengenahdistus loppui. Poika pärjäsi ilman oireita poistavia astmalääkkeitä. Lääkitysvaiheen alussa potilas sai kerran korvatulehduksen ja siihen antibioottihoitoa, mutta sen jälkeen tulehduksia ei ollut.
Vastaanotolla 3 kuukauden kuluttua vanhemmat kertoivat, että poika oli pystynyt nauttimaan lääkkeet hyvin ja hän oli tullut energisemmäksi. Helmikuussa 1989 potilas sairasti flunssan, mutta silloin ei tarvittu antibiootteja.
Viiden vuoden aikana potilas kävi isänsä kanssa 8 kertaa vastaanotollani. Isä kertoi, että astmaa ei enää ilmennyt, hengitys toimi hyvin. Poika oli pärjännyt pitkän matkan juoksukilpailussa. Hän oli parantunut lievistä infektioista nopeasti. Kasvu ja kehitys olivat edenneet hyvin. Antibioottikuureja ei ollut tarvittu 5 vuoteen.
Vastaanotolla 8 vuoden kuluttua hoidon aloituksesta todettiin, että tukilääkitys oli pääsääntöisesti jatkunut. Potilas oli pärjännyt hyvin, kunnes vuoden 1995 aikana oli ollut kahteen otteeseen kurkkukipua. Toinen lääkäri oli päätynyt antamaan siihen antibioottikuurin, vaikka täyttä varmuutta antibiootin tarpeesta ei ollut. Syksyllä 1995 potilas sairasti korvatulehduksen ja sai antibioottikuurin. Marraskuussa 1995 oli poskiontelotulehdus, johon hän sai myös antibioottikuurin. Niinpä vuoden 1995 aikana potilas oli saanut peräti neljä antibioottikuuria. Allergiatestauksissa tuli esille allergisia reaktioita siitepölylle, kissalle ja hevoselle. Silti esimerkiksi kissan läheisyys ei aiheuttanut välittömästi oireita. Vastaanotolla tarkistettiin ja tehostettiin tukilääkitystä tavoitteena saada infektiokierre katkaistuksi tehostamalla vastustuskykyä.
Vastaanotolla 15 kuukautta myöhemmin tukilääkitys oli jatkunut ylläpitoannostasolla. Tukilääkkeitä potilas oli ottanut suositukseni mukaisesti neljänä tai viitenä päivänä viikossa. Pillereiden nauttiminen oli potilaalle helppoa. Nuoresta (14 vuoden) iästä huolimatta hän vakuutti ymmärtävänsä, miksi ravintolisävalmisteita nautitaan. Vuoden aikana hänellä oli ollut pari lievää infektiota. Koko hänen koululuokkansa on sairastanut infektiokulkutaudin. Kuumejakson jälkeen pojalla todettiin punoitusta tärykalvolla, joten hän sai varmuuden vuoksi antibioottikuurin. Korvaoireita ei tällöin ollut. Allergisuus oli varsin vähäistä. Joskus kurkku tuntui hiukan karhealta.
Fyysisesti potilaan suorituskyky oli hyvä. Vaikka hän ei harjoitellut urheilua, hän jaksoi esimerkiksi pyöräillä tehokkaasti ja nopeasti hengästymättä. Myös koulumenestys oli ollut hyvä.
Kolmen vuoden kuluttua vastaanotolla todettiin, että potilas oli ollut hyvin terve. Poissaoloja koulusta ei ollut.
Keskustelin potilaan kanssa tukilääkityslinjoista. Potilaan oma käsitys oli, että ravitsemuslääkintään kannatti panostaa. Tarkistin tukilääkityksen, määräsin muutamia mittauksia ja tein noin kahden vuoden lääkitysohjelman.
Kolmen vuoden kuluttua vastaanotolla potilas kertoi jatkaneensa tukilääkityksiä itselääkinnän muodossa koko ajan. Keskittymiskyky opinnoissa oli ollut hyvä. Terveys oli ollut ongelmatonta.
Todettiin, että viimeisen kolmen vuoden aikana infektioiden ilmaantuminen oli ollut hyvin vähäistä. Potilas oli motivoitunut jatkamaan tukilääkityksiä. Sovittiin, että otetaan uudet laajat testit (edellisistä laajoista testeistä oli noin 5 vuotta). Valitsin terveyden ylläpitoon useita valmisteita jatkettavaksi, ja täydennykset tulivat mittaustietojen perusteella vastauskirjeessä lisäresepteinä.
Keväällä 2011 vastaanotolla suosittelin, että potilas jatkaisi edelleen ravitsemuslääkityslinjalla. Ravitsemuslääkityksestä voi pitää päivän tai parinkin vapaata viikoittain.
Parin vuoden kuluttua vastaanotolla todettiin, että potilas oli pärjännyt hyvin. Astmaan tai allergiaan viittaavaa vaivaa hänellä ei ollut. Potilaan opiskelujen tähtäimenä oli tohtorin tutkinto. Hänen laaja väitöskirjansa hyväksyttiin heinäkuussa 2014.
Potilaan fyysinen kunto oli pysynyt hyvänä. Hän harrasti säännöllisesti lenkkeilyä, uimista, hiihtoa ja kuntosaliharjoittelua.
[1] Eräs monityydyttymätön omega-6-rasvahappo, jonka mittausarvo usein tulehduksen vuoksi nousee.
Haluatko koko Kaarlo Jaakkolan tietopaketin aiheesta?
Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla -kirja on ladattavissa nyt ilmaiseksi kokonaisuudessaan tästä>>
HUOM! Kun lataat kirjan ilmaiseksi TÄNÄÄN, niin etusi arvo on 35,90€!
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola