Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Syöpäsairauksien ravitsemushoito tapausselostusten valossa -kirjasta
(Tämä osa kirjasta on lainaus Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta luvusta Syöpäsairaudet, kirjasta Terveen elämän salaisuudet osa 4 (WSOY 1989).)
Elimistön suoja-aineet
Kaikissa elimistömme soluissa on superoksididismutaasi (SOD)- nimistä entsyymiä, joka estää vaarallisen vapaan radikaalin, superoksidin, tuhovaikutuksen.
Soluissa on kahta eri SO-tyyppiä: kupari ja sinkki-SOD (Cu, Zn- SOD) sekä mangaani-SOD (Mn-SOD). Jälkimmäistä on pääasiallisesti solujen ”voimalaitoksissa”, mitokondrioissa. Cu, Zn-SOD on proteiini, joka sisältää kaksi kupari- ja kaksi sinkkiatomia. Entsyymireaktio kiihottuu kuparin vaikutuksesta, kun taas sinkki vahvistaa valkuaisainerakennetta. Tämä entsyymi muuttaa erittäin myrkyllisen superoksidiradikaalin vetyperoksidiksi ja hapeksi.
Seleeniä sisältävän entsyymin, glutationiperoksidaasin ohella tämä entsyymijärjestelmä on solujen tärkein suojautumiskeino superoksidiradikaalia vastaan, jota jatkuvasti syntyy solujen normaalin aineenvaihdunnan tuloksena, mutta myös tulehdustapahtumassa ja elimistöön tulevien myrkyllisten aineiden vaikutuksesta. Tämän entsyymijärjestelmän toimintateho on riippuvainen kuparin, sinkin ja mangaanin riittävyydestä. Näiden hivenaineiden puutostilan aikana suojajärjestelmä ei toimi kunnolla.
Seleenientsyymi, glutationiperoksidaasi (GSH-P), on neljä seleeniatomia sisältävä entsyymi. Sitä on elimistön kaikissa runsaasti happea käyttävissä kudoksissa, etenkin keuhkokudoksessa ja punasoluissa. Sen sijaan aivojen glutationiperoksidaasipitoisuus on pienempi. Tämä elimistölle hyvin tärkeä suojaentsyymi neutraloi kudosten härskiintymistapahtumassa syntyviä tuotteita, vety- ja rasvahappoperoksiideja. Se suojele solukalvoja näiltä haitallisilta aineilta muuttaen ne myrkyttömään muotoon. Tämä entsyymi vaikuttaa samansuuntaisesti E-vitamiinin kanssa, sillä E-vitamiini sitoo happiradikaalit jo niiden syntyvaiheessa ja ohjaa syntyneen aineenvaihduntatuotteen tämän seleenientsyymin käsiteltäväksi.
Jotta elimistön suojasysteemi toimisi mahdollisimman hyvin, meidän tulisi saada riittävästi seleeniä ravinnostamme. Suomalaisten ruoasta saamat seleenimäärät eivät riitä ylläpitämään tämän suojaentsyymijärjestelmän maksimitehoa. Varsinkin erikoistilanteissa kuten vaikeissa sairauksissa ja rasittavien hoitojen aikana tämän suojamekanismin tulisi toimia sataprosenttisesti. Sen varmistamiseksi seleenilääkitys on tarpeen.
On ilmeistä, että seleenilääkitys vähentää ruoan hapettavia tekijöitä jo suolistossa, joten säännöllisestä seleenilääkityksestä on hyötyä. Lääkkeellisistä seleeniyhdisteistä nimenomaan natriumseleniitti on nopein ja tehokkain, koska sillä on korkein hapetusaste. Biologisissa järjestelmissä aineet pyrkivät korkeimpaan hapetusasteeseensa. Natriumseleniitti imeytyy hyvin nopeasi. Nauttimisen jälkeen jo muutaman minuutin kuluttua veren seleeniarvot nouset, selenaattina seleeni läpäisee nopeasti solukalvot ja tarvittaessa sitoutuu seleenientsyymiin. Ylimäärä erittyy nopeasti kudoksista vereen. Aineenvaihdunnallisen kiertonsa aikana se toimii tehokkaana antioksidanttina. Lääkitys natriumseleniitilla on turvallista, mutta koska sen annos on yksilöllinen (päiväannos vaihtelee 200:sta jopa 4 000 mikrogrammaan päivässä), seleenilääkitys onnistuu, jos lääkäri käyttää veren seleenipitoisuuden mittauksia lääkehoidon valvonnassa.