Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla kirjasta (lataa koko e-kirja NYT ILMAISEKSI tästä).
Seuranta-aika yli 22 vuotta
Vuonna 1991 potilaakseni tuli 63-vuotias työnjohtaja, joka oli aiemmin ollut yleensä terve.
Potilas ehti tupakoida noin 40 vuotta, kunnes lopetti sen keväällä 1989. Sen jälkeen rintakehälle ja käsiin tuli ihottumaa, jota ilmeni 3−4 vuoden ajan. Toisinaan hän tunsi lievää huimausta ja jonkinlaista hermosärkyä niskassa ja silmien alueella. Unihäiriöitä oli ollut 15 vuoden ajan. Potilas harrasti painonnostoa ja lenkkeilyä.
Ensimmäisissä laboratoriomittauksissa vuonna 1991 todettiin, että mangaanitaso oli selvästi alle tavoitteiden. B1-, B2– ja B6-vitamiinien aktiviteetit olivat alhaisia. Rasvahappoanalyysissä todettiin, että omega-3-sarjan rasvahapot (EPA ja DHA) olivat matalia. Farmakologinen tukilääkitys aloitettiin 11 valmisteella.
Seuraavalla vastaanotolla yli puolen vuoden kuluttua potilas kertoi lääkityksen vaikutuksista. Päänsärky loppui kokonaan 3−4 viikon sisällä. Muutenkin tuntui, että “elämä kirkastui ja muuttui” koko ajan. Pienet vaivat, kuten vähäinen huimauksen tunne, niskan- ja silmienalueen hermosärky ja nykiminen, loppuivat. Unihäiriöt vähenivät tasaisesti tukilääkityksen aikana siten, että puolen vuoden kuluttua häiriöt olivat loppuneet. Ihottuma parani noin kolmessa kuukaudessa.
Vuoden kuluttua potilas kertoi vastaanotolla, että terveydentilassa oli edelleenkin tapahtunut paranemista. Näköhäiriöt olivat loppuneet. Jalkapohjien kovettumat olivat häipyneet ja varpaidenvälin ihottuma haavoineen oli täysin parantunut. Suoritukset sujuivat entistä paremmin, ja painonnosto ei tuntunut niin raskailta kuin aikaisemmin. Potilas kertoi kokeneensa, että yleinen, vaikeasti määriteltävissä oleva hyvänolon tunne oli lisääntynyt kuukausi kuukaudelta vuoden aikana.
Vuoden kuluttua vastaanotolla, elokuussa 1994, potilas kertoi, että lisäparanemista oli tapahtunut edelleen. Hän kertoi pärjänneensä hyvin nuorten poikien ja miesten rinnalla potkunyrkkeily harrastuksessa. Hän arvioi jaksavansa juosta ja osallistua harjoituksiin entistä tehokkaammin. Ainoana oireena on kurkun käheyttä. Sen vuoksi lääkitysohjelmaan lisättiin valkosipulivalmiste ja sinkkiä sisältävä imeskelytabletti.
Kahden vuoden kuluttua vastaanotolla potilas kertoi, että hän oli jatkanut antioksidanttilääkitystä siten, että piti viikoittain kaksi lääkkeistä vapaata päivää. Potilaan mielestä terveydentila oli edelleen parantunut. Entisiä oireita kuten päänsärkyä tai ihottumaa ei ollut ollenkaan. Lihasvoimat olivat lisääntyneet, esimerkiksi käsissä puristusvoima oli lisääntynyt. Mielen tasapaino oli entistä parempi. Hän vertasi vointiaan nuoruutensa terveimpään vaiheeseen, ja hänen mielestään vointi oli nyt, 68-vuotiaana, parempi kuin silloin.
Vielä vuosina 1993 ja -94 tupakan tuoksu oli herättänyt mielitekoja. Noin vuonna 1995 tupakan mieliteko loppui kokonaan.
Potilas totesi, että systemaattinen antioksidanttilääkitys oli ollut hänelle erinomainen hoitomuoto.
Edelleen parin vuoden kuluttua fyysinen suorituskyky oli hänen arvionsa mukaan entisestään parantunut. Myös henkiset ominaisuudet olivat parantuneet. Hän kertoi, ettei koskaan hermostunut. Muisti tuntui parantuvan hiljalleen jatkuvasti. Myös näkökyky oli parantunut. Fyysisen kunnon treenaus ja lihasvoimien harjoittelu olivat jatkuneet systemaattisesti. Lihakset olivat hänen arvionsa mukaan edelleen vahvistuneet.
Flunssa iski
Keväällä vuonna 2000 potilas vilustui metsätöissä, ja voimakasoireinen flunssa iski. Korkea kuume jatkui noin viikon ajan. Hengitysteistä alkoi nousta kovasti limaa. Tätä oireitta ei ollut aikaisemmin. Liman eritys oli vähenemään päin, mutta jonkin verran oli vielä tunnetta limasta hengitysteissä. Infektion loputtua kunto oli selvästi noususuunnassa.
Vastaanotolla vuonna 2002 todettiin, että potilaan perusterveys oli ollut oikein hyvä. Hän oli jatkanut fyysisiä harjoituksia. Antioksidanttilääkitystä oli jatkunut runsas 10 vuotta. Hän muisteli, kuinka hän oli pystynyt tukilääkityksen aikana luopumaan tupakasta vuoteen 1993 mennessä ja alkoholista lopullisesti vuoteen 1995 mennessä. Halu ja kiinnostus näihin nautintoaineisiin oli loppunut. Hän arveli, että yhteiskunnan vaikeat huumeongelmat hoidettaisiin parhaiten tukilääkityksellä ja oikeaoppisella rentoutuskoulutuksella.
Vuonna 2005 vastaanotolla 77-vuotias potilas oli hyvässä kunnossa. Hän kävi yhä salilla harjoittelemassa ja jaksoi nostaa rinnalta 120 kilon painoja 6 kertaa peräkkäin. Muut kuntoilijat ihmettelivät hänen voimiaan ja terveytensä salaisuutta. Parin vuoden kuluttua hän jaksoi nostaa 120 kg 8 kertaa peräkkäin. Tukilääkitystä potilas käytti edelleen ja oli halukas jatkamaan sitä.
Homepöly ahdisti henkeä
Muutettuaan vuonna 2011 uuteen asuntoon, jonka lämmitys oli heikko, potilas sai voimakkaan flunssan. Parin vuorokauden kuluttua tilanne oli niin vaikea, että hengitys ei juuri lainkaan kulkenut ja hengenahdistus oli kova. Hänet toimitettiin terveyskeskukseen ja sieltä lähetettiin edelleen keskussairaalaan. Sen jälkeen hänellä oli sairaalalääkityksiä ja hoitoja. Hän oli halukas panostamaan tukilääkitykseen. Suurin ongelma oli hengitysteiden sitkeän liman irrottaminen ja poistaminen. Suosittelin, että hän aloittaisi tukilääkityksen ohella myös NAC-valmisteen käytön, joka on tähän tarkoitukseen usein tehokas valmiste. Perinteisen kortisonilääkityksen rinnalla suosittelin laaja-alaista tukilääkitystä, josta potilaalla oli vahva myönteinen kokemus ja jolla oli voitu pitää yllä hänen terveyttään kaksikymmentä vuotta.
Vuoden kuluttua potilas tuli vastaanotolle varsin hyvinvoivana ja melko normaalisti hengittävänä Uusien tukilääkkeiden myötä oli tullut käänne parempaan. Hän kertoi olevansa niin hyvässä kunnossa, että selvisi 3−4 kilometrin kävelystä.
Potilaan uuden, liian kylmän asunnon eristeet olivat täysin kastuneita, jolloin oli kehittynyt home-ongelma. Potilas oli käynyt hyvin lähellä menehtymistä. Keuhkosairauksien lääkäri oli todennut, että potilaalla oli etenevä keuhkofibroosisairaus. Keskussairaalalla ei ollut tarjota mitään muita hoitoja kuin kortisonilääkitys.
Vuoden 2012 lopulla vastaanotolla potilas kertoi olleensa kesän ajan hyvässä kunnossa, mutta syksyn tullen tilanne oli muuttunut. Hän oli ollut syksyn myötä enemmän sisällä kotonaan, jossa oli homepölyongelma. Lisäoireita oli alkanut ilmetä, limaneritys on selvästi lisääntymään päin. Hölkkäily ja lenkkeilykin olivat jääneet. Potilas oli kuitenkin iloinen siitä, että oli pärjännyt ilman happirikastinta. Tarkistin tukilääkitysohjelman, ja koska liman eritys oli lisääntymään päin, lisäsin ohjelmaan vielä alfalipoiinihapon ja serrapeptaasin.[1]
Potilas kävi vastaanotoilla kesäkuussa 2013 ja lokakuussa 2014. Hän oli käyttänyt homepölykeuhkokriisistään toivuttuaan tukilääkitystä. Hän oli kriittisessä tilassa ja häntä hoidettiin keskussairaalassa. Epikriiseissä lokakuussa 2012 ja kesäkuussa 2014 osastolääkärit totesivat, että heillä ei ollut lääketieteellisesti muuta annettavaa kuin happirikastinhoito. Potilas käytti ravitsemuslääkityksiä reseptien mukaisesti ja toipuminen edistyi kaiken aikaa. Puolen vuoden kuluttua kriisistä hän pystyi kävelemään 4–5 km:n pituisia matkoja. Suoritustaso on melko lähellä entistä tasoa.
Potilaan arvio: Ravitsemushoito on tehokkain lääketieteellinen hoito
Vastaanotolla puolen vuoden kuluttua ilmeni, että potilaan kunto oli pysynyt melko hyvänä. Hän selvisi yhä jopa 4−5 km:n kävelystä. Yleisolemus viittasi tyydyttävään kuntoon.
Potilas esitti arvionsa antioksidanttihoidosta omien kokemustensa perusteella. Hän kertoi arvostavansa tätä lääketieteellistä linjaa erittäin paljon. Hän kertoi itse toimineensa noin 25 vuoden ajan mm. itseoppineena kiropraktikkona. Hän kertoi, että monet lääkärit olivat suositelleet potilaitaan hänen hoitoihinsa. Niinpä hän katsoi, että hänellä oli käytännön kokemusta sairaiden ihmisten hoidosta. Kokemustensa perusteella hän katsoi voivansa arvioida hyvin myös tukilääkitystä hoitomuotona. Hän totesi, että antioksidanttihoito on erittäin kiitettävää, ja hän oli hyvin iloinen siitä, että oli osannut itse tulla tähän hoitoon. Hän suositteli, että KELA korvaisi näin tehokkaan lääketieteellisen hoidon. Hänen mielestään kyseessä on hänen tietämänsä tehokkain lääketieteellinen hoito.
[1] Serrapeptaasi eli serratiopeptidaasi on entsyymi, joka hajottaa kuollutta ja tulehdusperäistä fibriinikudosta, koskematta elävään kudokseen. Se myös ehkäisee tulehdusta.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Päätimme, että parasta mitä meillä on antaa nyt kytevään tilanteeseen, on jakaa Antioksidanttiklinikoiden perustajan, erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla -kirja kokonaisuudessaan ILMAISEKSI!
Lataa NYT Kaarlo Jaakkolan kirja “Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla” ILMAISEKSI (norm. 35,90€) TÄSTÄ:
Lataa e-kirja ilmaiseksi tästä >>
Sivulta löytyy myös 16 ilmaista käytännönläheistä terveysopasta, jotka ovat kaikki toistaiseksi ilmaiseksi ladattavissa (arvo 4,90 € / kpl). Tutustu oppaisiin ja lataa ne koneellesi tästä: http://biomed.fi/ladattavat-oppaat/
PS. Nyt on aika jakaa todellisen ravitsemushoitojen legendan viisauksia koko kansan avuksi! Anna myös läheisellesi mahdollisuus ilmaiseen terveystietoon ja laita e-kirjan ja oppaiden linkit jakoon somessa tai emaililla.
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola