Iho on itsenäinen elin, joka peittää koko kehomme. Sen pinta-ala on noin 1,7 m2 ja paino ilman ihonalaista rasvakudosta n. 6 % koko painostamme.
Poikkileikkauksessa ihossa erottuu kaksi pääkerrosta, joista pinnalla oleva ORVASKESI (Epidermis) on muodostunut epiteelisoluista ja syvemmällä oleva VERINAHKA (Corium eli Dermis) pääasiallisesti syisestä sidekudoksesta. Ihonalainen kudos (Subcutis) kiinnittää ihon sen alla oleviin kudoksiin. Iho on paksuinta hiusten alueella, kämmenissä, jalkapohjissa sekä ohuinta kasvoissa, raajojen taivekohdissa, sormien ja varpaiden väleissä sekä sukuelimissä.
ORVASKESI eli EPIDERMIS on 0,05 – 0,2 mm paksuinen. Se on yksinkertaista epiteelisolukkokudosta, jonka pintakerros on sarveistunutta ja kuollutta marraskettä, joka hilseilee jatkuvasti pois. Muut orvaskeden kerrokset elävät. Alemmissa kerroksissa tapahtuu vilkasta solujen jakautumista. Uudet solut työntyvät jatkuvasti ylöspäin korvaamaan kuolleiden solujen hilseilyä. Orvaskedessä ovat myös pigmenttihiukkaset, jotka määräävät ihon värin. Pigmentin tehtävä on myös suojella alla olevia kudoksia auringon vahingollisilta vaikutuksilta. Ihmisen vanhetessa uusien solujen synty vähenee. Mitä hitaammin uusia soluja muodostuu, sitä selvemmin näkyvät iän merkit ihossa.
Verinahka on paljon paksumpi kuin orvaskesi. Sekin on monikerroksinen. Ylin kerros eli NYSTYKERROS koostuu pienistä nystyistä, joissa on runsaasti verisuonia ja hermopäätteitä. Alempi VERKKOKERROS on täynnä sidekudossäikeitä ja se kiinnittyy ihon alla olevaan RASVAKUDOKSEEN. Iän mukana kimmoisat sidekudossäikeet katkeilevat ja rasvasolukko työntyy ylemmäksi verinahkaan. Rasvakerros on “lämpöeriste” ja toimii kimmoisana iskuja vaimentavana tyynynä.
Tämä artikkeli on Provitan Luontaistuotealan ammatillisesta kurssimateriaalista, Luonnonkosmetiikka, Anu Ranta, Minna Viinikallio.