Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Syöpäsairauksien ravitsemushoito tapausselostusten valossa -kirjasta
(Tämä osa kirjasta on lainaus Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta luvusta Syöpäsairaudet, kirjasta Terveen elämän salaisuudet osa 4 (WSOY 1989).)
Interferonit ja syöpä
Inteferonit ovat ryhmä hormonien tapaan vaikuttavia valkuaisaineita, joita elimistön tumalliset solut tuottavat sopivan ärsykkeen vaikutuksesta. Niiden merkitystä elintoiminnoissa ei vielä tarkasti tunneta, mutta niiden tiedetään vaikuttavan elimistön puolustautuessa viruksia vastaan. Niiden tiedetään estävän syöpäsolujen jakautumista viljelmissä ja koe-eläimissä, mutta merkitys ihmisen syöpätaudissa on toistaiseksi tarkemmin selvittämättä.
Normaalisolut eivät sisällä interferonia. Niiden tuotanto alkaa vasta sopivan ärsykkeen vaikutuksesta. Virustaudeissa interferonia syntyy infektoituneissa soluissa, joista sitä tihkuu myös verenkiertoon. Sieltä se siirtyy nopeasti kudoksiin.
Interferonien vaikutusmekanismi kohdesoluissaan on monimutkainen ja monilta osiltaan vielä selvittämättä. Uusissa tutkimuksissa on voitu osoittaa, että interferonit rajoittavat virusinfektioiden leviämistä elimistössä. Eläinkokeissa on osoitettu, että sekä eläinten tuottama että niille annettu interferoni hidastaa syövän kasvua.
Suun kautta annettu interferoni tuhoutuu suolistossa. Suoraan verenkiertoon ruiskutettu interferoni häviää sieltä nopeasti, mutta ruiskeena lihakseen annettu interferoni imeytyy verenkiertoon hitaasti. Pistoksina annettu interferoni aiheuttaa äkillisen virusinfektion oireet: pahoinvointia, päänsärkyä, lihaskipuja, kuumetta ja vilunväristyksiä. Sivuoireet johtuvat ilmeisesti interferonin epäpuhtauksista. Sen sijaan paikallisesti annettu interferoni, esimerkiksi silmään tiputettuna, aiheuttaa vain vähän sivuvaikutuksia. Tähänastiset hoitokokemukset ovat osoittaneet, että interferoneilla voidaan nopeuttaa eräiden virustautien paranemista sekä ehkäistä joitakin virustartuntoja.
Jo vuosien ajan on odotettu, että interferoneista voitaisiin kehittää käyttökelpoinen syöpälääke. Koe-eläinten syöpäkasvainten hoidossa on jo saatu selviä tuloksia, mutta ihmisillä tutkimus on vasta alkuvaiheessa. Ihmisten syövän hoidossa on interferonilla saatu parhaat tulokset eräissä verisyövissä, imukudoksen kasvaimissa, AIDS-tautiin liittyvässä Kaposin sarkoomassa sekä munuaissyövässä. Keuhko- ja paksusuolisyövän interferonihoidosta on sen sijaan saatu huonoja tuloksia.
Aineenvaihdunnan keskeisten ravintotekijöiden vaikutusta interferonien kautta välittyvään kasvaintorjuntaan ei ole vielä tutkittu, mutta luultavaa on, että solunaineenvaihdunnan ollessa ihanteellinen elimistö tuottaa enemmän interferoneja. Tämä ”sisäsyntyisen” interferonin käyttö ei tule niin kalliiksi kuin syövän varsinainen lääkehoito interferonilla, joka on toistaiseksi kallista. Hoitoa pyritään antamaan useita kuukausia ennen kuin arvioidaan siitä koituva hyöty. Interferonihoidon haittana on usein se, että syöpä ei häviä vaan alkaa kasvaa, kun hoito lopetetaan.
Haluatko lukea koko Kaarlo Jaakkolan tietopaketin aiheesta?
Tilaa erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Syöpäsairauksien ravitsemushoito tapausselostusten valossa -kirja TÄNÄÄN markkinoiden edullisimpaan hintaan -20 % alennuksella!
Tilaa kirja edullisesti tästä>>
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola