Terveyssivut

Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla kirjasta (lataa koko e-kirja NYT ILMAISEKSI tästä).Seuranta-aika kaikkiaan 17 vuotta

Maaliskuussa 1989 vastaanotolle tuotiin 7-vuotias poika, jonka silmien ympärillä ja pakaroissa ilmenevä ihottuma oli alkanut jo alle vuoden ikäisenä. Ihottuma oli pahentunut vuosi vuodelta, ja kesästä 1986 lähtien se oli ollut hyvin ongelmallinen.

Yskää oli ollut vuodesta 1987 läh­tien. Syksyllä alkanut infek­tiosairaus aiheutti viik­kokausia kuumeilua ja nivusaluei­den rauhasten tur­poamisen usean sentti­metrin läpimittaisiksi. Sen jälkeen sai­raudet vaikeu­tuivat. Yskän ja hengenahdis­tuksen pahentuessa alettiin epäillä astmaa, mikä todettiinkin testeissä 1989. Kaikkialla ihossa oleva ihottuma aiheutti voimakasta kutinaa, jonka vuoksi poika raapi ihoaan.

Laboratoriotutkimuksissa todettiin, että veren seleeni oli huomattavan matala. Myös sinkki, A-vitamiini ja E-vitamiini olivat matalia. Sen sijaan magnesiumin ja kuparin veritasot oli­vat korkeat. Rasvahapot olivat poikkeuksellisen matalia. Rasvahappoanalyysissä nähtiin, että omega-3-sarjan rasvahapot ALA ja EPA olivat hyvin matalia.

Potilaalle aloitettiin välittömästi antioksidanttilääkitys. Kun lääkitys oli jatkunut 2–3 kuukautta, äiti totesi ensim­mäisiä paranemisen merkkejä. Iho siistiytyi, kutina väheni ja hengityksen tukkoisuus helpottui. Kesällä 1989 ei ollut merkittäviä astmaattisia vaikeuksia, oireet olivat huomattavasti vähäisempiä edelliseen kesään verrattuna. Potilas ei tarvinnut enää astmalääkkeitä. Hoitovaiheen aikana nivusseudun suurentuneet rauhaset alkoivat pienentyä.

Pojalla oli monia ruoka-aineallergioita. Riippuen ruoasta hänellä oli jonkin verran oireita, kuten lievää kutinaa. Kylmillä pakkasil­moilla ihottuma oli jonkin verran ärtyneempi etenkin kasvojen alueella. Kasvoissa oli lievää punoitusta, hilseilyä ja raapimisen jälkiä otsalla ja käsivarsissa. Vartalolla oli myös vähäistä ihottumaa. Nivusrauhaset tuntuivat jonkin verran suuren­tuneilta.

Tammikuussa 1990 vastaanotolla todettiin, että erittäin ongelmallinen ihottuma ja astma olivat merkittävästi parantuneet antioksidantti­hoidon aikana. Ennen hoitoa perusvoiteita kului yli 1 kg kuukau­dessa, sittemmin kulutus oli noin 200 g/kk. Perusvoiteiden kulutus kuvasti muutosta ihottuman vaikeusas­teessa. Astmalääkkeitä oli tarvittu viimeksi 5 kuukautta aiemmin. Edel­lisenä talvena potilas oli tarvinnut kortisonisuihkeen mennessään luistelemaan pakkasilmoilla, kyseisenä talvena sitä ei tarvittu. Myös infektiokierre katkesi. Aikaisemmin antibioottilää­kitys annettiin 5–6 kertaa vuodessa, seuranta-aikana ei an­nettu yhtäkään.

Puolen vuoden kuluttua todettiin, että antibioottihoitoa vaativaa infektiota ei edelleenkään ollut ilmennyt. Otsan ja ohimoiden iholla oli jonkin verran pu­noittavaa ihottumaa, myös selässä oli ihottumaläiskiä, muualta iho vaikutti normaalilta.

Seuraavan puolen vuoden aikana vointi koheni yhä. Toisi­naan ihottuma oli täysin poissa ja toisinaan sitä oli jonkin verran ranteis­sa. Perusvoi­teiden tarve oli pysynyt entisellään, mutta kortisonivoi­teita poika oli tarvinnut entistä vähemmän, noin kerran kuukaudessa. Pojan iho kasvoilla oli lähes terve, ranteessa oli vielä ihottumaa.

Seuraavan kymmenen kuukauden kuluttua oli tapahtunut lisäparanemista. Allergiset reaktiot vähenivät. Kontakti kissoihin ja koi­riin aiheutti kutinaa ja silmän seudun ja käsien vähäistä pu­naista ihottumaa. Nämä allergiset reaktiot hävisivät noin kahdes­sa päivässä, kun aikaisemmin siihen meni viikon verran. Yleisesti ottaen iho oli ollut hyvin terve ja perusvoiteiden kulutus oli jopa alle 50 grammaa viikossa. Kortisonivoiteita tarvittiin satunnaisesti.

Ennen antioksidanttihoidon aloittamista keväällä 1989 pojalle oli tehty astmatesti, mikä oli osoittanut selvän astmalöydöksen. Kevättal­vella 1991 potilas oli laajoissa tutkimuksissa yliopistosairaa­lassa, jossa samat testit tehtiin uudelleen. Tuloksena oli lähes normaali löydös. Lastenlääkärit lopettivat virallisesti astmalääkityksen.

Pojalle oli hyväksytty loppuiäksi astman ilmaislääkkeet. Pojan äiti vei farmakologisen antioksidanttihoidon hoitoyhteenvedon iho­tautien polik­linikalle. Ihotautilääkäri suhtautui hoitoyhteenve­toon asiallisesti ja oli ravitsemushoidon kannalla. Sen sijaan las­tenlääkärit kyseenalaistivat hoitotu­loksen. Lastenlääkäreiden kanta oli, ettei tulisi tyytyä iho­tautipoliklinikan testeihin vaan poika tulisi ottaa osastolle vielä perusteellisimpiin testeihin. Lastenlääkärit lähettivät kotiin kirjeen, jossa lastenlääkäri väitti, että pojan kunto on mennyt koko ajan huo­nompaan suuntaan. Äiti otti yhteyttä ihotautilääkäriin ja ihmet­teli tällaisia väitteitä todeten, että poikahan on koko ajan parantunut ja alkaa olla lähes terve. Ihotauti­lääkäri selitti, että tämä lastenlääkäreiden väittämä johtuu siitä, että osa las­tenlääkäreistä ei hyväksy ravitsemushoitoa. Uusissa veri­tutkimuksissa tavanomaiset kokeet olivat normaalit, tiet­tyjä vasta-aineita vielä löytyi, mutta esimerkiksi IgE-taso oli koko ajan laskenut.

Allergisten lasten sopeutumisleirillä kesäl­lä 1990 poika ja äiti tapasivat lapsia, joilla oli vaikeita aller­gisia on­gelmia. Heidän vanhempansa totesivat erittäin hämmäs­tyneinä muu­toksen potilaassani.

Ennen antioksidanttihoidon alkua poika sai kymmeniä antibiootti­kuu­reja. Antioksidanttilääkityksen käynnistyttyä niitä käy­tettiin vain yksi, keväällä 1989.

Puolentoista vuoden kuluttua vastaanotolla ilmeni, että pojan vointi oli ollut hyvä. Ihokin oli ollut lähes terve. Astmaoireita ei ollut ilmennyt pariin vuoteen.

Poika käytti antioksidanttilääkkeitä ohjeiden mukaisesti usean vuoden ajan, mutta kevättalvesta 1993 hän alkoi unohtaa niiden nauttimisen. Mahdollisesti siitä johtuen tuli vä­häistä ihottumaa. Uusien mittausten perusteella tarkistettiin tukilääkitys, joka jatkui ylläpitoannostasolla. Kesällä 1995 äiti kertoi, että pojan terveys säilyi hyvänä niin kauan kuin antioksidanttilääkitys jatkui, mutta lopuksi tukilääkkeitä annettiin vain 1–2 kertaa viikossa.

Keskussairaalan ihotautipoliklinikan ylilääkärin suosituksesta kokeiltiin kotimaisen viljan siedettävyyttä. Kun käytettiin kaikkia kotimaisia viljalajeja, ihottuma paheni nopeasti. Siitepölyaikana iho-oireet lisääntyivät jonkin verran.

Vastaanotollani tarkistettiin ravintotekijöiden ta­seita ja suunniteltiin lääkitys pariksi vuodeksi. Antibioottikuuria ei ollut tarvittu tuki­lääkityksen alettua, eikä potilas tarvinnut toistaiseksi astmalääki­tystäkään.

Vuoden 2001 kesällä, jolloin edellisestä käynnistä oli 6 vuotta, selvisi, että potilas oli ollut varsin hyvä­kuntoinen noin kaksi vuotta, kevääseen 1997 saakka. Sen jälkeen oli ilmennyt entisen tyyppisiä ongelmia. Astmaattisia oireita oli ilmennyt vuonna 1999, jolloin määrättiin astmalääkitys. Oireet jäivät kuitenkin pois. Atooppinen ihottuma alkoi pahentua vuodesta 1996 alkaen enenevästi.

Potilas totesi itse, että tähän mennessä hänen allergiassaan ravitsemuslääkitys oli ollut ainoa selkeästi tehoava hoito. Muista hoidoista oli ollut vain kyseenalaista hyötyä. Ennen tukilääkityksen aloittamista infektioita oli ollut monen vuoden ajan.

Tukilääkitys aloitettiin uudelleen kesäkuussa 2001. Aluksi ihottuma tuntui pahenevan, joten potilas piti puolentoista kuukauden paussin. Uusien laboratoriotestien perusteella suunniteltiin uusi lääkitysohjelma.

Potilas kertoi vuoden kuluttua vastaanotolla, että tukilääkitys oli jatkunut ja terveys kohentunut. Iho oli selvästi parempi kuin aikoihin. Keväällä ei ollut infektioita eikä antibioottilääkitys­tarvetta, kun vuotta aikaisemmin kuureja oli ollut kolme. Potilaan mukaan neurolipidivalmisteella oli aivan selvä teho.

Astmaoireita oli ilmennyt jonkin verran voimakkaimman siitepölyal­tistuksen aikaan.

Mittauksissa todettiin, että A-vitamiinin ja E-vitamiinin ta­seet olivat nousseet hyvin, ubikinoni osittain, kupari hyvin, mutta omega-3-sarjan rasvahapot (EPA, DHA ja ALA) olivat hieman laskeneet. Kävi ilmi, että potilas ei ollut käyttänyt kalanmaksaöljyä eikä pellavansiemenöljyä. Seleenin ja ubikinonin annokset olivat olleet pienempiä kuin lääkemääräyksessä.

Vuoden 2006 vastaanotolla (24-vuotias) potilas kertoi, että puolitoista vuotta oli sujunut mukavasti, mutta viimeisen vuoden aikana vointi oli ailahdellut. Hän käytti antioksidantteja vain rajoitetusti, C-vitamiinia, magnesiumia, sinkkiä ja monivitamiinivalmistetta. Perinteisten hoitojen kortisonivoide oli alkuun aiheuttanut tuskallisia oireita, voimakasta poltetta, joka häiritsi yöunta. Vähitellen aloitusoireet lievenivät. Potilas harrasti liikuntaa, maraton-juoksua ja pyöräilyä. Astma oli oireillut lievästi. Avaavaa suihketta hän käytti vain toisinaan.

Pohdinta

Potilas oli ollut lähes koko ajan yliopistosairaalan lastenlääkä­reiden ja ihotautilääkäreiden hoidossa.

Äiti, joka oli ammatiltaan sairaanhoidon opettaja, kertoi keskustelleensa useiden lääkäreiden kanssa poikansa hoidosta ja myös antioksidanttilääkkeiden vaikutuksesta. Hänelle oli jäänyt käsitys, että lääkärit eivät olleet kunnolla arvioineet, mistä myönteinen käänne pojan sairaudessa johtui. He ar­velivat, että paraneminen olisi johtunut iästä. Äiti kertoi, että kaikkiaan viisi eri lääkäriä oli osallistunut pojan hoi­toon. Ainoastaan yksi lääkäri oli niin kiinnostunut tukilääkityk­sestä, että merkitsi valmisteet ylös. Muut lääkärit eivät osoittaneet aktiivista kiinnostusta rinnalla käytetyn hoidon suh­teen.

Pojan äidin mukaan kukaan lääkäreistä ei kunnolla pyr­kinyt seuraamaan ja analysoimaan eri hoitomenetelmien vaikutuk­sia. Hänen mielestään lääkäreillä oli ollut vahva ennakkoasenne, eivätkä he olleet ammattimaisesti vilpittömästi kiinnostuneet arvi­oimaan vitamiini- ja hivenainelääkkeitä ja ottamaan kantaa niiden lääkkeellisiin vaikutuksiin.

Äiti kritisoikin lääkäreiden suhtautumista. He suhtautuivat hoitoon melko suoraviivaisesti, ja lääkkeeksi määrättiin tolkuttomia määriä kortiso­nia tai antihistamiinilääkkeitä, joilla potilaan tuli pärjätä niin hyvin kuin taisi. Muita lääkitys­vaihtoehtoja ei etsitty. Ihotautipoliklinikalla lääkärit olivat toimineet joustavasti, eikä äiti kritisoinut lääkäreiden toimintatapoja sinänsä.

Lääkeannostasoinen ravitsemushoito vaikutti erityisesti potilaan infektiokiertee­seen. Pojalla oli ollut yskää vuodesta 1987 alkaen, sekä useita hengi­tystieinfektioita ja jopa viikkojen kuumeilua. Varsinkin vuosi ennen antioksidanttilääkitystä oli ongelmallinen.

Kun antioksidanttilääkitys oli jatkunut noin ½ vuotta, infektiot loppuivat kokonaan, minkä jälkeen ei tarvittu yhtäkään anti­bioottikuuria neljään vuoteen. Äiti ja poika olivat erittäin tyytyväisiä hoitotulokseen.

Laboratoriomittauksia oli otettu kymmenen kertaa vastaanottokäyntien yhteydessä. Ns. laajat mittaukset otettiin vuosina 1993 ja 2001. Muilla käyntikerroilla otettiin vain valikoituja osia laajasta ohjelmasta. Vastaanottokertoja oli kaikkiaan 12, viimeisin vuonna 2006.

Potilaalle tehtiin ns. hapetusstressi- eli homokysteiinimittaus ensimmäisen kerran kesällä vuonna 2001. Se oli silloin huomattavasti koholla. Toinen tärkeä seurannan kohde oli seleenitase, joka oli aluksi matala, mutta nousi vähitellen seleenilääkityksellä lähes tavoitteeseen.

Solunsisäistä sinkkiä potilaalla mitattiin kaikkiaan 9 kertaa. Mittausarvo oli ollut kohtalaisen matala, muutaman kerran päästiin lähelle viitearvoston alarajaa, 95 µmol/l. Alle ihanteellisen tason todettiin myös melko matalia arvoja, mm. koentsyymi Q10:n, solunsisäisen kaliumin, B₁₂-vitamiinin, B₂– ja B₆-vitamiinien sekä A- ja E-vitamiinin mittauksissa. Mangaania mitattiin 3 kertaa, ja tulokset olivat tavoitealueella. Rasvahappoanalyysissä nähtiin, että omega-3-sarjan rasvahapot, ALA ja EPA olivat olleet matalia, mutta kesällä 2001 kaikki omega-3-sarjan neljä rasvahappoa (ALA, EPA, DPA ja DHA) olivat varsin hyvillä tasoilla. Korvausvalmisteena käytettiin kalanmaksaöljyä ja kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä sekä neurolipidejä.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Päätimme, että parasta mitä meillä on antaa nyt kytevään tilanteeseen, on jakaa Antioksidanttiklinikoiden perustajan, erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla -kirja kokonaisuudessaan ILMAISEKSI!

Lataa NYT Kaarlo Jaakkolan kirja “Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla” ILMAISEKSI (norm. 35,90€) TÄSTÄ:

Lataa e-kirja ilmaiseksi tästä >> 

Sivulta löytyy myös 16 ilmaista käytännönläheistä terveysopasta, jotka ovat kaikki toistaiseksi ilmaiseksi ladattavissa (arvo 4,90 € / kpl). Tutustu oppaisiin ja lataa ne koneellesi tästä: http://biomed.fi/ladattavat-oppaat/

PS. Nyt on aika jakaa todellisen ravitsemushoitojen legendan viisauksia koko kansan avuksi! Anna myös läheisellesi mahdollisuus ilmaiseen terveystietoon ja laita e-kirjan ja oppaiden linkit jakoon somessa tai emaililla.

© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola