Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla kirjasta (lataa koko e-kirja NYT ILMAISEKSI tästä).
Seuraavassa esitän kaksi tapausselostusta. Ensimmäinen on lyhennelmä pienisoluista keuhkosyöpää potevan vuonna 1951 syntyneen potilaan sairaskertomuksesta vuosilta 2005−2014. Hänen hoidossaan on käytetty pienoisravintotekijöiden tasemittauksia, joista minulla lääkärillä on ollut kokemuksia tuhansien potilaiden hoidossa vuodesta 1981 lähtien. Ravitsemushoitoja saaneiden syöpäpotilaiden laboratorio-ohjelmaan on kuulunut 14 eri kivennäisaine- ja hivenainemittausta, 11 eri vitamiinimittausta, 16:n eri rasvahapon pitoisuudet sekä rasvahapporyhmien suhteellisten osuuksien mittaukset. Jokaisella kerralla on otettu verenkuva, neljä lipidimittausta, neljä maksaentsyymiä, kreatiniini, verensokeri ja eräitä hapetusstressiä kuvaavia mittauksia.
Toinen tapausselostus koskee potilaan erilaistumattoman keuhkosyövän sekä paikallisen etäpesäkkeen hoitoa vuosina 1989−2010.
Esimerkkipotilas: Pienisoluinen keuhkosyöpä
Hoitoyhteenveto vuosilta 2005−2015
Vuonna 1951 syntynyt potilas oli tupakoinut noin 35 vuoden aikana ½−1 askia/päivä. Hän oli lopettanut tupakoinnin lokakuussa 2003. Silloin ei vielä ollut tietoa syövästä.
Työpaikkatarkastuksessa otettiin keuhkoröntgen, jossa todettiin oikeassa ylälohkossa 4 senttimetrin läpimittainen varjostuma. Keuhkoputkien tähystyksessä ei nähty poikkeavaa eikä sitä kautta päästy diagnoosiin. Karkeaneulanäyte paljasti pienisoluisen keuhkosyövän. Potilaalla ei ollut mainittavaa limaneritystä hengitysteissä eikä taipumusta infektioihin. Viimeksi kuumeinen infektio oli ollut paria vuotta aiemmin. Yli 10 vuotta aiemmin potilaalla oli hengitystieinfektio, jolloin epäiltiin keuhkokuumetta.
Sytostaattikuuri alkoi tammikuussa 2005. Se aiheutti unihäiriöitä. Kun potilas yritti syödä tai juoda, hän voi pahoin ja usein jopa oksensi. Hän sai pahoinvointia ehkäisevää lääkitystä.
Nopeita myönteisiä vaikutuksia ravitsemushoidosta
Laboratoriotutkimukset tehtiin tammikuussa 2005. Ravintotekijöiden tasemittauksissa todettiin merkittävän matala seerumin natrium (S-Na) ja myös lykopeeni oli erittäin matala, lähes nolla. Pienoisravintotekijöiden muissa mittauksissa todettiin, että Q10 oli matala, samoin beetakaroteeni ja solunsisäinen magnesium ja mangaani. B1-vitamiinin aktiviteettimittauksessa todettiin erittäin matala taso. B2– ja B6-vitamiinien aktiviteetit olivat melko matalia. Punasolujen kuparitaso oli jonkin verran matala. Rasvahappomittauksissa todettiin, että omega-3-sarjan rasvahappo ALA oli matala. Myös omega-6-sarjan rasvahappo GLA oli huomattavan matala.
Lähetin potilaalle seikkaperäisen 5-sivuisen vastauskirjeen ja sen mukana täydentäviä lisäravinnereseptejä, mm. beetakaroteenia, magnesiumia, sinkkiä, mangaania sekä helokkivalmisteen (sisältää GLA-rasvahappoa).
Varsinainen ensisijainen syöpäkasvain oli 4 senttiä läpimitaltaan, mutta oli ehtinyt kasvaa 6 sentin mittaiseksi ennen ensimmäistä vastaanottoamme, vuoden 2004 lopussa. Potilas sai sytostaatteja 3 kuuria ennen leikkausta. Kasvain oli selvästi pienentynyt. Leikkaus tehtiin maaliskuussa 2005. Kirurgi sanoi, että kasvain oli enää “rusinan kokoinen”. Patologin tutkimuksissa ei nähty enää syöpäsoluja.
Vastaanotolla huhtikuussa 2005 todettiin, että potilas oli käyttänyt farmakologista ravitsemushoitoa ohjelman mukaisesti. Kaikki valmisteet olivat sopineet. Positiivisia vaikutuksia oli alkanut tulla jo ensimmäisen viikon aikana. Elinvoima alkoi lisääntyä, ihokin tuli terveemmäksi ja potilas tuli aktiiviseksi.
Sytostaatteja ja sädehoito aivoihin
Syövän jatkohoidoksi hoitavat lääkärit olivat ehdottaneet sytostaatteja. Yksi kuuri on jo annettu ja vielä yksi annettaisiin. Sen jälkeen suunniteltiin aivojen sädehoitoa. Lääkärit olivat sanoneet, että sytostaatit eivät pääse vaikuttamaan aivosoluissa oleviin etäpesäkkeisiin. Tosin missään kuvantamistutkimuksissa ei ollut todettu etäpesäkkeitä.
Vastaanotolla lokakuussa 2005 ilmeni, että potilas oli voinut suhteellisen hyvin, mutta oli vieläkin väsynyt. Edelliskerran jälkeen oli annettu lisää kaksi sytostaattikuuria, yhteensä viisi kertaa. Hän ei ollut vieläkään kunnolla palautunut voimakkaiksi kokemistaan sytostaattikuureista. Hänelle tehtiin myös keuhkoleikkaus, joka myös rasitti häntä.
Koska tässä taudissa tulee usein etäpesäkkeitä aivoihin, hän sai sädehoitoa ehkäisevässä mielessä. Sitä annettiin puolet tavanomaisesta annosmäärästä. Sädehoidosta tuli huono olo, joka kesti parin kuukauden ajan. Välittömästi sädehoidon jälkeen tehtiin kuvantamistutkimus kesäkuussa. Mitään poikkeavaa ei nähty.
Potilas oli kokeillut työntekoa neljän tunnin jakson. Hän pysyi jollain tavalla mukana työssä tämän ajan, mutta hän arveli, ettei jaksaisi entistä työtään ainakaan tässä vaiheessa.
Seurantamittauksia
Elokuussa tehtyjen laboratoriotutkimusten mukaan lipidimittauksissa todettiin hieman kohonneet kokonaiskolesterolin ja HDL:n tasot, myös LDL oli jonkin verran noussut. Pienoisravintotekijöiden testeissä todettiin, että natriumarvo oli noussut sopivalle tasolle. Kalium ja kalsium olivat nousseet tavoitealueille. Lykopeeni oli noussut selvästi viitearvoston keskelle. Q10 oli noussut lähes nelinkertaiseksi, 2.08 µmol/l. Suhde Q10/LDL oli noussut kaksinkertaiseksi. A- ja E-vitamiinitaseet olivat nousseet tavoitealueille, samoin beetakaroteeni. Solunsisäisen magnesiumin taso oli laskenut. Solunsisäinen fosfori (hematokriittivakioitu B-P) oli noussut tavoitetasolle. Solunsisäinen sinkkitaso oli pysynyt entisellään, mutta mangaani oli noussut tavoitealueelle. Kupari oli noussut tavoitetasolle ja seleeni oli pysynyt optimialueella. Otin huomioon mittaustulokset, kun laadin jatko-ohjelman.
Jaksaminen lisääntyi
Vastaanotolla maaliskuussa 2006 potilas kertoi, että hänen vointinsa oli pikku hiljaa paranemaan päin. Aivojen sädehoito etäpesäkkeiden ehkäisemiseksi ei pahemmin lisännyt aivotoiminnan häiriöitä, vaan muisti säilyi. Väsymystä oli edelleen, mutta hitaasti vähentyen. Hän jaksoi kävellä parin kilometrin yhtäjaksoisen matkan.
Nuhaa oli ollut koko ajan. Hengitysteistä ei enää tullut limaa, mutta aikanaan N-asetyylikysteiinivalmisteen avulla lima oli alkanut nousta. Ylemmistä hengitysteistä limaa erittyi jonkin aikaa, kunnes se loppui. Sen sijaan poskionteloista ja nenästä limaa erittyi edelleen. Aivan ilmeisesti hänellä oli pitkäaikainen riniitti eli nenän limakalvon tulehdus. Kirjoitin kysteiinivalmisteen tilalle 8 yrtin mikstuuraa, mutta edellistäkin saattoi jatkaa, jos ilman sitä olisi mennyt huonommin.
Seurantatestejä laboratoriossa helmikuussa 2006
Pienessä verenkuvassa todettiin, että hemoglobiini oli noussut tasolle 125. B-Leuk ja B-Trom olivat pysyneet viitearvoston sisällä. Maksatestit ASAT ja GT otettiin, samoin lipidimittaukset. Näissä testeissä todettiin arvojen olevan optimitasoilla. Solunsisäisiä hivenainepitoisuuksia mitattiin ja todettiin, että magnesiumin taso oli selvästi noussut, mutta oli vielä selvästi alle tavoitteen. Sinkki oli noussut tavoitetasoon, mangaani hivenen laskenut. Verensokeri oli jonkin verran noussut, ja punasolujen kupariarvo oli laskenut marginaalisen vajauksen tasolle. Nämä mittaustulokset otettiin huomioon, kun vastaanotolla maaliskuussa laadin uuden tukilääkitysohjelman. Rohkaisin potilasta pitämään kiinni lääkeohjelmasta, kunnes kunto olisi vahvistunut.
Kuvantamistutkimukset osoittivat, että pienisolusyöpäkudosta ei näkynyt. Näin ollen ennuste oli varsin lupaava. Jälkeenpäin potilas totesi, että sytostaattihoito lamasi hänet täysin niin, että hän meni todella huonoon kuntoon ja toipuminen oli vielä kesken. Hän sanoi myös, että sädehoidon aikana hän voi todella huonosti. Kysymyksessä olivat kaikkien syöpähoitojen sekä leikkauksen ja muiden toimenpiteiden yhteisvaikutukset, ja toipuminen oli yhä kesken.
Vastaanotolla marraskuussa 2006 potilaan yleiskunto oli parempi. Hän kertoi palanneensa työkokeiluun, jonka jälkeen hän aloitti osa-aikatyön. Tämän työjakson jälkeen hän oli selvästi väsähtänyt, ja toipuminen kesti parisen päivää.
Yliopistosairaalassa kontrollikäynnillä lokakuun lopulla potilaalta otettiin rintakehän röntgenkuva ja laboratoriotestit, joissa ei huomattu erityistä. Kuitenkin hänen yleiskuntonsa parani jatkuvasti, mutta jonkinlainen tasanne oli ilmeisesti alkamassa. Arvioin tilannetta siten, että erityisesti keskushermostoon vaikuttavaa neurolipidivalmisteita kannatti antaa isompia annoksia.
Fyysisesti potilas oli melko hyvässä kunnossa. Hän jaksoi sauvakävellä vajaan tunnin uupumatta. Suonenveto oli vähentynyt aivan oleellisesti. Potilas oli hyvin toipunut vaikeasta taudista ja voimakkaista hoidoista. Hän oli pystynyt palaamaan osapäivätyöhön. Mielestäni se oli hyvä saavutus.
Laboratoriokokeita vuosina 2007−2008
Testeissä ilmeni, että pienessä verenkuvassa ei ollut poikkeavia muutoksia. Maksatesti S-GT oli normaali, samoin seerumin natrium ja kalium. Solunsisäinen magnesium (hematokriittivakioitu B-Mg) oli noussut, mutta ei optimitasolle. Solunsisäinen fosfori ja sinkki olivat optimitasoilla. Mangaani oli hieman alle tavoitteen. Punasolujen kuparitaso oli jonkin verran laskenut.
Mittaustulokset otettiin huomioon, kun laadin potilaalle jatkolääkityksen vastaanotolla marraskuussa 2006. Potilaalla oli alkanut muodostua runsaammin ilmaa suolistoon ja vatsa oli tällöin turvonnut. Todennäköisesti kyseessä oli kotimaisen viljan sietohäiriö. Niinpä suosittelin eliminaatiodieettiä.
Vastaanotolla marraskuussa 2008 oli kulunut noin kaksi vuotta edellisestä käynnistä. Välillä oli uusittu joitakin reseptejä. Kävi ilmi, että potilas oli jatkanut tukilääkitystä hyvin täsmällisesti reseptien mukaan.
Keuhkoissa tilanne oli hyvä. Allerginen nuha oli pysynyt kurissa. Hengitystieinfektioita ei ollut esiintynyt. Potilas tunsi voivansa nyt paremmin kuin vuonna 2005. Hän arveli, että heikentynyttä toimintahäiriötä oli edelleen olemassa. Yleisolemus oli muuttunut huomattavan terveen näköiseksi. Posket punoittivat, kun aikaisemmin ne olivat hyvin kalpeat. Aikaisemmin iho oli kuin “pergamenttia”, nyt se oli kimmoisa ja terve.
Pienessä verenkuvassa nähtiin, että B-Leuk oli 6,4, Hb 132 ja B-Trom 266, Ly% oli 26,3. Mittauksissa todettiin, että solunsisäinen kalium oli pysynyt tavoitealueella, mutta magnesium jonkin verran laskenut. Sinkki oli alle tavoitetason. Punasolujen kupari oli vielä jonkin verran alle tavoitetason.
Tukilääkitystä jatkettiin
Vuoden 2010 vastaanotolla potilas kertoi olevansa erinomaisessa kunnossa. Hän oli hiljattain ollut seikkaperäisissä seurantatutkimuksissa, joissa ei todettu mitään hälyttävää. Potilas oli jatkanut antioksidanttilääkitystä reseptien mukaisesti. Tukilääkityksen aikana hänen terveydessään oli tapahtunut selkeitä positiivisia muutoksia. Nytkin hän totesi, että viimeisen parin vuoden aikana hän oli tuntenut itsensä yhä virkeämmäksi. Puoliso totesi, että hän ei ollut enää huomannut puolisonsa hermoston häiriöitä, ei hidastumista ajattelussa eikä reagointikyvyssä, ja että potilaan muisti oli erittäin hyvä. Potilas oli selvinnyt tautinsa kanssa jo reilusti yli 5 vuotta. Uusimisesta ei ollut merkkejä.
Potilas halusi jatkaa tukilääkitystä, ja tein uuden lääkitysohjelman rungon valmiiksi.
Vastaanotolla syksyllä vuonna 2012 potilas kertoi, että tukilääkitys on jatkunut lähes sataprosenttisesti. Potilas oli nyt aktiivisempi kuin ennen syöpädiagnoosia.
Muutaman mittauksen pohjalta tein potilaalle jälleen kahden vuoden lääkitysohjelman.
Vastaanotolla syksyllä 2014 tukilääkitys oli edelleen jatkunut lähes täytenä. Potilas oli pärjännyt kymmenkunta vuotta syöpänsä kanssa, ja aivan ilmeisesti tauti oli voitettu. Siitä huolimatta potilas oli selvästi systemaattisen tukilääkityksen tarpeessa säilyttääkseen elinvoimansa. Laadin hänelle taas kahden vuoden tukilääkitysohjelman. Muutamia seurantamittauksia otettiin.
Yhteenveto onnistuneesta hoidosta
Potilas sai konventionaalisen hoidon ja seurannan. Sen rinnalla potilas oli halunnut käyttää yksilöllistä laaja-alaista ravitsemushoitoa. Pienisoluisessa keuhkosyövässä potilaalla on varsin heikko 5-vuotiseloonjäämisennuste, kun käytetään pelkästään perinteisiä hoitoja.
Vastaanottomerkinnöistä käyvät mielestäni selkeästi ilmi pitkäkestoisen jatkuvan tukilääkityksen vaikutukset ja se, kuinka potilas tervehtyi raskaiden hoitojen jälkeen progressiivisesti ja saavutti kohtalaisen hyvän terveydentilan. Hän on edelleen hyvässä voinnissa ja kertoo käyttävänsä säännöllisesti tukilääkityksiä.
Jatkuvasta sairauskertomuksesta käy selvästi ilmi, miten potilaan kunto heikkeni nopeasti, kun onkologiset hoidot alkoivat. Varsin nopeasti raskaiden hoitojen jälkeen hän tuli parempaan kuntoon ja onkologisen hoidon loputtua saavutti kohtalaisen hyvän terveydentilan. Pienisolukeuhkosyöpäpotilaiden hoidot antioksidanttiklinikoilla alkoivat 1980-luvulla. Silloin totesimme, että useat potilaistamme tervehtyvät nopeasti, kun laaja ravitsemuksellinen tukilääkitys alkoi. Hoidon jälkeen julkaisemastamme tutkimuksesta kävi ilmi, että ennuste oli parempi, jos ravitsemushoito alkoi pian diagnoosin valmistuttua. Vasta useiden kuukausien kuluttua ravitsemushoidon aloittaneilla oli huonommat tulokset.
Kyseinen potilas hakeutui antioksidanttihoitoon heti, kun sai tietää diagnoosista. Diagnoosista ja leikkauksesta on kulunut 10 vuotta. Edelleenkään ei ole merkkejä syövän uusiutumisesta. Potilas kertoi, että hänen sairautensa seuraamista valvoneet onkologit ovat pitäneet ennustetta hyvänä.
Hoitavan lääkärin tulee hoitaa jokaista potilasta parhaan ammattitaitonsa ja kliinisen kokemuksensa mukaisesti. Silloin, kun kysymys on potilaan eloonjäämisestä, hoito on käynnistettävä viivyttelemättä. Tiedossani ei myöskään ole käytännössä ilmennyt häiriöitä sen seurauksena, että monet syöpäpotilaat ovat virallisen onkologisen hoidon rinnalla omasta pyynnöstään saaneet ravitsemushoitoja. Tietooni ei ole tullut selkeästi hoitoa vastustavia mielipiteitä. Potilashoidossa on ensisijaista panostaa juuri sen potilaan hoitoon, joka itse on hakeutunut saadakseen perinteisten hoitojen rinnalla ravitsemushoitoa.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Päätimme, että parasta mitä meillä on antaa nyt kytevään tilanteeseen, on jakaa Antioksidanttiklinikoiden perustajan, erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla -kirja kokonaisuudessaan ILMAISEKSI!
Lataa NYT Kaarlo Jaakkolan kirja “Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla” ILMAISEKSI (norm. 35,90€) TÄSTÄ:
Lataa e-kirja ilmaiseksi tästä >>
Sivulta löytyy myös 16 ilmaista käytännönläheistä terveysopasta, jotka ovat kaikki toistaiseksi ilmaiseksi ladattavissa (arvo 4,90 € / kpl). Tutustu oppaisiin ja lataa ne koneellesi tästä: http://biomed.fi/ladattavat-oppaat/
PS. Nyt on aika jakaa todellisen ravitsemushoitojen legendan viisauksia koko kansan avuksi! Anna myös läheisellesi mahdollisuus ilmaiseen terveystietoon ja laita e-kirjan ja oppaiden linkit jakoon somessa tai emaililla.
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola