Lääkintäjärjestelmällä tarkoitetaan tässä yhteydessä hoitojärjestelmää, jossa terveyden ylläpitämiseksi tai sairauden parantamiseksi käytetään lääkitseviä aineita, joko sisäisesti tai ulkoisesti. Useimpiin lääkintäjärjestelmiin liittyy tietty filosofia.
Fytoterapia on täydentävistä lääkintäjärjestelmistä laajin ja epäyhtenäisin. Eri suuntauksia voidaan erotella kahdellakin perusteella: lähestymistavan mukaan tai sen mukaan, miten kasvi valmistetaan lääkkeeksi.
Allopaattinen fytoterapia
Lähinnä koululääketieteellistä lähestymistapaa edustaa ns. allopaattinen fytoterapia. Se on oireisiin kohdistuvaa lääkeyrttien käyttöä. Kun päänsärkyä poteva henkilö pureskelee pajunoksaa, päänsärky helpottuu eli oire tukahdutetaan. Oireisiin kohdistuva hoito ei ole kuitenkaan tiukasti ottaen luontaislääkintää, vaikka se tapahtuisi luonnonlääkkeen avulla. Luontaislääkintä ei hoida yleensä oireita, vaan etsii oireiden syyt. Päänsärky saattaa aiheutua elimistöön kasaantuneista kuona-aineista, ummetuksesta, stressistä, huonosta verankierrosta, liman kerääntymisestä päässä oleviin onteloihin tai monesta muusta syystä. Mihinkään näistä syistä esimerkiksi pajunoksasta valmistettu salisylaattipitoinen rohdos ei vaikuta, mutta voi kuitenkin poistaa oireena olevan päänsäryn.
Antipaattinen fytoterapia
Syihin kohdistuvaa yrttilääkintää kutsutaan antipaattiseksi fytoterapiaksi. Mikäli esimerkkinä ollut päänsärkypotilas kärsii ummetuksesta, hän voi käyttää suoliston toimintaa edistäviä rohdoksia, kuten voikukkaa ja pellavansiemeniä. Mikäli hänen elimistöönsä on kasaantunut kuona-aineita, ovat puhdistavat yrtit kuten koivu ja nokkonen paikallaan. Jos päänsärkyyn liittyy pitkäaikainen vilustuminen ja pään onteloihin on muodostunut limaa, ovat timjami ja kamomilla sopivia yrttejä.
Sympaattinen fytoterapia
Sympaattinen fytoterapia on tehokkain silloin, kun oireiden syyt ovat henkisiä tai kun halutaan parantaa vastustuskykyä kokonaisuutena. Sympaattisesti työskennellessään fytoterapeutti antaa potilaalle hänelle sopivan, yksiöllisesti määrätyn yrttilääkkeen tai –sekoituksen. oireiden syyt eivät ole ensisijaisesti määrääviä, vaan potilaan rakenne, luonne ja temperamentti.
Esimerkiksi stressistä kärsivä päänsärkypotilas voisi käyttää laventelia, mikäli häntä stressaa itseluottamuksen puute, melissaa, mikäli hän menettää tasapainonsa ihmissuhteiden häiriytyessä, mäkikuismaa, jollei hän pysty henkisesti irtaantumaan työstään vapaa-aikanakaan, piparminttua, mikäli häntä rasittavat ulkopuolisten mielipiteet jen. Käytännössä lähes jokainen fytoterapeutti toimii kaikkien kolmen edellä mainitun suunnan mukaan, aina kun tarve vaatii.
”Sigma natura” -oppi
Sigma natura –oppi on ollut vanhastaan systemaattisen yrttilääkinnän perustana. Tämän opin mukaan kasvin lääkevaikutus on johdettavissa sen ulkonäöstä. Esimerkiksi kitkerää keltaista maitiaisnestettä sisältävät kasvit ovat hyvää lääkettä sappipotilaalle, punaista maitiaisnestettä sisältävät kasvit auttavat verenvuodoissa ja valkeaa maitiaisnestettä sisältävät kasvit tehostavat imusuonijärjestelmän toimintaa. Jos kasvissa on karvoja, se edistää hiusten kasvua, jos kasvin lehdet ovat munuaismaiset, se edistää virtsan eritystä. Nykytiede pitää ”sigma natura” –oppia naurettavana, mikä on varsin ymmärrettävää. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei vanha, kokemukseen perustuva tieto ole aivan perätöntä; esimerkiksi katkeranmakuisessa kasvissa on todella ruoansulatusta ja sapenkin toimintaa edistäviä karvasaineita ja kasvien karvat sisältävät lähes aina kalkkia ja piitä, jotka puolestaan edistävät hiustenkin kasvua. Joissain tapauksissa yhtäläisyys on selvästi nähtävissä, vaikka sille ei löydy tieteellisesti pätevää selitystä. Sigma natura –oppi on kuitenkin mennyttä aikaa, eikä sen mukaan enää toimita. Opin mukaan toimiminen voi olla suorastaan vaarallista, ellei osata tunnistaa myrkyllisiä kasveja.
Intuitiivinen fytoterapia
Myöskään intuitiiviselle lähestymistavalle ei ole löydetty tieteellisiä perusteita, mikä ei suinkaan merkitse sitä, että tämä lähestymistapa olisi hylättävä. Intuitiivisen lähestymistavan perusteena on havainto, että ihminen, samoin kuin eläinkin, tuntee vaistonvaraisesti kiinnostusta niihin kasveihin, joiden käyttäminen kohentaisi hänen terveydentilaansa. Eräät fytoterapeutit antavat potilaan tietyin edellytyksin ja rajoituksin valita itse tarvitsemansa yrtit, he esimerkiksi näyttävät potilaalle eri yrttien kuvia, tai antavat heidän haistella kuivattujen yrttien tuoksua. Intuitiivinen yrttien valinta edellyttää varovaisuutta ja myrkkykasvien tuntemusta.
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Lääkintäjärjestelmät. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).