Tämä artikkeli on ote Marja Ruutin kirjoittamasta Terve maksa kirjasta.
Lihavuus on tärkeän elimen, rasvakudoksen krooninen tulehdustila. Ylisuureen rasvakudokseen kertyy tulehdussoluja ja erityisen paljon niitä on keskivartalolle sisäelinten ympärille kertyvässä ns. viskeraalirasvassa, joka täyttyy tulehdusta edistävistä sytokiineista. Talvivaatteista kuoriutuminen paljastaa kesäauringon valoon vuosi vuodelta yhä laajempia vyötärönseutuja. Vyötärölle painottunut lihavuus näkyy katukuvassa, ja ilmiön yleistymisen pystyy toteamaan ilman mitään tilastoja. Tutkimustenkin mukaan suomalaisten vyötärönympärys on kasvanut jatkuvasti vuodesta 1987 alkaen. 25−64-vuotiaista miehistä 31 % on vyötärölihavia väljien kriteerien mukaan mitattuna eli vyötärönympärys on yli 100 cm (tiukemman kriteerin mukaan raja on 94 cm). Lähes yhtä suuri osa naisista ylittää naisten rajamitan 90 cm, joka tiukemman kriteerin mukaa on 80 cm. Tilanteen hyvä puoli on, että vyötärölihavan ei tarvitse ollenkaan häpeillä pyöristymistään, koska se on tavallista. Huono puoli liittyy vatsan seudulle kertyvän rasvan vaikutuksiin, joten ”normaalista” pitäisi tulla taas epänormaalia. Rasvaa kertyy vyötärölle nykypäivän elämässä huomaamatta, mutta vatsarasva on yhtä haitallista kuin sapen virtauksen estävät sappikivet tai vatsassa piileskelevä Heliko-bakteeri: riski ikäville sairauksille kasvaa.
Vyötärön seutua pyöristävä ”omenalihavuus” rasvoittaa maksaa ja sairastuttaa muitakin elimiä. Naisille tyypillinen ”päärynälihavuus” eli reisiin ja lantiolle kertyvä rasva on turvallisempaa. Kohtuullisena pysyvät ”päärynämuodot” ovat jopa merkki terveydestä ja hyvästä hormonitoiminnasta. Vuosikymmeniä jatkunut laihojen reisien ihannointi ei ole yhtään terveempää kuin rasvamaksaan johtava ”omenamuoto”.
1980-luvun lopulla luotiin käsite syndrooma X yleistyvälle oireyhtymälle, johon liittyi insuliiniresistenssi eli insuliinin heikentynyt vaikutus maksassa, lihaksissa ja rasvakudoksessa. Syndrooman yleistyessä saatiin selvempi kuva oirekimpusta, jota nykyään kutsutaan metaboliseksi oireyhtymäksi (MBO). Metabolisen oireyhtymän keskeisenä kriteerinä on juuri vyötärölihavuus, jonka yhä selvemmin tiedetään ilmaisevan kehossa sairautta aiheuttavaa tilannetta. Vatsan seudulle sisäelinten ympärille kertyvä rasva tuottaa välittäjäaineita, jotka haittaavat insuliinin vaikutuksia soluissa ja synnyttävät näin insuliiniresistenssiä, joka taas altistaa kakkostyypin diabetekselle, sydäntaudeille ja maksan rasvoittumiselle. Muita MBO:lle tyypillisiä oireita ovat korkea verenpaine, kohonnut paastoverensokeri ja triglyseridiarvo sekä matala HDL-kolesteroli. MBO-diagnoosin saa, kun näistä oireista löytyy kolme yhdistyneenä vyötärölihavuuteen. Nykyään tähän oirekimppuun lasketaan mukaan rasvamaksa.
Ylipainon ja sairastavuuden yhteys on tunnettu kautta aikojen. Vyötärölihavuuden vakavuus paljastui, kun siihen liittyvät solutason tapahtumat alkoivat selvitä. Tutkimukset osoittavat kiistatta metabolisen oireyhtymän ja kakkostyypin diabeteksen yhteyden keskivartalolihavuuteen. Maksakudokseen ylimääräinen kehon rasva aiheuttaa samanlaisia muutoksia kuin runsas alkoholinkäyttö: maksan rasvoittumista, tulehtumista ja kirroosia. Lihavuus määritellään Yhdysvalloissa sairaudeksi eikä syyttä. Normaalipainoisenkin rasvakudos voi tulehtua, jos geeniperimä ja elämäntavat ovat siihen otolliset.
Syndrooma X:n tarina kertoo, miten maailman muuttuessa tulee esiin uusia haasteita, joihin täytyy löytää vastauksia. MBO loi kolesterolija verensokerilääkekulttuurin, mutta mihin on päädytty? Valtavaan diabetesongelmaan ja niin aikuisten kuin lastenkin maksan rasvoittumiseen. Viisaiden päiden pitäisi nyt suunnata ajatukset uusille urille.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Marja Ruutin uutuuskirja Terve maksa nyt -15% alennuksella koko tilauksen loppusummasta koodilla ”tervemaksa”!
Nopea ohje alennuksen käyttöön ostoskorissa:
Lisää teksti tervemaksa, kohtaan ”Kupongin koodi”.
Paina ”Käytä kuponki” -nappia ja alennus näkyy ostoskorissa.
© Mividata Oy ja Marja Ruuti