Luontaiskosmetiikan historia alkaa muinaisesta Egyptistä. Egyptiläiset maalasivat silmänsä hiilellä ja punasivat poskensa hienoksi jauhetulla okralla. He tunsivat hennan. Kylvyn jälkeen he voitelivat itsensä tuoksuvalla öljyllä, joka oli tehty meiramista ja karvasmantelista tai arabeilta saaduista eksoottisista mausteista. Tuoksuvien öljyjen kukoistuskausi olikin Kleopatran aikana.
Kreikkalaisille tuoksut olivat jumalaista alkuperää. Hyvyyden läsnäoloon maan päällä liittyi aina taivaallinen tuoksu. Se oli todiste jumalan läsnäolosta. Kaunis Helena toi Troijasta mukanaan Venuksen salaisuuksia, joiden avulla hän oli saanut kohtalokkaan kauneutensa. Näinä aikoina alkoi hajuvesivalmistuksen taito.
Ruusulle tuoksuva öljy oli ensimmäinen, mutta pian alettiin valmistaa öljyjä ja voiteita villimintusta ja Elisin liljoista, Paestumin ja Phaselin ruusuista. Naiset värjäsivät poskensa ja huulensa liljanjuurijauheella. Roomalaiset sen sijaan maalasivat kasvojaan ja värjäsivät hiuksiaan niin voimakkailla väriaineilla, että monet joutuivat korvaamaan suortuvansa germaanisotavankien hiuksista tehdyillä vaaleilla peruukeilla.
Yrttien taianomainen ja astrologinen käyttö terveyden- ja kauneudenhoitoon saavutti huippunsa renessanssin suurten salaperäisten yrttiasiantuntijoiden aikana ja jatkui pitkään sen jälkeen.
Babyloniassa alkaneen tähtitieteellisen tutkimuksen mukaan jokaista kasvia hallitsi planeetta, ja kasvi sai osan planeetan voimasta niin, että sillä oli oma paikkansa ja merkityksensä kauniissa, järjestäytyneessä maailmankaikkeudessa. Renessanssin yrttitutkijalle tämä maailmankaikkeus oli elävä ja täynnä näkymättömiä sympatioita ja antipatioita. Taivas ja maa heijastivat toinen toisiaan ja kasvin sisäiset ominaisuudet paljasti sen ulkoinen muoto. Signatuurioppi, joksi tätä ajatusrakennelmaa kutsuttiin, tarkoitti, että jokaisen kasvin käyttökelpoisuus voitiin johtaa sen lehtien muodosta tai kukkien väristä.
Taikauskoisen ja käytännöllisen farmasian välinen raja oli hämärä. Kasveja käytettiin yhtä paljon niiden salaisten voimien kuin niiden kosmeettisen tai lääketieteellisen arvon vuoksi. Sana KOSMEETTINEN tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa toisaalta jotakin, joka KAUNISTAA, toisaalta myös jotain, joka JOHTAA KOKO MÄÄRÄTTYÄ MAAILMANKAIKKEUTTA, KOSMOSTA.
Nämä yrttituntijat kiinnittivät myös huomiota kukkien molemminpuoliseen hyväksymisen ja vastenmielisyyteen. Myrkyllisten kasvien nähtiin kasvavan vastamyrkkyjensä vieressä. Nykyaikainen biodynaaminen puutarhanhoito uskoo löytäneensä todisteita, jotka tukevat näitä renessanssin ajan havaintoja.
Tämä artikkeli on Provitan Luontaistuotealan ammatillisesta kurssimateriaalista, Luonnonkosmetiikka, Anu Ranta, Minna Viinikallio.