Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Syöpäsairauksien ravitsemushoito tapausselostusten valossa -kirjasta
(Tämä osa kirjassa on lainaus Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta luvusta Syöpäsairaudet, kirjasta Terveen elämän salaisuudet osa 4 (WSOY 1989).)
Syöpää aiheuttavat tekijät
Syövän kasvuvaihe, jolloin yhdestä syöpäsolusta muodostuu runsassoluinen kasvain, on varsinaisen kasvaimen syntyvaihe eli promootio. Nykyään tunnetaan lukuisia syövän kehittymistä vauhdittavia tekijöitä, promoottoreita. Monet erilaiset fysikaaliset ja kemialliset tekijät voivat toimia kasvainpromoottoreina. Käytännössä lukuisat syöpää synnyttävät tekijät vaikuttavat ihmiseen samanaikaisesti. Ne vaihtelevat ajan ja paikan mukaan. Yksityisen karsinogeenin syövälle altistavaa vaikutusta on vaikea arvioida. Myöskään virusten osuutta ei tiedetä tarkalleen.
Teollisuus tuottaa runsaasti kemikaaleja, joista monet on todettu karsinogeeneiksi. Ne saattavat olla kemiallisesti hyvin erilaisia aineita. Niillä on kyky sitoutua tehokkaasti elimistön negatiivisiin atomiryhmiin, joita on mm. solujen perimäaineksessa, DNA:ssa. Kun ne sitoutuvat DNA:han, tapahtuu mutaatio. Ihmisessä syöpää synnyttävät kemikaalit ovat yleensä myös eläinkarsinogeeneja. Jos jokin aine on eläimille karsinogeeninen, sitä on pidettävä syöpävaarana myös ihmisille.
Monet syöpää synnyttävät aineet (initiaattorit) ja edistävät aineet (promoottorit) vaikuttavat siten, että solun sisällä ja muualla elimistössä syntyy solurakenteita vaurioittavia vapaita radikaaleja. Kyseessä ovat hyvin monimutkaiset tapahtumat.
Vapaaradikaaliteoria
Tärkeimpiä syövän synnystä esitettyjä teorioita on vapaaradikaaliteoria, joka selittää monia syöpään liittyviä ilmiöitä. Amerikkalainen tutkija Denham Harman esitti ensimmäiseksi tämän teorian vuonna 1956. Kolmessakymmenessä vuodessa vapaista radikaaleista on tullut tutkimuksen painopiste. Niistä julkaistaan vuosittain satoja tieteellisiä artikkeleita. Elimistön tärkeimmästä vapaasta radikaalista, superoksidiradikaalista on tähän mennessä* julkaistu jo yli 6 000 tieteellistä tutkimusta. Monen eri tieteenalan tutkimus on vahvistanut tämän teorian paikkansapitävyyttä. Sen avulla tieteellisessä maailmassa selitetään monien rappeutumissairauksien, mm. syövän syntymekanismeja.
Samanaikaisesti on lisääntynyt myös tieto elimistönä vapaiden radikaalien vaikutuksilta suojaavista mekanismeista. Näitä mekanismeja sanotaan antioksidanttijärjestelmäksi ja vapaita radikaaleja estäviä aineita antioksidanteiksi. Vapailla radikaaleilla on tärkeä merkitys syövän synnyssä, ja antioksidanteilla on keskeinen merkitys syövän estossa ja hoidossa. Vapailla radikaaleilla on myös tärkeä merkitys normaalille aineenvaihdunnalle. Eräät valkosolut tuottavat niitä tappaakseen bakteereita ja viruksia. Toisaalta liian runsaalla määrällä vapaita radikaaleja on vahingollisia vaikutuksia. Ne reagoivat solukalvon rasvamolekyylien kanssa härskiinnyttäen solukalvojen monityydyttymättömät rasvahapot, jolloin käynnistyy ketjureaktio. Sen tuloksena muodostuu uusia vapaita radikaaleja. Ne tuhoavat lisää solun ulkorakenteita, mutta vaikuttavat myös solun sisällä. Kun ne vaurioittavat perimäainesmolekyyliä, DNA:ta, ollaan lähellä syövän syntyä.
*Tämän katsauksen kirjoittamisen aikaan eli vuoteen 1989 mennessä.
Monet syöpää synnyttävät aineet vaikuttavat siten, että solun sisällä syntyy vapaita radikaaleja. Monet tunnetut mutageenit ja karsinogeenit lisäävät solujen sisällä happiradikaalien tuotantoa. Samoin ionisovia säteily, mm. sädehoito ja syövän hoidossa käytetyt solumyrkyt lisäävät vapaiden radikaalien muodostusta paitsi syöpäsolussa myös normaalisoluissa. Monien syöpäpromoottoreiden vaikutusmekanismi kulkee juuri vapaiden radikaalien tuoton kautta.
KUVA 5. Hapetusstressin tärkeimpiä tapahtumia kaavakuvana
Myös monet aineenvaihdunnan häiriöt lisäävät vapaiden radikaalien tuotantoa ja johtavat syövän promootioon. Uusin tutkimus on tuonut vahvoja viitteitä esimerkiksi siitä, että vääräntyyppisten rasvojen runsas käyttö lisää vapaaradikaalituotantoa. Tulehdustapahtumassa ja liian voimakkaassa lihastyössä vapaita radikaaleja muodostuu ylimäärin. Tupakointi, ravinnon oksidantit (hapettavat tekijät), alkoholi, kahvi ja runsas monityydyttymättömien kasvirasvojen käyttö synnyttävät elimistössä vapaita radikaaleja.