Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla kirjasta (lataa koko e-kirja NYT ILMAISEKSI tästä).
Ravitsemushoito on – ja sen tulisi aina käytännössäkin olla – tärkeä osa lääketieteellisen hoidon kokonaisuutta akuuteissa, kroonisissa ja myös kuolemaan johtavissa sairauksissa. Suomessa tällaista lääketieteen perinteistä hoitovalikoimaa täydentävää ravitsemushoitoa antaa vain pieni joukko lääkäreitä. Itsehoitona ravintolisien käyttö on yleistä.
Euroopan unionin ravitsemustieteen yhdistys ESPEN ja lääketieteellisen sidosryhmä ENHA[1] ovat todenneet, että Euroopan väestöstä 20–25 % kärsii aliravitsemuksesta. Sairaalapotilaista 40 %:lla ja hoitolaitoksissa 60 %:lla on aliravitsemusongelma. Näin siis rikkaassa Euroopassa.
Aliravitsemus tulee kalliiksi
“Aliravitsemus on vakava kansanterveydellinen ongelma Euroopassa, ja sen kustannukset jäsenvaltioiden hallituksille ovat 120 miljardia euroa joka vuosi.
Aliravitsemusta aiheuttavat monet eri syyt, mm. terveellisen ruoan puute, ruokahalun menetys, aineenvaihdunnan sairaudet tai kykenemättömyys syödä sairauden tai leikkauksen vuoksi. Aliravitsemus voi viivästyttää toipumista ja pidentää sairaalassaoloaikaa, lisätä infektioherkkyyttä ja lisätä riippuvuutta muista ja vähentää elämänlaatua.
Lääketieteellisen ravitsemuksen alan raporttiin “Tackling Malnutrition” vuonna 2009 kootut laaja-alaiset tutkimukset osoittavat, että yksi neljästä sairaalapotilaasta on aliravitsemustilassa tai vaarassa joutua siihen ja että 90 prosentilla pitkäaikaishoidossa olevista on myös aliravitsemuksen riski. Koska Euroopan väestö vanhenee nopeasti, aliravitsemuksen sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset kasvavat jatkuvasti tulevina vuosina, ellei ryhdytä konkreettisiin toimiin tietoisuuden lisäämiseksi ja puututa tähän vakavaan ongelmaan.
Ruokavalioiden parantaminen, kattavien ravitsemusohjeiden laatiminen terveydenalan ammattilaisille ja ravitsemusterapioiden saatavuuden lisääminen potilaille olisivat kustannustehokas tapa puuttua aliravitsemusongelmaan.”[2]
Tilanne ei ole yllätys ravitsemushoitoa käyttävien antioksidanttiklinikoiden lääkäreille. Käytännön hoitotyössä olemme todenneet, että ravitsemuksellisia puutostiloja on lähes jokaisella terveysongelmista kärsivällä potilaalla.
Moderniin ravitsemushoitoon kuuluu, että potilaan esitiedot ja terveydentila määritellään, minkä jälkeen potilaille valitaan yksilöllinen tautitapahtumia hillitsevä ja puutostiloja korjaava ravitsemuslääkitys. Kliininen kokemus on ollut selkeä. Vaikka hoitoomme tulee paljon potilaita, joilla on merkittäviä terveysongelmia, suurella osalla heistä terveydentilanne paranee selkeästi, kun tauteja aiheuttavat syyt vähenevät ja puutostilat korvautuvat yksilöllisellä tukilääkityksellä.
Suomessa vallitseva sairauksien perinteinen hoitokäytäntö on yhtenäinen useimmissa yhteiskunnan ylläpitämissä hoitolaitoksissa. Tilastot kertovat esimerkiksi, että vuonna 2010 suomalaiset lääkärit määräsivät 1,7 miljoonaa antibioottikuuria, 700 000 statiinilääkitystä kolesterolitulosten alentamiseksi, ja puolelle miljoonalle ihmiselle määrättiin happosalpaajia.
Euroopan unioni on ryhtynyt taisteluun aliravitsemusta vastaan antamalla suosituksen yhdessä ENHA:n kanssa Euroopan unionin parlamentille. Sen mukaan jokaisen lääkärin velvollisuus on tutkia potilaansa ravitsemustilaa, ja todetut puutostilat on hoidettava korvauslääkityksellä.
Nykytilanne on useimmille suomalaisille lääkäreille haastava. Heitä velvoitetaan tutkimaan ja selvittämään potilaiden ravitsemusta ja ottamaan vastuu ravitsemuspuutosten korvauslääkityksestä. Kuitenkin suomalaiset viranomaiset, lääketieteen mielipidejohtajat ja koulutuksesta vastaavat ovat vannoneet monipuolisen ravinnon riittävyyden nimeen. Hapetusstressistä kyllä tiedetään ja kirjoitetaan, mutta ohjeita tämän tautien keskeisen syntymekanismin pysäyttämiseksi ei ole annettu.
Ruotsalainen viranomainen, Sosiaalihallitus (Socialstyrelsen), on antanut selkeät ohjeet yksilöllisen ravitsemushoidon toteutuksesta. Siihen kuuluvat ravitsemuksen seulonta, ravitsemusarviointi, ravitsemusdiagnoosi ja ravitsemushoito.
Ruotsin Sosiaalihallituksen mukaan sairaan ihmisen ravitsemus tulee käsitellä samalla tavalla kuin muu lääketieteellinen hoito. Epävarmuus jo tehtyjen tutkimusten tulkinnassa ei saa olla esteenä sille, että sairaan potilaan ravitsemushoito jätetään toteuttamatta.
Olen toteuttanut kyseisen mallin (seulonta, ravitsemusarviointi, ravitsemusdiagnoosi ja ravitsemushoito) ja Euroopan unionin vaatimusten mukaista ravitsemushoitoa jo 1980-luvulta lähtien.
Nykytilanteen valossa ravitsemushoito on hyvin perusteltua. EU:n parlamentti on jo vuonna 2006 hyväksynyt tiedejärjestöjensä (ESPEN ja ENHA) suosituksen, joka velvoittaa jokaista käytännön lääkäriä tutkimaan potilaansa ravitsemustilan ja korjaamaan todetun aliravitsemuksen. EU:n tavoite on, että tässä asiassa ei olla passiivisia vaan kehotetaan hoitavaa lääkäriä taistelemaan aliravitsemusta vastaan. Myös suomalaisten lääkäreiden olisi syytä liittyä Euroopan Unionin ja sen tiedejärjestön ESPEN:in (www.espen.org) johdolla tähän taisteluun.
Suomen hallituksen hyväksymä päätös
Myös Euroopan neuvoston päätös ravitsemushoidoista sairaaloissa korostaa ravitsemushoidon tärkeyttä osana sairaanhoitoa. Suomi on ollut mukana hyväksymässä päätöstä vuonna 2003. Sen mukaan potilaiden ravitsemukseen liittyviä riskejä tulisi selvittää ruutininomaisesti ennen hoitoon tuloa tai sen alettua. Selvitys tulisi toistaa säännöllisesti. Vajaaravitsemus tulisi diagnosoida omana sairautenaan. Ravitsemushoitoa tulisi antaa systemaattisesti osana hoitoa ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Potilaille tulisi aina hoitoon tulon yhteydessä kertoa hyvän ravitsemuksen merkityksestä hoitoa ajatellen. Ravitsemushoidon tarkoituksena on ylläpitää potilaan ravintoarvoja ja edistää paranemista. Jäsenmaiden tulisi kehittää ravitsemushoitoihin keskittyvien järjestöjen välistä yhteistyötä.
Suomi ei monilta osin noudata Euroopan neuvoston päätöstä. Ravitsemushoitojen antaminen on erittäin puutteellista. Päätös korostaa myös ravitsemuksellisen opetuksen antamista lääketieteellisen koulutuksen yhteydessä. Se tulisi tunnustaa erilliseksi lääketieteen alaksi ja sitä tulisi opettaa yliopistoissa. Suomessa lääkäreillä ei ole mahdollisuutta erikoistua ravitsemushoitoihin. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (nykyisen valvontaviranomaisen, Valviran, edeltäjä) vuonna 1997 antamassa päätöksessä todetaan, että sillä ei ole huomauttamista antioksidanttihoidon suhteen.
[1] ESPEN = The European Society for Clinical Nutrition and Metabolism
ENHA = European Nutrition for Health Alliance
[2] Euroopan parlamentin jäsenten esittämä kysymys: http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+OQ+O-2011-000064+0+DOC+XML+V0//FI
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Päätimme, että parasta mitä meillä on antaa nyt kytevään tilanteeseen, on jakaa Antioksidanttiklinikoiden perustajan, erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla -kirja kokonaisuudessaan ILMAISEKSI!
Lataa NYT Kaarlo Jaakkolan kirja “Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla” ILMAISEKSI (norm. 35,90€) TÄSTÄ:
Lataa e-kirja ilmaiseksi tästä >>
Sivulta löytyy myös 16 ilmaista käytännönläheistä terveysopasta, jotka ovat kaikki toistaiseksi ilmaiseksi ladattavissa (arvo 4,90 € / kpl). Tutustu oppaisiin ja lataa ne koneellesi tästä: http://biomed.fi/ladattavat-oppaat/
PS. Nyt on aika jakaa todellisen ravitsemushoitojen legendan viisauksia koko kansan avuksi! Anna myös läheisellesi mahdollisuus ilmaiseen terveystietoon ja laita e-kirjan ja oppaiden linkit jakoon somessa tai emaililla.
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola