Aktiivisesti vaikuttavat aineet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: niihin, jotka vaikuttavat tarkalleen määrätyllä tavalla ihmis- tai eläinelimistössä, ja niihin, joiden vaikutus elimistöön on epämääräisempi, mutta kaikesta huolimatta hyödyllinen. Ensin mainittuun ryhmään kuuluvat synteettiset lääkkeet ja esim. myrkyllisiä aineita sisältävät kasvit ja toiseen vaarattomat kasvirohdot. Monet myrkyttöminä pidetyt yrtit voivat vaikuttaa myrkyllisesti, jos niitä käytetään asiantuntemattomasti. Siksi lääkeyrttejä tai niitä sisältäviä luontaistuotteita ei pidä käyttää ilman riittävää asiantuntemusta.
Kansanlääkinnässä käytetään yrtti joko kokonaan tai osittain, riippuen siitä, missä vaikuttavat aineet sijaitsevat.
Kasvirohdosten latinankieliset nimet (joita käytetään mm. lääkeluettelossa ja myyntipäällysmerkinnöissä) viittaavat siihen kasvin osaan, mikä on kyseessä:
herba = verso
bulbus = sipuli
cortex = kuori
flos = kukka
folium = lehti
radix = juuri
rhizoma juurakko
semen = siemen
lignum = varsi
tuber = mukula
fructus = hedelmä
Yrttien ja rohtojen vaikuttavat aineet puolestaan ovat joko toivottavia tai haitallisia. Luontaislääkkeen vaikutus perustuu näihin aktiivisiin vaikuttaviin aineisiin. Niitä ovat esim.
1. Alkaloidit
2. Glykosidit
3. Saponiinit
4. Eteeriset öljyt
5. Karvasaineet
6. Parkkiaineet / katekiiniparkkiaineet
7. Lima-aineet ja hartsit
8. Muut rohdosten vaikuttavat aineet.
Fysiologisesti vaikuttavia aineita on monissa eri luontaistuotteissa. Tavallisimmin niitä esiintyy yrttiteissä ja erilaisissa yrttien alkoholiuutoksissa, -uutteissa ja tipoissa sekä puristeissa. Useimmat fytoterapeuttiset valmisteet on valmistettu monista eri raaka-aineista, joissa kaikissa saattaa esiintyä vaikuttavia aineita.
Alkaloidit
Monet tehokkaat ja tärkeät lääkeyrtit sisältävät vaikuttavina aineina alkaloideja. Alkaloidit ovat typpipitoisia, emäksisiä aineita. Ne ovat eräiden vihreiden kasvien aineenvaihdunnan tuottamia typpipitoisia yhdisteitä. Useimmat alkaloidit ovat kiinteitä, kiteisiä, värittömiä ja hajuttomia, korkeassa kuumuudessa haihtuvia aineita.
Alkaloidit ovat myrkyllisiä; annostusta ei pidä ylittää.
Alkaloidit esiintyvät harvoin yksinään kasvissa. Useimmiten ne ovat monen eri alkaloidin yhdistelmänä. Niitä esiintyy kasvien kaikissa osissa, mutta määrä voi vaihdella; runsaimmin niitä esiintyy ilmeisesti kukintakauden alussa.
Monet alkaloidit ja alkaloidipitoiset kasvit ovat tärkeitä, ainoastaan lääkärinmääräyksestä saatavia lääkkeitä. Belladonnan lehti (Atropa belladonna) ja hulluruoho (Datura stramonium) sisältävät atropiinia ja skopalamiinia, joita käytetään kramppeja laukaisevina aineina sisäisesti. Unikossa (Papaver somniferum) on esim. morfiinia ja kodeiinia sekä papaveriinia. Morfiini lievittää kipuja, kodeiini hillitsee yskimistä ja papaveriini laukaisee kouristuksia.
Belladonnan lehti (Atropa belladonna) otettiin käyttöön keskiajalla. Tämän lajin alkaloideja käytetään sekä sisäisesti nautittavissa lääkkeissä että silmälääkkeissä. Torajyvästä (Cliviceps purpurea) saatavia alkaloideja käytetään laajasti gynekologiassa, neurologiassa ja psykiatriassa. Muita alkaloidipitoisia, hyvin tunnettuja kasveja ovat ukonhattuyrtti (Aconitum napellus), keltamo (Chelidonium majus), happomarja (Berberis vulgaris) ja (rohto)raunioyrtti eli mustajuuri (Symphytum officinale).
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Lääkintäjärjestelmät. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).