Aktiivisesti vaikuttavat aineet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: niihin, jotka vaikuttavat tarkalleen määrätyllä tavalla ihmis- tai eläinelimistössä, ja niihin, joiden vaikutus elimistöön on epämääräisempi, mutta kaikesta huolimatta hyödyllinen. Ensin mainittuun ryhmään kuuluvat synteettiset lääkkeet ja esim. myrkyllisiä aineita sisältävät kasvit ja toiseen vaarattomat kasvirohdot. Monet myrkyttöminä pidetyt yrtit voivat vaikuttaa myrkyllisesti, jos niitä käytetään asiantuntemattomasti. Siksi lääkeyrttejä tai niitä sisältäviä luontaistuotteita ei pidä käyttää ilman riittävää asiantuntemusta.
Kansanlääkinnässä käytetään yrtti joko kokonaan tai osittain, riippuen siitä, missä vaikuttavat aineet sijaitsevat.
Kasvirohdosten latinankieliset nimet (joita käytetään mm. lääkeluettelossa ja myyntipäällysmerkinnöissä) viittaavat siihen kasvin osaan, mikä on kyseessä:
herba = verso
bulbus = sipuli
cortex = kuori
flos = kukka
folium = lehti
radix = juuri
rhizoma juurakko
semen = siemen
lignum = varsi
tuber = mukula
fructus = hedelmä
Yrttien ja rohtojen vaikuttavat aineet puolestaan ovat joko toivottavia tai haitallisia. Luontaislääkkeen vaikutus perustuu näihin aktiivisiin vaikuttaviin aineisiin. Niitä ovat esim.
1. Alkaloidit
2. Glykosidit
3. Saponiinit
4. Eteeriset öljyt
5. Karvasaineet
6. Parkkiaineet / katekiiniparkkiaineet
7. Lima-aineet ja hartsit
8. Muut rohdosten vaikuttavat aineet.
Fysiologisesti vaikuttavia aineita on monissa eri luontaistuotteissa. Tavallisimmin niitä esiintyy yrttiteissä ja erilaisissa yrttien alkoholiuutoksissa, -uutteissa ja tipoissa sekä puristeissa. Useimmat fytoterapeuttiset valmisteet on valmistettu monista eri raaka-aineista, joissa kaikissa saattaa esiintyä vaikuttavia aineita.
Orapihlaja
Glykosidit
Glykosidit ovat luonnossa esiintyviä orgaanisia aineita, joita saadaan kasveista. Tunnusomaista niille on sokeriosan sitoutuminen sokerittomaan osaan. Lääkkeellinen vaikutus on ei-sokeriosalla. Sokeriosa lisää glykosidien liukoisuutta veteen, jolloin ne ovat elimistön helpommin käytettävissä.
Glykosidien määrä vaihtelee kasvien eri osissa riippuen mm. iästä. Koska ne vaikuttavat erittäin voimakkaasti sekä eläin- että ihmiselimistöön, ne ovat usein hyvin myrkyllisiä. Lääketieteellisesti tärkeimpiä ovat sydämeen ja sydänlihakseen elvyttävästi vaikuttavat glykosidit. Niitä esiintyy mm. Digitalis-suvun lajeissa (sormustinkukka) ja kieloissa (Convallaria majalis). Vaikka sormustinkukka tunnettiin jo muinaisiiriläisessä kansanlääkinnässä, sen kardiologinen käyttö ”keksittiin” vasta vuonna 1785. Sydäntä vahvistavat glykosidit ovat vaikeasti korvattavissa synteettisillä lääkkeillä. Niitä saa ainoastaan lääkärin määräyksestä. Digitalisglykosidit ovat myrkyllisiä jo pieninä annoksina.
Muita merkittäviä glykosideja ovat ns. antrakinoniglykosidit, joita esiintyy mm. sennassa (Cassia –lajeissa) ja muissa rohdoissa. Kipuja lievittäviä glykosideja on pajun kuoressa (Salix –lajit) ja sydämen toimintaan vaikuttavassa orapihlajassa (Crataegus oxyacantha). Lääketieteellisesti merkittävimpiä glykosideja tavataan myös muista kasveista, jopa koivunlehtien vesiuutoksesta.
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Lääkintäjärjestelmät. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).