Aktiivisesti vaikuttavat aineet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: niihin, jotka vaikuttavat tarkalleen määrätyllä tavalla ihmis- tai eläinelimistössä, ja niihin, joiden vaikutus elimistöön on epämääräisempi, mutta kaikesta huolimatta hyödyllinen. Ensin mainittuun ryhmään kuuluvat synteettiset lääkkeet ja esim. myrkyllisiä aineita sisältävät kasvit ja toiseen vaarattomat kasvirohdot. Monet myrkyttöminä pidetyt yrtit voivat vaikuttaa myrkyllisesti, jos niitä käytetään asiantuntemattomasti. Siksi lääkeyrttejä tai niitä sisältäviä luontaistuotteita ei pidä käyttää ilman riittävää asiantuntemusta.
Kansanlääkinnässä käytetään yrtti joko kokonaan tai osittain, riippuen siitä, missä vaikuttavat aineet sijaitsevat.
Kasvirohdosten latinankieliset nimet (joita käytetään mm. lääkeluettelossa ja myyntipäällysmerkinnöissä) viittaavat siihen kasvin osaan, mikä on kyseessä:
herba = verso
bulbus = sipuli
cortex = kuori
flos = kukka
folium = lehti
radix = juuri
rhizoma juurakko
semen = siemen
lignum = varsi
tuber = mukula
fructus = hedelmä
Yrttien ja rohtojen vaikuttavat aineet puolestaan ovat joko toivottavia tai haitallisia. Luontaislääkkeen vaikutus perustuu näihin aktiivisiin vaikuttaviin aineisiin. Niitä ovat esim.
1. Alkaloidit
2. Glykosidit
3. Saponiinit
4. Eteeriset öljyt
5. Karvasaineet
6. Parkkiaineet / katekiiniparkkiaineet
7. Lima-aineet ja hartsit
8. Muut rohdosten vaikuttavat aineet.
Fysiologisesti vaikuttavia aineita on monissa eri luontaistuotteissa. Tavallisimmin niitä esiintyy yrttiteissä ja erilaisissa yrttien alkoholiuutoksissa, -uutteissa ja tipoissa sekä puristeissa. Useimmat fytoterapeuttiset valmisteet on valmistettu monista eri raaka-aineista, joissa kaikissa saattaa esiintyä vaikuttavia aineita.
Saponiinit
Saponiinit muistuttavat glykosideja kemialliselta rakenteeltaan. Saippuan tapaan ne muodostavat vedessä vaahtoa. Saponiinit vaikuttavat limakalvoja ärsyttävästi ja jotkut niistä ovat jopa myrkyllisiä. Lääketieteessä niitä käytetään limaa irrottavina aineina ylempien hengitystiehyeiden katarreissa.
Vereen joutuessaan saponiinit aiheuttavat jo pieninä määrinä hemolyysin (punasolujen hajoamisen).
Sudenmarja
Tämän ominaisuuden ansiosta jotkut saponiinit ovat erittäin myrkyllisiä. Kaikista myrkyllisimpiä saponiineja saadaan sudenmarjasta (Paris quadrifolia) ja aurankukasta (Agrostemma githago). Kaikki saponiinit ärsyttävät limakalvoja, minkä vuoksi niitä käytetäänkin ylempien hengitystiehyiden tulehdusten hoidossa. Niiden vaikutus perustuu siihen, että ne peittävät tulehtuneen limakalvon limakerroksen alle. Saponiineja sisältäviä kasveja on käytetty myös ruoansulatuskanavan sairauksien hoidossa, sillä ne estävät suolen sisällön kuivumista. Saponiineja voidaan siten käyttää myös ummetuksen hoidossa.
Kasveissa saponiinit esiintyvät usein yhdessä glykosidien kanssa; niinpä punainen sormustinkukka (Digitalis purpurea) sisältää glykosidien ohella digitoniini- ja gitoniini –nimisiä saponiineja. Kevätesikko (Primula veris) ka kultapiisku (Solidago virgaurea) voidaan mainita esimerkkeinä runsaasti saponiineja sisältävistä kasveista. Hevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) hedelmissä on eskiini -nimistä saponiinia.
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Lääkintäjärjestelmät. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).