Aktiivisesti vaikuttavat aineet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: niihin, jotka vaikuttavat tarkalleen määrätyllä tavalla ihmis- tai eläinelimistössä, ja niihin, joiden vaikutus elimistöön on epämääräisempi, mutta kaikesta huolimatta hyödyllinen. Ensin mainittuun ryhmään kuuluvat synteettiset lääkkeet ja esim. myrkyllisiä aineita sisältävät kasvit ja toiseen vaarattomat kasvirohdot. Monet myrkyttöminä pidetyt yrtit voivat vaikuttaa myrkyllisesti, jos niitä käytetään asiantuntemattomasti. Siksi lääkeyrttejä tai niitä sisältäviä luontaistuotteita ei pidä käyttää ilman riittävää asiantuntemusta.
Kansanlääkinnässä käytetään yrtti joko kokonaan tai osittain, riippuen siitä, missä vaikuttavat aineet sijaitsevat.
Kasvirohdosten latinankieliset nimet (joita käytetään mm. lääkeluettelossa ja myyntipäällysmerkinnöissä) viittaavat siihen kasvin osaan, mikä on kyseessä:
herba = verso
bulbus = sipuli
cortex = kuori
flos = kukka
folium = lehti
radix = juuri
rhizoma juurakko
semen = siemen
lignum = varsi
tuber = mukula
fructus = hedelmä
Yrttien ja rohtojen vaikuttavat aineet puolestaan ovat joko toivottavia tai haitallisia. Luontaislääkkeen vaikutus perustuu näihin aktiivisiin vaikuttaviin aineisiin. Niitä ovat esim.
1. Alkaloidit
2. Glykosidit
3. Saponiinit
4. Eteeriset öljyt
5. Karvasaineet
6. Parkkiaineet / katekiiniparkkiaineet
7. Lima-aineet ja hartsit
8. Muut rohdosten vaikuttavat aineet.
Fysiologisesti vaikuttavia aineita on monissa eri luontaistuotteissa. Tavallisimmin niitä esiintyy yrttiteissä ja erilaisissa yrttien alkoholiuutoksissa, -uutteissa ja tipoissa sekä puristeissa. Useimmat fytoterapeuttiset valmisteet on valmistettu monista eri raaka-aineista, joissa kaikissa saattaa esiintyä vaikuttavia aineita.
Muut rohdosten vaikuttavat aineet
Entsyymit ja kasvihormonit elvyttävät aineenvaihduntaa ja elintoimintoja. Niiden rakennetta ja vaikutusta ei kaikissa tapauksissa tarkkaan tunneta, ja ne tuhoutuvat nopeasti kuivattaessa ja kuumennettaessa. Lehtivihreä eli klorofylli edistää mm. punasolujen syntymistä. Sitä esiintyy kaikissa vihreissä kasveissa.
Kivennäis- ja hivenaineita esiintyy lukuisissa eri kasveissa suoloina.
Vitamiineista tärkeimmät ovat tokoferolit, karotenoidit ja C-vitamiini, jotka toimivat antioksidantteina.
Monet bakteerien, hiivojen, sienten, levien ja korkeampien kasvien lajit sisältävät sellaisia polysakkarideja, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi immuunipuolustusjärjestelmää stimuloiviksi aineiksi.
Edellä mainittujen aineiden lisäksi monet kasvit sisältävät vaikuttavina aineina orgaanisia happoja. Näistä ehkä tunnetuin on salisyylihappo. Sitä on sitruunassa, pajussa ja piikkiorakossa tavallisesti sitoutuneessa muodossa. Salisyylihappoa käytetään särkylääkkeenä (se on asperiinin pääaine), desinfioivana aineena sekä lisäämään virtsan ja sapen eritystä. Monet reuman ja kihdin hoidossa käytetyt lääkkeet sisältävät salisyylihappoa. Orgaanisia happoja ovat myös omena-, sitruuna-, oksaali- ja viinihappo muun muassa. Ne vaikuttavat lievästi lakseeraavasti ja niitä on monissa yrteissä.
Sokerit ovat monien rohtojen tärkeitä sivuaineita (hartsit ja lima-aineet ovat sokereita).
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Lääkintäjärjestelmät. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016)