Terveyssivut

Tämä artikkeli on päivitetty ja paranneltu versio aiemmin Olli Postin omassa blogissa julkaistusta artikkelista.

Monesta suomalaiskodista löytyy yhä varsin ravinnetyhjäksi raffinoitu läpinäkyvään muoviin pakattu eltaantuneenmakuinen rypsiöljy – koska suositusteollisuus on sellaisen meille sanellut. Rypsillä ei ole mitään tekemistä Suomalaisen ruoka- tai makuperinteen kanssa, vaikka sellainen mielikuva meille on elintarviketeollisuuden kädestä syövien viranomaistahojen toimesta pyritty kauppaamaan.

Kumpi on parempi, rypsi vai oliivi? Toinen tulee ekosysteemistä, toinen ekosysteemin tuhoamisesta. Toinen tulee puista, toinen suojattomasta monokulttuurista. Toinen pyritään varjelemaan valolta ja muovilta tummissa lasipulloissa, toisessa ei laatua arvostavasta ruokakulttuuriperinteestä ole tietoakaan.

Kumpi on parempi?

Tarvitseeko asiaa edes pohtia tämän pidemmälle?

Lisättäköön vielä, että toinen öljyistämme pyritään raffinoimaan mahdollisimman luonnottomaan muotoon, kun taas toinen pyritään säilömään mahdollisimman vahingoittumattomana kaikkine herkkine ominaisvivahteineen. Kumpi on siis parempi? Toinen pyritään kylmäpuristamaan ja käsittelemään mahdollisimman hellävaroin jotta siinä maksimoituu maku ja ravitsevuus, toinen taas halutaan käsitellä mahdollisimman kauas alkuperäisestä, ja sitten vielä pakataan halpaan läpinäkyvään myrkky–yhdisteitä vuotavaan muovipulloon joka ei suojaa edes kaupan valojen aiheuttamalta eltaantumiselta.

Usein kuulee, että sokeri on paha tai rasva on paha, tai sokeri on vielä rasvaakin pahempi… rasva ja sokeri ovat kuitenkin kaloreiden lähteitä, ja koska ei ihminen pelkällä proteiinijauheella, alkoholilla ja auringonvalollakaan elä, on jotain syötävä. Jokatapauksessa joudumme syömään kaloreita rasvoina ja hiilareina. Valitsemmeko siis ravinnetyhjiä kaloreita, vai luonnollisia, maukkaita, värikkäitä ja ravitsevia? Oliiviöljy ja rypsiöljy edustavat tässä tavallaan kahta eri ääripäätä: rypsi on miltei kuin valkosokeri: siitä pyritään poistamaan lähes kaikki mahdollinen – kun taas aito laadukas oliiviöljy edustaa ennemmin kookossokerin linjaa; niin oliivi kuin kookoskin tulee puusta, joka parhaimmillaan parantaa ekosysteemiä ja vähentää eroosiota, eikä tuhoa maan viljavuutta kuten lähes kaikki yksipuolinen monokulttuuriviljely. Hyvä laatu tulee hyvinvoivasta ekosysteemistä, ei sen haavoittamisesta peltoviljelyssä. Jos ihminen saa pääosan ravinnostaan yksipuolisesta peltoviljelystä, seuraa siitä aina krooniset taudit ja ravinnepuutokset, vaikka viljeltäisiin maailman laadukkaimpia lajikkeita. Tällä hetkellä viljellään kaikkien aikojen ravinneköyhimpiä lajikkeita, joiden jalostuksessa on tavoiteltu nopeutta maun ja ravitsevuuden kustannuksella. Rypsi tai rapsi on keino saada nopeasti ja koneellisesti jotain halpaa irti huonovointisesta maaperästä väkilannoitteiden voimalla.

Toisella öljyllä on ikiaikaiset perinteet; toinen on uuden ajan ihmiskoe, jota on testattu vasta nyt samaan aikaan kun krooniset kansantaudit ovat olleet kaikkien aikojen vauhdikkaimmassa kasvussa.

Joskus sanotaan, että rypsissä on hyviä omega-kolmosia. Onko niistä jotain jäljellä? Suutuntumasta päätellen ovat omegat päässeet jonkin verran eltaantumaan, jo voimakkaan prosessoinnin ja kuumapuristuksen aikana, ja sitten vielä läpinäkyvässä muovipullossa keinovalon vaikutuksesta. Onneksi raffinoidussakin rypsissä on sentään E-vitamiinia suojana. Kuitenkaan rypsin omegat eivät ole sitä sorttia joka kovin merkittävästi rakentaa aivoja, hermostoa, soluseinämiä tai parantaa näköä, vaan ALA-nimistä rasvahappoa jota keho muuttaa tärkeimmiksi omegoiksi (EPA ja DHA) yleensä noin 3-10 prosentin hyötysuhteella, eli ei kovin paljoa. Ainakaan ei kannata tuudittautua rypsin varaan ainoana omega-lähteenä, edes vaikka se olisi markkinoiden laadukkainta kylmäpuristettua, saati jos se on jo kuumennettu teollisessa prosessoinnissa.

Oliiviöljyn terveysvaikutukset

Miltei kaikki olennaiset terveyshyödyt oliiviöljyssä perustuvat sen laatuun, eli kuinka hyvin siinä on niitä tuhansia huipputerveellisiä fytoravinteita jotka tunnistaa… mausta, aromista. Ja väristäkin. Oliiviöljystä puhuttaessa puhutaan Suomessa ja englanninkielisissä maissa usein vain sen rasvahappokoostumuksesta, eli öljyn “perusrungosta”. Kulttuureissa joissa oliiviöljy on osa elämää, ymmärretään että taika piilee “koristelussa” eli aromien ja värien kirjossa ja harmoniassa. Flavonoideissa ja kaikenkarvaisissa polyfenoleissa – joita voidaan kutsua yleisnimellä “fytoravinteet”. Perinteitä arvostava espanjalainen ei ihan heti ostaisi sitä kaikesta kauniista riisuttua palikkaöljyä, jonka normisuomalainen byggmaxmies hakee marketista terveyssuosituksen perusteella.  Oliivimaissa öljyä saa laittaa myös iholle, eikä kosmetiikkaakaan tarvitse aina ostaa ylibrändätyltä petrokemian osastolta.

Tässä lyhyt pintaraapaisu oliiviöljyn terveysvaikutuksiin – silloin kun siinä todella on ne ravinteet eikä vain laimeanmakuista rasvakuorta. Tietenkin vaikutukset perustuvat ennen kaikkea ainesosien synergiaan ja kokonaisuuteen, mutta koska meidän länsimainen mieli kaipaa reduktionistista erittelyä ja biokemiallista konkretiaa, tässä sitä tulee, yksi aine kerrallaan:

– Oleuropeiini-niminen yhdiste estää aromataasi-entsyymin toimintaa kehossa. Aromataasi muuttaa testesteronia ja progesteronia estradioli-nimiseksi estrogeeniksi, ja juuri estradiol on nykymaailmassa useimmilla jo valmiiksi turhan koholla, ja kohonnut estradiol liitetään mm. väsymykseen ja rintasyöpäriskiin. Sekä naisille että miehille etenkin tekee hyvää olla enemmän “testoissa” (tai progesteroneissa) ja vähemmän huonoissa estrogeeneissa, kun niitä huonoja estrogeeneja saadaan jo muutenkin liikaa muovien, torjunta-aineiden, shampoiden ja kosmetiikan, feikkikaljan ja teollisuusmakkaran ja koko kemikalisaation myötävaikutuksella. Aromataasi-entsyymiä on kehossa sitä enemmän mitä enemmän rasvasoluja, joten siksikin lihominen johtaa anabolisten, rakentavien hormonien kuten testosteronin ja progesteronin vähenemiseen estrogeeninousujen kautta (kaikki hormonit eivät voi olla yhtäaikaa koholla). Laadukas eli maukas ja vahvasti aromikas oliiviöljy on yksi helppo askel kelkan kääntämiseen. Totuus tässäkin asiassa on tietenkin monimutkaisempi; maasto on aina karttaa ihmeellisempi, mutta tällaisella mallilla mennään nyt tämänhetkisen normitieteen tarkkuustasolla. Mitä tarkemmin tutkitaan, sitä parempia vaikutusmekanismeja löydetään perinteisesti hyväksi havaituista luonnon aineista, ja sitä ikävämpiä sivuvaikutuksia löydetään luonnottomista eristekemikaaleista ym. biologianvastaisista teknokeksinnöistä. Mittausmenetelmien tarkentumista odotellessa voi jo nyt suosia sitä aitoa makua ja vahvaa väriä – johon jo tämänhetkinen tiede antaa paljon hyviä perusteluita. Luonto ei oikeasti koskaan toimi yhtä palikkamaisesti tai mekanistisesti kuin ihmisen piirtämä mallikartta, mutta onneksi nykytieteen tarkkuustasolla osataan luonnostakin jo eristää yhä hienovaraisempia suoria vaikutusmekanismeja, kuten oleuropeiinin vaikutus testotasoon. Tottakai kokonaisuus on aina ihan muuta kuin pelkkä osiensa summa, mutta tällaiset lineaariset perustelut ovat tärkeitä vielä tämänhetkiselle tietoisuustasolle.

Oleuropeiini maistuu kitkerälle, joten jos valitset laimeita oliiviöljyjä, missaat tämänkin hyödyn aikalailla kokonaan. Kannattaa siis tässäkin tapauksessa valita mahdollisimman maukasta, kuten kaikessa ravinnossa – ainakin kun haluaa ravinteita eikä vain purkista. Oleuropeiinilla on hormoneja tasapainottavan vaikutuksen lisäksi monenmoista tulehdusta alentavaa efektiä kehossa – melkeinpä niin paljon kuin ehditään tutkimaan. Usein vaan ne vähätkin tutkimukset ovat suurteollisuuden rahoittamia, ja yleensä niissä tutkitaan teollisuusöljyjä. Harvalla polyfenoli-rikkaan oliiviöljyn pientuottajalla on varaa tai kiinnostustakaan rahoittaa jättitutkimuksia jotka osoittaisivat, kuinka hyväksi ihan oikea oliiviöljy voi olla ihmiselle. Niissä terveemmissä maissa ei eletä samanlaisessa tiedekuplassa kuin meilläpäin; siellä on ainakin perinteisesti keskitty paremmin aistimiseen, syömiseen ja nauttimiseen. Siellä myös kulttuuri, luonto ja vuodenaika on sanellut mitä syödään, enemmän kuin teollisuustiede & suurteollisuuden rahoittamat virastosuositukset. Veikkaan, että kreetalainen huippulaatua arvostava perinneviljelijä laittaa hengen tuotoksensa mieluummin lautaselle kuin laboratorioon.

Eikö olisi sama ottaa oleuropeiinia purkista ja ostaa marketista halvin öljy? Ei, koska:

• halpisöljyssä olisi todennäköisesti aikamoiset torjunta-ainemäärät, ja vähänlaisesti hapettumiselta suojaavia antioksidantteja. Sitä on mahdollisesti myös jatkettu vaikka millä jämäöljyllä, eikä pelkästään oliiveista.
• missaisit miltei kokonaan eri ainesosien väliset synergiavaikutukset
• luultavasti oleuropeiini ei imeytyisi yhtä hyvin kuin luonnon paketoimana, tuhansien vuosien aikana hyväksi hiotulla valmistusperinteellä
• toisinaan pillereistä saattaa saada puolet “samaa” mutta keholle ja luonnolle täysin vierasta vääräkätistä kemikaalia, joka on parhaassa tapauksessa melko hyödytön ja pahimmassa tapauksessa haitallinen kuin talidomidi tai osittaishydrauksella tuotettu transrasva
• missaisit makukokemuksen, joka on tärkeä osa hyvinvointia. Terveys toimii parhaiten silloin, kun sitä ei siirrä tulevaisuuteen, vaan nauttii siitä jo nyt. Parhaat treenituloksetkin tulevat sellaisella treenillä joka on ihan mega hauskaa jo tässä, eikä sitä tehdä vain tulosten takia. Leiki pallolla, ja nauti ruoasta.
• Se “tämä on nyt se tieteen löytämä vaikuttava aine” -kemikaalikin esiintyy luonnon paketissa yleensä monissa muodoissa, erilailla yhdistyneenä toisiin aineisiin ja hieman eri versioiden kirjona. Vaikuttavasta aineesta” on luonnossa usein kokonainen spektri eri versioita, ja lisäksi siinä ympärillä on vielä isompi valikoima muita aineita jotka vaikuttavat sen “vaikuttavan aineen” vaikuttavuuteen. Siihen päälle vielä ne kaikki muutkin tutkitut ja vasta tulevaisuudessa tutkittavat aineet mitä luonnossa on ja pillerissä ei…

Mitä muuta on oliiviöljyssä, jos se on tehty kunnolla? Tässä hieman pintaraapaisua laadukkaan oliiviöljyn muista tutkituista vaikuttaja-aineista:

– tyrosoli ja hydroxytyrosoli, jotka toimivat kehossa ainakin neuroprotektiivisina antioksidantteina, ja suojaavat myös kolesterolia hapettumiselta. Tyrosolit myös vahvistavat immuunijärjestelmää ja estävät bakteerien lisääntymistä, ja todennäköisesti ehkäisevät luukatoa. Ainakin hydroxytyrosoli on yhteydessä syövän ennaltaehkäisyyn.

– oleokantaali, joka pitkälti tekee voimakkaasta öljystä tutun “kakomisrefleksin” kurkussa. Oleokantaalin on havaittu toimivan paljon ibuprofeiinia tehokkaampana tulehduskipulääkkeenä – mikä pätee kyllä myös useimpiin luomu tuoremausteisiin ja niiden lukuisiin ainesosiin; aikalailla mihin tahansa mikä maistuu voimakkaasti. Siksi suomalaiset syövät niin paljon kipulääkkeitä: ruoasta on poistettu melkein kaikki maku, ja lisätty tilalle synteettiset lisäaineet joista ei ainakaan ole mitään hyötyä ravitsemuksellisesti.

Oleokantaali toimii myös säilöntäaineena, ehkäisten homeiden ja pöpöjen kasvua. Ja kaikki nämä kaikenväriset polyfenolit ja flavonoidit ovat aina myös antioksidantteja, ja sitäkin kautta taas hiljaista tulehdusta hillitseviä. Tai sanotaan sama asia toisinpäin: tänä päivänä lähes kaikkia vaivaa hiljainen krooninen tulehdus, joka on taustalla kaikissa niissä oireissa joita lääketiede nimittää taudeiksi tai vaivoiksi. Ongelman ehkäpä suurin syytekijä on se, kun ollaan poistettu melkein kaikki nämä flavonoidit, polyfenolit, fytoravinteet ja muut mikroravinteet ruokavaliosta, ja sitten väitellään pitäisikö syödä 60% sitä makroravinnetta vai sittenkin 30% tuota toista 🙂 Mielialaa kohottavat, iloa ja eloa koko kulttuuriin luovat mikroravinteet ovat siellä jokaikisessä marjassa ja muussa luonnon tuotteessa jota ei käsitellä suurkemianteollisuuden kautta, vaan ainoastaan perinteisin eli tuhansien vuosien maailmanlaajuisessa tuotekehityslaboratoriossa huippuunsa hiotuin menetelmin – mieluiten ihmiskäsien toimesta eikä elintarvikekemistien tehoprosesseilla.

Lisäksi kaikki luonnon voima-aineet toimivat myös luontaisina hyönteiskarkotteina. Kun menin ekaa kertaa etelään, ihmettelin eikö paikallisväestöä moskiitot häiritse? Vastaus oli, että ötökät häiriköi vain länkkäreitä, jotka syövät laimeanmakeaa mäkkärisafkaa. Samahan pätee myös makeanlaimeiden lajikkeiden viljelyyn ja tuholaisiin: luonto tuhoaa sen mikä ei sinne kuulu; sen, mikä on luopunut lähes kokonaan omasta voimastaan ja riisuttu kaikista näistä voima-aineista. Aika tuoda se Voima takaisin meidän suomalaistenkin Ravintoon.

 – Kversetiini kohentaa mielialaa ja on niin vahvaa kamaa että blokkaa jopa hi-viruksen etenemisen, jos sitä on soluissa asti. Ja tietenkin suojelee sydäntä ja verisuonia, ehkäisee ja parantaa infektioita ja tekee suunnilleen kaikkea sitä mitä aikalailla kaikki muutkin jopa kymmenientuhansien vuosien aikana hyväksihavaitut tehoaineet. Suojaa hermoja, parantaa allergioita, normalisoi verenpainetta jne jne. Lähes kaikki väri- ja makuaineet tekevät enemmän tai vähemmän kaikkea tuota ja paljon muutakin, vain hieman eri painotuksilla – johtuen pitkälti siitä, että meidän kuuluisi saada niitä kaikkia (jos eläisimme edelleen luonnon mukaan eikä sitä vastaan), joten meillä kaikilla on melkein kaikista niistä krooninen pula, verrattuna ihmiselle sopivampaan tasoon, sellaiseen jota luonnollisemmassa ruokakulttuurissa saisi valtavasti ja teollisuusruoasta ei juuri ollenkaan. Ihmisellä on supervoimia, ihan samoja mitä villieläimilläkin (kylmänsieto, paranemisvoima, voittamaton immuniteetti, nopea palautuminen, täysi spurtti ilman mitään valmistautumista, välittömät olotilamuutokset, jatkuva valppaus ja rauhallisuus samaan aikaan), mutta keho tarvitsee jotain muutakin kuin “oikeat määrät rasvaa, proteiinia ja hiilareita” taikavoimien aktivoimiseen.

 – muita fenoleita, flavonoideja, fytokemikaaleja, ja tässäkin vain murto-osa tutkituista: hydroxytyrosoli elenolaatti, 3,4-DHPEA-EA, sinappihappo, ferulihappo, hydroxybenzoiinihappo, 4-hydroxyfelyyliasetiinihappo, 3-metyloksy-4-hydroxyfelylasetiinihappo, erytrodioli, uvaoli, lingstrosidi, apigeniini, luteoliini, kamferiini, jne; mikä tahansa aihetta kunnolla käsittelevä kirja osaa tänä päivänä luetella jo vähintään toistasataa vaikuttavaa ainetta aidossa oliiviöljyssä. Ja mistä tietää, mikä on vaikuttava aine? Kysytään parempi kysymys: voiko kehoon laittaa jotain, mikä ei vaikuttaisi siellä millään tavalla? Tottakai jokainen aine mitä kehoon laitetaan, vaikuttaa siellä jo pelkästään olemalla siellä. Olemme evoluutiohistorian tai vaikka luomistarinan aikana sopeutuneet kokonaisiin safkoihin, joissa on aina vähintään tuhansia tällaisia, yhdessä mitä tutkimattomimmilla tavoin, vaikuttavia aineita. Keho odottaa saavansa niitä. Nyt kokeillaan, mitä tapahtuu kun ne kaikki poistetaan melkein kokonaan – ja sitten ihmetellään ja “tutkitaan” miksi kaikki krooniset taudit kasvattavat suosiotaan, ja ”syytä ei tiedetä” 😉 Monille älykkäille ja vaikutusvaltaisille maksetaan yhä siitä, että he “eivät tiedä”. Jos joku tietäisi, rahoittaja ei tykkäisi.

Mikä oliiviöljy sitten kannattaa ostaa?

Kreikkalaiset ovat kivoja: Knossos, ja etenkin hintavampi Terra Creta. Myös Aginatura. Tunisia tuntuu olevan toinen maa mistä tulee jopa tänne pohjolaan saakka vahvoja makuja, niin Lidlissä kuin Ruohonjuuressa.

Jos oliiviöljypurkissa lukee “superior category”, se on yleensä aika hyvää. Jos se on voittanut lukuisia palkintoja, se on yleensä aika hyvää. Jos se on pieni merkki joka korostaa pienimuotoista tuotantoa ja kertoo auliisti öljyn tuotanto-oloista, se on yleensä aika hyvää. Jos se ylipäänsä omaa alkuperän, eli on tietyltä tilalta tai korkeintaan alueelta peräisin, se on yleensä aika hyvää. Sellainen öljy, joka on mistä sattuu, ihan kuin joku mistä tahansa sekoitettu EU-maito tai hampurilaispihvi, on laadultaankin ihan mitä sattuu. Hunajassakin sellainen on parasta, missä lukee kannessa tuottajan etunimi, sukunimi ja puhelinnumero. Samoin oliiviöljyssä alkuperästä kertominen viittaa hyvään laatuun, ja alkuperän piilottaminen viittaa aina teolliseen epälaatuun. Niin, ja jos öljyn sanotaan olevan tietyistä oliivilajikkeista, se on parempi kuin vain bulkkiöljy mistä tahansa jämäeristä mitä halvalla satuttiin saamaan jostain EU-alueilta sen jälkeen kun eivät menneet tuoreena kaupaksi (eikä kasvattajamaassa kukaan olisi ostanut niin huonoa, joten myytiin amerikkaan ja pohjoismaihin markettiasiakkaille). Mitä tuntemattomampia tai oudompia nimiä pakkauksessa kerrotaan niille erikois- eli perinne-oliivilajikkeille, sen enemmän saat makua ja ravintoa. Ihan kuin viineissäkin; oikeasti hyvässä viinissä rypälelajikkeiden nimet alkavat olla jo sellaisia, mistä eivät viinioppaatkaan puhu. Eli maatiaislajikkeita, heirloomia, alkuperäistä; pientä ja pippurista. Pienempää satoa ja sitäkin parempaa. Huonoon ruokaan hurahtaneessa maailmassa hyvät asiat tunnistaa niiden harvinaisuudesta.

Oliiviöljyjä tutkiessa huomaat myös, että mitä paremmista öljyistä on kyse, sitä paremmin niitä myös halutaan suojalta valon vaikutukselta, eli kovin vaaleat läpinäkyvät pullot voi heti jättää kokonaan tarkastelematta. Sellainen öljy, jota ei pyritä suojelemaan, tuskin on alunperinkään ollut kovin erityistä.

Oikeastaan tämän artikkelin tarkoituksena oli listata mahdollisimman paljon syitä testata se erikoisempi öljy, ja tunnustella vaikutuksia. Ruokakin voi olla elämys, ja parinkympin oliiviöljypullosta ehtii saada monta arvokasta elämystä.

Hyvää ruokaa

Nämä samat sanat voisi sanoa mistä tahansa ruoka-aineesta. Ei oliiviöljy ole sen erityisempi kuin vaikkapa mustikka. Mutta jos mustikasta poistettaisiin kaikki flavonoidit, polyfenolit, antioksidantit, vitamiinit, kivennäiset ja hivenaineet, ja jätettäisiin pelkkä rasva, proteiini ja hiilari, se olisi lähes yhtä turha kuin valkosokeri. Samoin jos oliiviöljystä otetaan maku ja väri veks, jää pelkkä raffinoituun rypsiöljyyn verrattava tyhjä kuori eli fytoravinnetyhjä kalorilähde. Terveys ei tule sen pohtimisesta, syödäkö hiilareita, proteiineja vai rasvoja ja miten paljon, vaan että mistä saan runsaat ravinteet niiden kalorien kanssa. Ja mistä ravinteet tunnistaa? Finelin taulukoista? Ei tietenkään; olen nähnyt samojen ruoka-aineiden mittaustuloksia eri mantereilta tai maaperistä, ja ne vaihtelevat jopa sata- ja tuhatkertaisesti. Samassa kasvissa voi olla sinkkiä hurjan paljon tai ei ollenkaan, riippuen täysin maaperästä ja kasvatusmetodeista. Tomaatissa voi olla lykopeenia hurjan paljon tai 700 kertaa vähemmän, riippuen vuodenajasta, maaperästä, lajikkeesta, lannoituksesta, kasvatusmetodista, tuoreudesta ja muista laatutekijöistä. Kananmunassa voi olla kunnolla karotenoideja, A- ja B-vitamiineja ja jopa K2-vitskua – tai sitten ei juurikaan jos se kasvatetaan auringolta suojassa huonossa sisäilmassa gmo-rehulla ja antibiooteilla.

Mistä ravinnetiheyden sitten tunnistaa, jos ei ole omaa laboratoriota jokaisen eri ruoka-aine-erän mittaamiseen? Onhan meillä se laboratorio. Sen nimi on makuaisti, suutuntuma, silmät ja olotilan aistiminen. Niillä on selvitty tähän asti, ja selvitään jatkossakin. Suosi monivivahteista makua ja vahvaa väriä – ei lisäaineista, vaan raaka-aineesta, koska laadukkaassa ruoassa on niin paljon makua ja väriä eli ravinteita, ettei sitä tarvitse korjailla kemikaaleilla – ja se jopa säilyykin hyvin, koska siinä on vahvasti elinvoimaa ja suojaravinteita. Sitten ei tarvitse niin paljoa myöskään pillereitä ostella. Ruoka olkoon lääkkeesi. Lääkinnällinen ruoka on aina maukasta, ja usein jossain määrin myös kitkerää. Valitse oliiviöljy, joka maistuu, tuntuu – ja tuntuu suussa pehmeän tuoreelle, silkkisen raikkaalle.

Lisää öljyasiaa alkuperäisen artikkelin kommenteissa: http://olliposti.fi/rypsi-vai-oliivi/#comment-37

Jos pidit artikkelista, niin tiesithän, että Olli myös luennoi jatkuvasti ympäri Suomea. Katso Ollin seuraavat yleisöluennot tästä! 

Jos pidit tästä tekstistä, jaathan sen muillekkin. Olli kiittää!