Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Syöpäsairauksien ravitsemushoito tapausselostusten valossa -kirjasta
(Tämä osa kirjassa on lainaus Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta luvusta Syöpäsairaudet, kirjasta Terveen elämän salaisuudet osa 4 (WSOY 1989).)
Syövän hoito
Suomessa sairastuu vuosittain noin 1 500 (huom! vuonna 1989) henkilöä syöpään. Vertailun vuoksi mainittakoon, että maassamme syntyy vuosittain noin 60 000 lasta. Ainoastaan joka kolmas sairastunut voidaan parantaa nykyisillä hoitokeinoilla. Tällöin mukaan ei ole laskettu helppohoitoisia sataprosenttisesti paranevia syöpätyyppejä kuten ihon tyvisolusyöpä, joiden kohdalla ei voida puhua vielä systeemisairaudesta. Monissa syöpälajeissa parantumistoiveet ovat hoitoyrityksistä huolimatta vähäiset, ellei päästä ajoissa leikkaukseen. Hyvin monessa ruoansulatuskanavan syöpälajissa (mahalaukku, maksa, sappitiet, haima) viisivuotiseloonjääminen on 1−10 %. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana syövän hoitotulokset eivät ole mainittavasti parantunet useimpien ja yleisempien kiinteiden kasvainten kohdalla. Lääketieteessä on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana panostettu valtavasti sädehoitoon ja sytostaattihoitoon, mutta nämä hoitomuodot ovat voineet parantaa vain muutamien harvojen ja harvinaisten kiinteiden kasvainten ennustetta. Eräiden pahanlaatuisten systeemisairauksien, lymfoomien ja leukemioiden, ennuste on sen sijaan tullut paremmaksi. Syövän päähoitomuodot viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana ovat olleet leikkaushoito, sädehoito, sytostaatit ja hormonihoito.
Huolimatta pitkälle viedyistä näiden menetelmien sovellutuksista ja yhteiskunnalle kalliista organisaatioista, tulokset eivät ole vastanneet toiveita, vaan useimpien syöpälajien paranemisennuste on tänä päivänä suunnilleen sama kuin noin 50 vuotta sitten. Sen sijaan on todettu, että varsinkin sädehoitoon ja sytostaatteihin liittyy erittäin merkittäviä sivuvaikutuksia. Niillä ehkä saavutettu rajallinen elinajan lisäys on laadullisesti myös huonompaa. Yleisesti potilaskunnassa tunnetaan niitä kohtaan pelkoa ja vastenmielisyyttä. Sen vuoksi uusien biologisesti perustelluimpien, tehokkaampien ja vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavien hoitojen tarve on mitä ilmeisin.
Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana on syövän tutkimus ollut erittäin voimakasta. Tieto syövän biologisesta olemuksesta, sen syntymekanismeista ja syöpään liittyvistä aineenvaihdunnallisista häiriöistä on kasvanut huimasti, ja uusia syöpätutkimustuloksia julkaistaan kiihtyvällä vauhdilla. Yksittäistä tietoa on niin paljon, että vain harvoilla asiantuntijoilla on niiden tiedon mukainen kokonaiskäsitys syövästä.
Käsitys syövän olemuksesta on muuttunut, joten myös hoitolinjojen tulisi muuttua nopeasti uusien tietojen mukaiseksi. Itse syöpäkasvain on enemmän oire sairaudesta kuin varsinainen sairaus, sillä syövässä on kyse monimutkaisesta solujen ja kudosten suojamekanismien toimintahäiriöstä, jolloin syöpäsolujen synty on tullut mahdolliseksi. Tutkimukset viittaavat siihen, että meissä jokaisessa syntyy päivittäin syöpäsoluja, mutta oma immuunipuolustus kykenee ne sitä mukaa tuhoamaan. Syöpäpotilaalla tämä vastustuskyky on lamassa. Syöpä onkin yleissairaus, jossa keskeisenä on antioksidanttijärjestelmän ja immuunijärjestelmän lamaan johtanut ravitsemustilan häiriö.
Haluatko lukea koko Kaarlo Jaakkolan tietopaketin aiheesta?
Tilaa erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Syöpäsairauksien ravitsemushoito tapausselostusten valossa -kirja TÄNÄÄN markkinoiden edullisimpaan hintaan -20 % alennuksella!
Tilaa kirja edullisesti tästä>>
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola