Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Syöpäsairauksien ravitsemushoito tapausselostusten valossa -kirjasta
(Tämä osa kirjassa on lainaus Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta luvusta Syöpäsairaudet, kirjasta Terveen elämän salaisuudet osa 4 (WSOY 1989).)
Useita syöpäteorioita
Syövän synnystä on vuosikymmenien aikana esitetty monia muita teorioita: virusteoria, geenien ilmentymisteoria, immuunijärjestelmän häiriön teoriat ja somaattisen mutaation teoriat.
Aikanaan niitä on pidetty erillisinä, jopa toisiaan vastaan kilpailevina teorioina, mutta tutkimusten edistyessä monet kilpailevat olettamukset ovat yhdistymässä kokonaiskäsitykseksi syövän synnystä, jota aikaisemmat teoriat omalta osaltaan valottavat.
Tässä katsauksessa pyritään antamaan lukijalle tärkeimmät tiedot, joita tieteellinen tutkimus on vuosikymmenien aikana selvittänyt. Syöpätutkimus jatkuu intensiivisenä, joten monet yksityiskohdat saattavat muuttua. Monilla tieteen tasoilla on viime vuosikymmenien aikana tutkittu paljon juuri vapaita radikaaleja. Vapaaradikaalitietouden perusasiat ovat tieteellisiä tosiasioita, faktoja. Niiden perusteella syövän hoidossa voidaan tehdä uusia johtopäätöksiä ja luoda uusia hoitolinjoja.
Syövän tunnetuimmat ulkoiset syyt
Syövän tunnetuimpia ulkoisia syitä ovat altistuminen kemiallisille aineille, viruksille ja säteilylle. Kemiallista altistumista tapahtuu tupakoitaessa, muita nautintoaineita ja ruokaa nautittaessa, mutta niille voi joutua alttiiksi monella tavoin saastuneessa ympäristössä, samoin työympäristössä.
Tupakointi on yleisin ja tunnetuin syövän aiheuttaja. Se lisää erityisesti hengityselinten, suuontelon ja ruoansulatuskanavan yläosan syöpien vaaraa. Tupakoitsijan vaarasuhde saada keuhkosyöpä on noin 11-kertainen, mutta myös passiivinen tupakointi lisää riskiä. Professori Matti Hakama on esittänyt arvion, että tupakoimattomalla naisella, jonka aviomies tupakoi yli 20 savuketta päivässä, on 3,4-kertainen riski sairastua keuhkosyöpään. Hänen mukaansa noin 80 % suomalaisten miesten keuhkosyöpätapauksista aiheutuu tupakoinnista. Koska tupakointi lisää myös monen muun elimen syöpäalttiutta, on Hakaman arvion mukaan noin neljännes kaikista Suomessa vuosittain todettavista uusista syöpätapauksista tupakoinnin seurausta.
Syöpävaara kasvaa suorassa suhteessa poltettujen savukkeiden määrään. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen syöpäriski pienenee muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Toisten tutkimusten mukaan se saattaa palautua lähes tupakoimattomien tasolle. Tupakansavusta on löydetty useita sellaisia kemiallisia yhdisteitä, joiden tiedetään aiheuttavan syöpää. Maailman terveysjärjestön WHO:n asiantuntijaryhmä totesi 1985 arvioituaan siihenastisia tutkimustuloksia, että todisteet ovat riittäviä osoittamaan, että tupakansavu on ihmiselle karsinogeeninen.
Tupakansavussa on tunnistettu yli 3 800 eri kemiallista yhdistettä. Syöpävaaran lisäksi on otettava huomioon myös monet muut tupakan terveydelle aiheuttamat vaarat. Pyrittäessä suojautumaan syövältä tupakoinnin vähentäminen on tärkein ja tehokkain keino. Nykyajan ihminen viettää yli neljä viidesosaa ajastaan sisätiloissa. Passiivinen altistuminen tupakalle on vakava terveysongelma, sillä sisätiloissa tupakansavu kohdistuu myös suureen osaan sellaista väestöä, joka ei itse edes tupakoi.