Moksahoito on akupunktuuriin läheisesti liittyvä ärsytyshoito, jossa kuivattuja yrttejä (useimmiten pujoa) asetetaan kytemään akupunktiopisteelle. Alkuperäisen tavan mukaan palavat yrtit asetettiin pienenä pallona suoraan iholle, jolloin ihoon syntyi pieni palohaava. Nykyisin yrtit on tapana asettaa väliaineen päälle, jolloin iho ei vahingoitu; väliaineena käytetään esimerkiksi merisuolaa, kurkun tai juuresten viipaleita. Moksapallo voidaan myös kiinnittää neulan tai puikon päähän ja pidellä sitä kytevänä pienellä etäisyydellä ihosta.
Yleisimmin moksaus tapahtuu lämmittämällä akupunktiopistettä tai meridiaania toisesta päästä hehkuvalla moksapuikolla, joka valmistetaan tavallisesti kuivatusta pujosta. Puikko ei kosketa ihoa.
Moksakäsittely lämmittää akupunktiopisteen ja puhdistaa siten energiakanavia edistäen energian virtaamista. Moksakäsittely on suositeltavaa vain silloin, kun energian lisääminen on toivottavaa. Esimerkiksi kuumeen, äkillisten tulehdusten ja tuoreiden vammojen hoitoon moksa ei sovi. Hyviä tuloksia on saatu verenkiertohäiriöiden, ruoansulatushäiriöiden, kuukautisvaivojen, reumaattisten vaivojen ja arpien hoidossa.
Suomalaisessa kansanlääkinnässä käytetty taulaaminen vastaa periaatteiltaan ja toteutukseltaan moksahoitoa.
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Täydentävät hoidot, lääkintäjärjestelmät ja eri maiden perinteinen kansanlääkintä sekä näihin liittyvät tuotteet, yrtit ja rohdokset. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).