Vesihoidot eli hydroterapia, balneoterapia.
Vesi on sananlaskun mukaan lääkkeistä vanhin. Sisäisesti nautittuna juomana puhtaalla vedellä on elvyttävä, puhdistava ja elimistöä virkistävä vaikutus. Sisäinen huuhtelu on hoitomuoto, joka perustuu runsaaseen veden juontiin ja jota käytetään mm. myrkytystilojen, kuumeen, reumaattisten vaivojen ja ruoansulatuksen häiriöiden hoitamiseen. Vesijohtoveden laadussa on eroja paikkakunnittain. Ihanteellista olisi, jos juomana voitaisiin käyttää lähdevettä tai hyvää kaivovettä. Mineraalipitoisten lähteiden vesi on erityisen tervehdyttävää.
Käsitteellä ‘vesihoito’ ei yleensä tarkoiteta veden sisäistä nauttimista, vaan ulkoisia vesihoitoja. Vesihoitojen alue on erittäin laaja. Tärkeimpiä sovellutuksia ovat erilaiset kylvyt (koko-, puoli-, istuma- ja jalkakylvyt), suihkut, valelut ja pyyhkeilyt, höyryhoidot ja vesikääreet. Hoidot voivat olla paikallisia tai kohdistua koko kehoon. Myös saunominen voidaan lukea vesihoitoihin kuuluvaksi, samoin lumi- ja jäähoidot.
Lämpimien vesihoitojen tiedetään vilkastuttavan pintaverenkiertoa, rentouttavan ja lieventävän kipua, mutta niiden vaikutukset ovat yleensä lyhytaikaisia. Kylmiin hoitoihin verisuonet reagoivat ensin supistumalla ja – mikäli verenkierto toimii hyvin – sen jälkeen laajenemalla. Kylmä saattaa lievittää kipua. Kylmähoitojen jälkivaikutus on piristävä. Säännöllinen kylmähoito on koettu karaisevaksi ja vastustuskykyä parantavaksi.
Vaihtolämpöisissä vesihoidoissa, joista käytetyin on lämmin-kylmäsuihku, verisuonet laajenevat lämmön ja supistuvat kylmän vaikutuksesta. Tällainen hoito on ikään kuin voimisteluharjoitus verisuonten seinämien lihaksille. Vaihtolämpöisiä vesihoitoja käytetään paljon terveydenhoidossa ja virkistäytymistarkoituksessa silloinkin kun sairautta ei ole; saunominen ja uinti kylmässä vedessä on hyvä esimerkki. Hoidoilla on koettu olevan karaiseva sekä verenkiertoa ja hermostoa vahvistava vaikutus. Sydänvikoja, verenkiertohäiriöitä ja huimausta potevien on oltava varovaisia vaihtolämpöisten hoitojen käytössä.
Kuumekylvyt ovat vesihoitoja, joissa kylpyveden lämpötilaa nostetaan, jolloin myös kehon lämpötila nousee ja saadaan aikaan keinotekoinen kuume. Kuumekylpyjä voidaan käyttää monien kroonisten tautien hoidossa. Kuumeen aikana aineenvaihdunta vilkastuu, elimistö polttaa kuona-aineita, taudinaiheuttajat ja syöpäsolutkin saattavat tuhoutua. Kuumetta seuraa voimakas, puhdistava hikoilu. Näihin seikkoihin perustuu kuumekylpyjen vaikutus. Kuumekylvyn toteuttaminen vaatii ainakin kokemattomalta asiantuntijan valvontaa, ja aina toisen henkilön läsnäoloa.
Vesihoitojen vaikutusta voidaan tehostaa lisäämällä veteen esimerkiksi savea, turvetta tai yrttejä.
Vesihoitojen lukuisista kehittäjistä mainittakoon Priessnitz, joka kehitti kylmän vartalokääreen; Kuhne, joka havaitsi istumakylpyjen edullisen vaikutuksen koko elimistöön ja Kneipp, jonka kehittämään järjestelmään kuuluu lukuisia erilaisia kylpyjä, valeluja ja pyyhkeiIyjä. Useat Kneippin hoidot vaativat välineistöä, jota on vain kylpylöissä.
Kuhne-hoidot eli Kuhne-terapia on saksalaisen Louis Kuhnen kehittämä hoitomuoto, joka samoin kuin Kneipp-terapiakin, muodostaa itse asiassa oman lääkintäjärjestelmänsä. Vuosisadan alussa Kuhne-hoitoja on käytetty Suomessa paljon, mm. menestyksellä tuberkuloosin hoitoon. Virallinen lääketiede on aina suhtautunut Kuhne-hoitoihin varauksella, koska niiden teoria on ristiriidassa tieteen käsitysten kanssa. Keski-Euroopassa ja Suomessakin on kuitenkin yksittäisiä lääkäreitä, jotka suosivat Kuhne-hoitoja ja ovat onnistuneet perustelemaan kantaansa tieteellisestikin.
Nykyisin Kuhne-terapiassa erottuu kaksi suuntausta. Moderni Kuhne-terapia käyttää Kuhne-hoitoja muiden vaihtoehtoisten ja myös virallisten hoitojen yhteydessä; tämän suuntauksen edustajia ovat mm. tunnetut sveitsiläiset paastolääkärit Mayer ja Rauch.
Klassinen Kuhne-terapia käyttää Kuhnen alkuperäistä menetelmää mitään lisäämättä tai poistamatta. Tähän menetelmään kuuluvat viileät istumakylvyt ja ns. jakkarakylvyt, joissa sukuelimiä valellaan viileällä vedellä, höyrykylvyt ja ruokavalio, jossa ruoka-aineet ovat mahdollisimman käsittelemättömiä ja pureskelu on erittäin tärkeää; Kuhne kehottaa mm. nauttimaan viljan kokonaisina jyvinä; ulkonaisten merkkien avulla tehtävä diagnoosi (ns. kasvojenilmeoppi)
Klassinen Kuhne-hoito kieltää kaiken virallisen lääkityksen ja rokotukset, muttei käytä myöskään luonnonlääkkeitä. Ikävää kuuluisuutta on aiheuttanut ainakin yhden lapsipotilaan kuolema Suomessa. Korostettakoon, että Kuhne-kylvyt sinänsä eivät ole vaarallisia, vaikka saattavat aiheuttaa voimakkaita puhdistusreaktioita (ns. paranemispuuskat). Vaarallista on lääkkeiden poisjättäminen ilman lääkärin valvontaa.
Kuhne-kylvyt ovat kylmiä istumakylpyjä. Kylpy kestää nykyisen menetelmän mukaan noin 10 minuuttia. Kylvyn aikana alavatsaa ja sukuelimiä hangataan karkealla liinalla. Kuhne-kylpyjen tehoa perustellaan mm. sillä että sukuelimissä on enemmän hermopäätteitä kuin missään muualla kehossa ja että näiden hermopäätteiden ärsyttäminen vaikuttaa tahdosta riippumattoman hermoston välityksellä sisäelimiin ja koko kehoon. Kuhne-kylpyjen vaikutusmekanismia ei ole tieteellisesti selvitetty eikä todistettu, mutta menetelmä on koettu hyväksi mm. ruoansulatushäiriöiden, kuukautisvaivojen, aineenvaihdunnan ja verenkierron häiriöiden, päänsäryn ja jopa tuberkuloosin hoidossa. Kuhne-kylpy on toteutettava lämpimässä tilassa, ja jalat on ehdottomasti pidettävä lämpiminä. Hoidettava ei saa missään tapauksessa palella!
Kylmä lämmittävä kääre voi olla koko vartalolle tai esimerkiksi rinnalle tai vatsalle asetettu. Tässäkin on tärkeää, että huone on lämmin ja ettei potilas ole viluinen. Kostean puuvillaliinan ympärille asetetaan kuiva liina ja sen ympärille villaliina tai huopa.
Talassoterapia tarkoittaa meriveteen perustuvia hoitoja. Meriveden koostumus on lähes sama kuin kehon seerumin; runollisesti sanotaankin, että me kaikki kannamme alkumerta sisällämme. Merivesi sisältää runsaasti kivennäisaineita, mm. magnesiumia. Merivesi on antiseptinen ja erityisen tehokas iho-ongelmien hoidossa. Myös vaikeita ihotauteja, kuten psoriasista, on hoidettu menestyksekkäästi talassoterapialla. Hyviä tuloksia on saatu myös reumasairauksien, erilaisten tulehdusten ja munuaisvaivojen hoidossa. Merivesi poistaa kudoksista nestettä ja kuona-aineita ja on siis puhdistavaa. Paasto-, kevennys- ja laihdutuskuureja voidaan tehostaa merivesihoidoin. Merivedessä kylpemisen ja uimisen on havaittu vahvistavan hermostoa ja lihaksistoa, ja sitä suositellaan myös sairaudesta toipuville. Merivesihoito sopii hyvin myös lapsille.
Meikäläinen murtovesi on vaikutuksiltaan meriveden kaltainen, joskaan ei yhtä voimakas. Ulkosaariston rakkolevät tehostavat murtoveden puhdistavaa vaikutusta.
Meren läheisyydessä ilmakin sisältää tervehdyttäviä kivennäisaineita. Meren läheisyydessä oleskelu on hyväksi hengitysteiden ongelmista kärsiville (esim. astmaatikot). Keski-Euroopassa suositaan myös hoitoja, joissa merivettä käytetään sisäisesti, hyvin pieninä määrinä.
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Täydentävät hoidot, lääkintäjärjestelmät ja eri maiden perinteinen kansanlääkintä sekä näihin liittyvät tuotteet, yrtit ja rohdokset. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).