Vyöhyketerapia on hyvin vanha hoito, joka tunnetaan eri muodoissa useimmissa kulttuureissa, mm. Egyptissä, Kiinassa ja Pohjois-Amerikan intiaanien parissa. Vanhimmat tiedot vyöhyketerapiasta ovat viidentuhannen vuoden takaisia. Nykyinen länsimainen vyöhyketerapia on kehitetty Yhdysvalloissa intiaanien käyttämän menetelmän perusteella. Akupunktuurin saavuttua länsimaihin siihen liittyvä meridiaanioppi vaikutti myös vyöhyketerapian kehitykseen, ja syntyi myös eri suuntauksia.
Vyöhyketerapia perustuu siihen havaintoon, että uloimpia kehon osia -jalkoja, käsiä – hieromalla ja painelemalla voidaan edistää eri elinten toimintaa. Tämän ikivanhan havainnon selittämiseksi on kehitetty energiavyöhykkeiden teoria. Sen mukaan keho jakaantuu kymmeneen eri energiavyöhykkeeseen, jotka kulkevat varpaista sormenpäihin ja päälaelle. Hieromalla ja painelemalla vyöhykkeiden päätealueita saadaan selville vyöhykkeen energiatilanne ja sen alueella sijaitsevien elinten tila, ja voidaan tasapainottaa energiaa, avata tukkeutumia ja siten elvyttää eri elinten toimintaa. Erään käsityksen mukaan refleksivaikutus toteutuu siten, että painelukohdasta lähtee energiakanavaa pitkin viesti aivoihin, jotka antavat elimistölle käskyn ryhtyä korjaamaan häiriötä.
Klassinen vyöhyketerapia eli refleksologia on jalkapohjahierontaa. Hieronta suoritetaan tavallisimmin käsin, mutta myös puikkoja ja muita apuvälineitä voidaan käyttää. Klassista vyöhyketerapiaa opetetaan mm. Kairon-instituutissa, MedicaNovassa ja AK Luontaisterapiaopistossa.
Myös Ersdalin vyöhyketerapia on jalkapohjahierontaa. Menetelmän on kehittänyt norjalainen tri Ersdal, joka on tiettävästi ainoa vyöhyketerapiasta tohtoriksi väitellyt henkilö maailmassa. Hoito suoritetaan käsin, etupäässä rystysiä käyttäen. Painallukset ovat voimakkaampia ja hoito on kivuliaampaa kuin klassisessa vyöhyketerapiassa. Hoitoon liittyy monia kontraindikaatioita ja reaktiot saattavat olla voimakkaat: menetelmä ei sovellu itsehoitoon eikä harrastelijoiden käyttöön, koulutus on Suomessa tri Ersdalin valvomaa.
Ersdalin vyöhyketerapiaan liittyy käsitys munuaisten keskeisestä merkityksestä koko kehon toiminnalle. Persiljateen käyttöä suositaan, ja ruokavaliosta poistetaan sitrushedelmät, raparperi, paprika ja sienet.
Jalkapohjahieronta soveltuu sairauksien ennalta ehkäisyyn sekä useimpien tautien hoitoon; syövän ei kuitenkaan tiedetä parantuvan vyöhyketerapian avulla. Äkillisten tulehdussairauksien hoidossa vyöhyketerapian soveltaminen vaatii varovaisuutta ja ammattitaitoa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava silloin, kun käsitellään sydämen heijastealueita. Jalkapohjahieronnan jälkeen ilmenee usein väsymystä, päänsärkyä, hikoilua ja virtsaamistarpeen lisääntymistä.
Erilaiset jalkapohjia hierovat terveyssandaalit sekä muut jalkojen itsehieronnassa käytettävät välineet ovat jalkapohjahieronnan sovellutuksia. Hyvä itsehoitokeino on käveleminen paljain jaloin luonnollisella alustalla.
Käsien hieronta on vyöhyketerapian muoto, joka soveltuu hyvin itsehoidoksi. Eri elinten heijastealueet ovat periaatteessa samat kuin jalkapohjissa.
Myös kasvohieronnalla saadaan aikaan heijastevaikutuksia. Korvalehtien hieronta (ks. aurikuloterapia) luetaan myös vyöhyketerapian sovellutukseksi.
Sikiörefleksiterapia eli metamorfoositerapia muistuttaa sikäli toteutukseltaan jalkapohjaterapiaa, että sekin perustuu jalkojen käsittelyyn. Ihmisen fyysisen, henkisen ja tunneperäisen rakenteen katsotaan muodostuvan sikiön kehitysvaiheissa ja heijastuvan kehossa erityisesti selkärangan heijastealueille. Tätä aluetta hieromalla voidaan vapauttaa lukkiutumia ja mm. hoitaa synnynnäisiä vammoja. Tekniikka on yksinkertainen ja kaikkien opittavissa.
Koko kehon vyöhyketerapia ottaa huomioon kaikki kehon refleksialueet. Menetelmä tunnetaan kansanlääkinnässä kautta maailman. Karl-Axel Lindin kehittämää ns. lindiläistä (koko kehon) vyöhyketerapiaa on opetettu Suomessa 80-luvulta lähtien. Tällä hetkellä koulutusta järjestää Medica Nova. Koska lindiläiseen vyöhyketerapiaan yhdistyy astrologian aineksia, sitä pidetään useilla tahoilla “epätieteellisenä”.
Moderni vyöhyketerapia, joka myös on koko kehon vyöhyketerapiaa, on nimensä mukaisesti vyöhyketerapian uusin suuntaus. Sen pohjana on kiinalaisen professori Zingaing Zhangin kehittämä alkioinformaatio-oppi, joka ei perustu itämaiseen filosofiaan, vaan yhdistyy länsimaiseen tieteelliseen ajatteluun. Suomessa menetelmää on kehittänyt Kairon-instituutin rehtori Antti Pietiäinen. Menetelmän soveltaminen edellyttää perusteellisia teorian opintoja sekä käytännön harjoittelua. Ainoa oppilaitos, jossa modernia vyöhyketerapiaa voi tällä hetkellä Suomessa opiskella, on Luontaislääketieteen instituutti Kairon.
Psykologinen vyöhyketerapia on modernin vyöhyketerapian laajennos, jossa hoidetaan mielenterveyttä. Menetelmän omaksuminen edellyttää modernin vyöhyketerapian hallitsemista; koulutusta järjestää Luontaislääketieteen instituutti Kairon.
Vyöhyketerapian kaikki suuntaukset toimivat samalla myös diagnoosina; heijastealueita tunnustelemalla terapeutti voi päätellä, mistä terveysongelmista on kysymys.
Samoille periaatteille rakentuu myös iirisdiagnoosi, jossa elimistön tila määritetään tutkimalla silmän iiriksessä näkyviä elinten heijastealueita. Iirisdiagnoosi on taudinmäärityskeino, ei terapia. Tämä Suomessa kiistelty diagnoosimuoto on esim. Saksassa käytössä eräissä sairaaloissakin.
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Täydentävät hoidot, lääkintäjärjestelmät ja eri maiden perinteinen kansanlääkintä sekä näihin liittyvät tuotteet, yrtit ja rohdokset. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).