Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla -kirjasta, jonka voit ladata nyt ilmaiseksi kokonaisuudessaan tästä (HUOM! Edun arvo 35,90€) >>
Flunssan hoidossa on käytetty kuumetta alentavia fysikaalisia keinoja kuten ympäristön viilentämistä, vaihtovaatteita tai viilentäviä juomia sekä tulehduskipulääkkeitä. Yskää voidaan yrittää hillitä vesihöyryllä ja lääkkeillä. Liman eristystä edistävät lääkkeet ja yhdistelmävalmisteet ovat teholtaan kyseenalaisia.
Nuhaa lääkitään usein suun kautta otettavilla antihistamiinivalmisteilla, paikallisilla verisuonia supistavilla lääkevalmisteilla sekä keittosuolatipoilla tai sumutteilla. Niiden teho on kyseenalainen, ja paikalliset verisuonia supistavat lääkevalmisteet heikentävät värekarvatoimintaa.
Myös C-vitamiinia keskikorkeina farmakologisina annoksina (1–3 g/vrk) käytetään hoitona. Sen arvioidaan lieventävän ja lyhentävän oireita, mutta näytöistä kiistellään. Huippututkija Kedar N. Prasad on todennut, että ravitsemushoito yhdellä ainoalla mikroravintotekijällä, jopa kuuluisalla C-vitamiinilla, ei ole riittävää hoitoa, vaan ravitsemushoito kuuluu toteuttaa keskeisten mikroravintotekijöiden yhdistelmälääkintänä.[1]
Hengitysteiden epiteelisolujen pinnalla on nestevaippa, jonka pinnalla on ohut limakerros. Siitä on löydetty lukuisia antioksidantteja kuten C- ja E-vitamiineja sekä SOD-entsyymejä.[2] Epäpuhtaudet hengitysilmassa tarttuvat limakerroksiin, ja nestevaipan antioksidantit neutraloivat epäpuhtauksia, vapaita radikaaleja ja muita ilmansaasteita.
Värekarvojen tehtävänä on kuljettaa solujen pinnalla olevaa limaa ja niihin tarttuneita hiukkasia ylöspäin nieluun. Värekarvat liikkuvat 12–14 kertaa sekunnissa, jolloin lima kulkeutuu 100 mikrometriä sekunnissa (6 mm/min). Epiteelisoluja verhoava nestevaippa on välttämätön värekarvojen tehokkaalle toiminnalle.
Uusien hoitojen ongelmia
Lääketieteessä on yritetty kehittää flunssan uusia hoitokeinoja. Hengitystievirusinfektioista ainoastaan influenssassa on käytettävissä antiviraalinen lääkevalmiste. Paikallisesti annettavaa alfainterferonia on kokeiltu rinovirusinfektioiden hoidossa ja ehkäisyssä. Tulokset osoittavat, että suuret annokset voivat lievittää oireita ja lyhentää virusten erittymisaikaa. Ongelmana on kuitenkin se, että interferoni aiheuttaa herkästi limakalvohaavaumia. Kortisonivalmisteiden paikallinen teho ei liioin ole vakuuttava.
Useita antiviraalisia lääkeaineita on kehitetty. Tulokset eivät ole toistaiseksi olleet vakuuttavia. Rinovirusinfektioon soveltuvia lääkkeitä ei ole lääkärintyössä rutiinikäytössä. Antiviraalisen lääkehoidon tarkoitus on estää virusten lisääntymistä. Viruksen lisääntyminen limakalvoilla alkaa olla lopuillaan jo siinä vaiheessa, kun oireet ilmaantuvat. Koska flunssa on virustauti, antibiootit tai muut mikrobilääkkeet eivät nopeuta paranemista. Ainoastaan silloin, kun muutamalla prosentilla flunssapotilaista kehittyy selvä bakteeriperäinen jälkitauti (poskiontelo- tai välikorvatulehdus tai keuhkokuume) on antibioottilääkitys tarpeellinen.
[1] Prasad, Kedar N.: Micronutrients in Health and Disease. CRP Press 2011.
[2] SOD = superoksididismutaasi on hyvin aggressiivista vapaata radikaalia neutraloiva entsyymi.
Haluatko koko Kaarlo Jaakkolan tietopaketin aiheesta?
Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla -kirja on ladattavissa nyt ilmaiseksi kokonaisuudessaan tästä>>
HUOM! Kun lataat kirjan ilmaiseksi TÄNÄÄN, niin etusi arvo on 35,90€!
© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola