Kasvi- ja kalaöljyjen omega-3-rasvahappojen vertailua
LA, ALA ja niiden aineenvaihduntatuotteet toimivat solukalvojen fosfolipidien rakenneosina. Ne ovat elintärkeitä solujen normaalin rakenteen ja toiminnan kannalta. Eläinkokeissa on käynyt ilmi, että ALAn syöttäminen lisää solukalvojen EPA-pitoisuutta, muttei juuri lainkaan DHA-pitoisuutta. Toisaalta hermojen synapsien solut sisältävät kaikista rasvahapoista eniten DHA:ta. Rasvahapot hapettuvat ja tuottavat soluissa “hyviä”, neutraaleja ja “pahoja” eikosanoideja ja autokaideja (engl. autocoids).
Omega-6- ja omega-3-rasvahappojen aineenvaihduntaa. Runsas linolihapon saanti (esim. rypsiöljystä) lisää LDL-kolesterolin hapettumista, jolloin sitä voi takertua tulehtuneiden valtimoiden seinämin. LA:n runsas saanti ja alkoholin käyttö heikentävät desaturaasi-entsyymien toimintaa, jolloin ALAn muuntuminen EPAksi ja DHA:ksi vähenee entisestään. EPA estää 5-desaturaasia, jolloin elimistössä syntyy vähemmän arakidonihappoa (AA).
Ravitsemuslääketieteen (ja potilaan) kannalta mikä tahansa rasvahappo, joka pystyy korjaamaan ne aineenvaihdunnan virheet, joita n-6- ja n-3-rasvahappojen puute aiheuttaa, on “välttämätön rasvahappo”. Niinpä kaikki metaboliittirasvahapotkin, kuten EPA, ovat “välttämättömiä”. Kun niitä nautitaan sellaisenaan ravintolisänä, saadaan kyseiselle ihmiselle “välttämättömiä rasvahappoja”.
Numerot (3, 6, 7 ja 9) viittaavat niihin rasvahappomolekyylin kohtiin, joissa on ensimmäinen kaksoissidos. Niinpä esimerkiksi GLA:n (18:3n-6) ensimmäinen kaksoissidos on 6. ja 7. hiiliatomin välissä, molekyylin lopusta laskettuna. Ihminen ei kykene muuntamaan elimistössään omega-6-rasvahappoja omega-3:ksi eikä päinvastoin.
Tämä artikkeli on Luontaistuotealan ammatillisen peruskurssin aineistosta: Tri Tolosen materiaali, Välttämättömät rasvahapot, tekijä LTK, dosentti tri Matti Tolonen