Kuitua ovat ravinnon sulamattomat osat, joita paksusuolen bakteerit kuitenkin voivat hajottaa ja käyttää ravinnokseen. Mitä enemmän ruokamme sisältää ravintokuitua, sitä suurempi on ulosteen määrä ja sitä pienempi on riski sairastua moniin ruoansulatuskanavan sairauksiin. Kuidun puute johtaa usein ummetukseen ja muihin kroonisiin suolistovaivoihin, mutta kuidulla on ennaltaehkäisevä vaikutus moniin muihinkin sairauksiin (sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, sappikivitauti, lihavuus), koska kuitu vaikuttaa myös hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan. Monet länsimaiset elintasosairaudet johtuvat kuitujen puutteesta.
Nykyään moni saa ravinnostaan liian vähän kuituja, koska eläinkunnan tuotteita syödään runsaasti ja kasviksia liian vähän. Kuituja saadaan kaikesta luonnollisesta kasvisravinnosta, mutta ei lainkaan lihasta, kalasta, munista ja maitotuotteista, ei myöskään sokerista tai rasvoista. Lisäkuitu olisi siis monelle tarpeen.
Vaikka ravintokuitu ei sula eikä siitä saada kaloreja, se on terveyden kannalta välttämätön ravinnon osa. Kuidut hidastavat mahalaukun tyhjenemistä ja antavat siten kylläisen olon, tasapainottavat verensokeria, alentavat veren kolesterolia, lisäävät ulostemassaa ja nopeuttavat ulosteen läpikulkua suolistossa sekä edesauttavat hyvän bakteerikannan syntyä ja ylläpitoa. Ne myös sitovat itseensä suolistossa olevia haitallisia aineita.
Suolistovaivoja hoidettaessa on hyvä käyttää vesiliukoisia kuituja, joita on runsaasti kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa, sekä pellavan- ja psylliuminsiemenissä. Veteenliukenemattomat viljakuidut ovat tehokkaita suolentoiminnan edistäjiä, mutta saattavat ärsyttää ärtyneitä suolen limakalvoja entisestään.
Psylliumin siemenillä on hoidettu ummetusta ja muita ruoansulatuskanavan vaivoja jo yli 500 vuotta. Siemenjauhe sitoo suolistossa vettä ja sekä lisää että pehmentää ulostemassaa. Psylliumin kanssa onkin aina nautittava runsaasti nestettä. Näin ummetus helpottuu, peräpukamien ja divertikkeleiden aiheuttamat vaivat lievenevät ja ärtyvän suolen oireet rauhoittuvat. Psyllium auttaa myös ripuliin imemällä suuria määriä vettä löysästä ulosteesta. Psylliumin käyttö on aloitettava varovasti, koska osalla ihmisistä kuitu turpoaa suolistossa hyvin voimakkaasti ja voi jopa aiheuttaa ummetusta.
Psylliumkuitu alentaa veren kolesterolipitoisuutta sitomalla kolesterolipitoista sappinestettä. Psylliumilla on merkitystä myös laihduttamisessa, sillä runsaasti vettä imevät siemenet täyttävät vatsaa ja antavat pitkään jatkuvan kylläisyyden tunteen. Psylliumkuitu sopii hyvin jatkuvaankin käyttöön.
Pektiini, jota on omenissa ja muissa hedelmissä, on myös vesiliukoinen kuitu. Se sitoo itseensä ruoan kolesterolia ja tasaa aterianjälkeistä verensokerin nousua.
Sokerijuurikaskuitu edistää tehokkaasti suolentoimintaa.
Akaasiakuitu on uusi tulokas kuiturintamalla ja se edistää myös suoliston toimintaa. Akaasiakuitu ei sakene lainkaan veteen, kuten psylliumkuitu ja se voi tästä syystä olla joidenkin helpompi käyttää. Sopii psylliumkuidun tapaan yleensä herkkävatsaisille.
Ravintokuidun määritelmästä ei olla edes täysin yksimielisiä. Uusimmat ravintokuidun määritelmät jaottelevat kuidun myös alkuperänsä mukaan:
-ravinnossa luonnostaan oleva kuitu, kuten esimerkiksi täysjyväviljan kuitu
-eristetty kuitu, kuten esimerkiksi inuliini
-synteettinen kuitu, kuten esimerkiksi polydekstroosi. Polydekstroosia lisätään erilaisiin elintarvikkeisiin kuidun lähteeksi, kuten esimerkiksi välipalakeksit ja jogurtit.
Polydekstroosia sisältävät elintarvikkeet voivat lisätä vatsan ja suoliston alueen oireita.
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Vatsa ja suolisto. Marja Ruuti. Susanna Juvonen. 2016).