Rohtokasveja on käytetty lääkinnässä kautta ihmiskunnan historian. Oman elinympäristön kasvit ovat aina tarjonneet luonnollisen, helposti saatavilla olevan avun mitä erilaisimpiin vaivoihin. Lähes kaikki nykyäänkin käytössä olevat rohtokasvit on löydetty vuosituhansien kuluessa, usein yrityksen ja erehdyksen kautta. On myös merkillepantavaa, että monien samojen tärkeiden rohtokasvien vaikutukset keksittiin toisistaan tietämättä eri puolilla maailmaa.
Eläimet osaavat edelleenkin lääkitä itseään vaistonvaraisesti luonnosta löytämillään rohtokasveilla. Ihmiset sen sijaan lähestulkoon unohtivat mietojen rohtokasvien käytön nykyaikaisen, kemiallisen lääketeollisuuden kehittymisen myötä.
Viime vuosikymmeninä kiinnostus mietoihin rohtokasveihin on virinnyt uudelleen. Yhtenä syynä on epäilemättä voimakkaiden synteettisten lääkkeiden aiheuttamat sivuvaikutukset. Myös rohtokasveista saadun tutkimustiedon lisääntyminen on tehnyt monesta perinteisestä, mutta jo lähes unohdetusta rohtokasvista uudelleen kiinnostavan ja varteenotettavan lääkkeen. Esimerkiksi mäkikuisma (Hypericum perforatum) on osoittautunut tutkimuksissa tehokkaaksi antidepressantiksi eli masennusta torjuvaksi kasvilääkkeeksi.
Monet rohtokasvit ovat myös ravintokasveja, ja päinvastoin. Rajanveto lääkkeen ja ravinnon välillä onkin monesti häilyvä juuri mietojen rohtokasvien kohdalla. Itselääkintäänhän sopivat ainoastaan sellaiset kasvit, joilla ei ole voimakkaita vaikutuksia. Mietojakin rohtokasveja käytettäessä on aina syytä noudattaa annosteluohjeita ja ottaa huomioon allergisten reaktioiden mahdollisuus.
Itselääkintään sopivat vain tavanomaiset, pienehköt vaivat. Varsinaiset sairaudet kuuluvat aina lääkärin hoitoon. Sairauksien tukihoidossa käytettävistä rohtokasvivalmisteista on aina neuvoteltava lääkärin kanssa.
Materiaali on Provitan koulutusmateriaalia: Kaija Elo, Johdantoa fytoterapiaan