Lymfaterapian kehittivät tanskalaiset Emil ja Estrid Vodder 1930-luvun lopulla. Hoito on käsin tehtävää, rytmistä pumppaavaa hierontaa, joka kohdistuu imusuoniin ja imusolmukkeisiin. Tarkoituksena on parantaa kudos- ja imunestevirtausta. Kaksi kolmasosaa ihmiskehon painosta on nestettä, johon voidaan vaikuttaa lymfapumppauksella.
Imusuonijärjestelmä on tärkeä osa aineenvaihduntaa. Se osallistuu kuona-aineiden poiskuljetukseen ja ylläpitää osaltaan immunologista järjestelmää. Järjestelmän toimintaa elvytetään lymfahoidolla. Lymfahoito aikaansaa vegetatiivisen hermoston (= tahdosta riippumaton hermosto) reaktioita, joilla on myös rentouttava vaikutus; usein asiakas nukahtaa hoidon aikana tai sen jälkeen. Hoidon puhdistava vaikutus ilmenee mm. lisääntyneenä virtsaamisen tarpeena.
Lymfahoidon monista sovellutusalueista mainittakoon tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, turvotukset, iho-ongelmat, tapaturmien ja leikkausten aiheuttamat vauriot, kiputilat, päänsärky ja migreeni, stressi. Lymfahoitoa ei saa antaa, potilaalle jolla on syöpä, verisuonitukos, sydämen vajaatoimintaa tai äkillinen tulehdussairaus.
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Täydentävät hoidot, lääkintäjärjestelmät ja eri maiden perinteinen kansanlääkintä sekä näihin liittyvät tuotteet, yrtit ja rohdokset. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).