Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.
Pakurikäävän lisääntyminen tapahtuu poikkeuksellisella tavalla. Itiöstä kehittyneet sienirihmastot tunkeutuvat elävään puuhun kuoren vioittumien kautta ja tappavat isäntäpuun yleensä 7–12 vuodessa. Sienen itiöemä alkaa kehittyä sienen rungosta irrottaman kuori- ja puukerroksen väliin tai ohuen pintapuukerroksen alle. Pakurikäävän itiöemä on yksivuotinen, resupinaattinen eli puun pinnan myötäinen, noin 1 cm paksuinen, jalaton ja kova. Parhaimmillaan itiöemä voi levittäytyä rungon pinnalle jopa useiden metrien matkalle. Kuuluisa venäläinen sienitieteilijä Appollinnaris Semenovich Bondartsev toteaa klassisessa teoksessaan The Polyporaceae of European USSR and Caucasia, pakurikäävän itiöemän kehittyvän 3–4 metriä pitkäksi ja 30–50 cm leveäksi. Metsäntutkimuslaitoksen asiantuntija Seppo Nevalaisen havaintojen mukaan itiöemät kykenevät kasvamaan jopa tätä pidemmiksi.
Itiöemä voi esiintyä myös elävässä isäntäpuussa, mutta tämä on niin harvinaista, että viimeksi kun ilmiö huomattiin, kirjoitettiin siitä erillinen tieteellinen julkaisu. Vastaava sattuma on raportoitu ensimmäisen kerran 1930-luvun lopulla.
Pakurikäävän itiöemän havaitseminen on erittäin harvinaista ja vain harva sienitieteilijä on uransa aikana päässyt todistamaan kyseistä näkyä. Sienitieteilijä, tohtori Sam Ristich kutsuukin pakurin harvinaista itiöemää kääpämaailman Graalin maljaksi. Pakurikäävän itiöemän voi todennäköisimmin bongata Pohjois-Suomessa parin-kolmen viikon aikaikkunassa syyskuun alkupuolella.
Pakurikäävän itiöiden leviäminen
Vasta vuosia sienen aiheuttaman kasvannaisen ilmestymisen jälkeen ja isäntäpuun kuoltua, alkaa kuori revetä sivulle pakurikasvannaisen ympäriltä. Lopulta revenneen kuoren alta paljastuu pinnanmyötäinen kanelinruskea itiöemä, ja 2–4 cm korkeat reunapalteet repäisevät puun tuohen halki, jolloin itiöt pääsevät vapautumaan.
Kun puun kuori repeää auki, asuttavat hyönteiset nopeasti pakurikäävän pillistöä, hyödyntäen ravinnetiheitä itiöitä ruoakseen. Itiöemä säilyy ehjänä nähtävästi vain muutaman viikon kuoren avautumisen jälkeen. Pakurikäävän itiöemän sienikudos sisältää mm. koliinia, lipidejä, steroleja ja B-vitamiineja, jotka ovat kaikki tärkeitä ravinteita esimerkiksi useiden kovakuoriaisten kasvulle ja lisääntymiselle. Sienitieteilijä Leif Ryvardenin mukaan hyönteiset syövät pakurikäävän itiöitä nopeammin kuin minkään muun sienen. Pakurikäävän itiöiden leviäminen tapahtuu nähtävästi vain myöhään syksyllä. Kääpien lisääntymistä tutkittaessa on todettu, että 95 % itiöistä leviää vain parin sadan metrin etäisyydelle. Sienten levittämien itiöiden määrä vaihtelee lajikkeiden välillä merkittävästi ja esimerkiksi lattakääpä vapauttaa kirjailija David Aroran mukaan yli 30 miljardia itiötä joka päivä.
Pakurikäävän pillistö on kasvaessaan kanelinruskea ja silkinkiiltoinen, mutta muuttuu lopulta kahvinruskeaksi ja kiillottomaksi. Kuoltuaan pillipinta murenee ja hajoaa pois. Pakurikäävän suhteellisen isokokoiset itiöt vaihtelevat väriltään läpinäkyvästä haaleanruskeaan ja kooltaan 8,5 mikrometristä 5,5–6,5 mikrometriin.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan täysin ilman postikuluja tänään koodilla ”pakuri”!
Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin postikulut poistuvat
© Mividata Oy ja Jaakko Halmetoja