Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.
Kuivata keräämäsi pakurikasvannaiset hyvin. Ehdottomasti tyypillisin virhe pakurin käsittelyssä on kasvannaisten huolimaton ja malttamaton kuivattaminen. Liian lyhyt kuivatusaika saa usein aikaan arvokkaan raaka-aineen homehtumisen ja aiheuttaa kerääjälleen poikkeuksellisen pahan mielen.
Pakurin kuivapaino on noin 180 g/l ja on tärkeää ymmärtää, että pinnalta kuivan tuntuinen pakuri sisältää usein vielä 17–20 % kosteutta kuoren alla, vaikka kosteusprosentti pakurin pinnalla olisikin 7–10 % välillä.
Varmistu pakurin huolellisesta kuivattamisesta ja kuivata pakuria mielummin liian pitkään kuin liian vähän aikaa. Kasvannaiset tuntuvat usein pinnalta kuivilta, vaikka sisällä on vielä huomattavan paljon haihtumatonta kosteutta. Voit halutessasi hyödyntää pakurin tarkempaan kuivattamiseen esimerkiksi puun analysointiin tarkoitettua kosteusmittaria.
Huolimattomasti kuivattu pakuri kerää pinnalleen vähitellen vaaleaa tai vihertävää hometta varsinkin suljettuun ja ilmanvaihdollisesti huonoon ympäristöön säilöttynä. Hometta kerännyt pakuri tuoksuu ummehtuneelta, kun taas riittävän pitkään kuivattu pakuri on tuoksultaan hyvin miedosti sienimäinen tai hajuton. Riittävän kuivattamisen lisäksi pakuripalat kannattaa säilöä hengittävään paperipussiin esimerkiksi suljetun muovipussin sijaan.
Minulta on kysytty vuosien saatossa useita kertoja, voiko hometta keränneitä pakureita hyödyntää esimerkiksi pitkään keitettävän pakuriteen valmistamiseen? En missään nimessä suosittele hometta keränneiden palasten hyödyntämistä teen keittämiseen tai edes alkoholiuutteiden valmistamiseen, koska vaikka home itsessään kuolisikin keittämällä, ovat homeiden aineenvaihdunnan tuotteena syntyvät mykotoksiinit (homemyrkyt) huomattavasti hankalampi ja vaarallisempi ongelma. Homehtuneet pakuripalaset voi hyödyntää esimerkiksi ravinnetiheänä lannoitteena, hyttyskarkotteena (suitsukkeena), sytykkeenä tai väriaineiden lähteenä.
Kerätty pakuri on hyvä paloitella jo metsässä tai kotipihassa noin golfpallon kokoisiksi palasiksi, kun kasvannainen on vielä kostea. Toinen mainio tapa pakurin riittäävän kuivumisen varmistamiseen, on leikata pakurista leipämäisiä siivuja esimerkiksi vannesahaa hyödyntäen. Tuoreen pakurin käsittely on huomattavasti helpompaa ja miellyttävämpää kuin kuivan ja kivikovan pakurin.
Henkilökohtaisesti suosittelen pienten pakurimäärien pilkkomista kirveen tai vesurin avulla. Isompien määrien murskaaminen onnistuu kotioloissa tehokkaasti sähköisen oksasilppurin, lihamyllyn tai mekaanisen puristimen avulla.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan täysin ilman postikuluja tänään koodilla ”pakuri”! Nyt -15% edullisemmin!
Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin postikulut poistuvat.
© Mividata Oy ja Jaakko Halmetoja