Ravinteellisesta näkökulmasta todettuna sienissä on yleisesti ottaen paljon kuitua, B1-, B2-, B3- ja D2-vitamiinia, proteiinia ja toisaalta erittäin vähän kaloreita. Näiden tuttujen ravinteiden sijaan monet sienet sisältävät kuitenkin erittäin mielenkiintoisia yhdisteitä, joilla on todettu mm. antibakteerisia, antiviraalisia, antifungaalisia, tulehduksia hillitseviä, kipuja lievittäviä ja syöpäsoluja tuhoavia vaikutuksia. Sienitieteilijä Robert Rogers toteaa teoksessaan Fungal Pharmacy (2011), että sienillä on todettu ainakin 126 eri lääkkeellistä vaikutusta ja tämän johdosta fungiterapiaa (sienten terapeuttista käyttöä) harjoitetaan jatkuvasti enemmän ympäri maailmaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lääkinnällisistä sienistä on tehty pelkästään Aasiassa yli 100 000 tutkimusta. Silti vain harva on kuullut koko aiheesta Suomessa tai Euroopassa.
Maailman sienituotannon arvo on vuositasolla kymmeniä miljardeja euroja, mikä on lähes yhtä paljon kuin kahvin tuotannolla.
Sienistä on löydetty lukuisia farmakologisesti aktiivisia aineita, joilla on todennäköisesti tulevaisuudessa entistä keskeisempi merkitys sairauksien hoidossa ja uusien lääkemolekyylien kehittelyssä. Lukuisat sienistä tunnistetut yhdisteet tappavat bakteereja ja viruksia, jonka lisäksi niillä on immuniteettia ja tulehdusta sääteleviä ominaisuuksia. Ne vaikuttavat myös verensokerin säätelyyn, suojelevat maksaa ja vaikuttavat positiivisesti hermoston toimintaan.
Sienet ovat yleensä joutuneet kilpailemaan poikkeuksellisen haastavissa olosuhteissa erilaisia mikrobeja vastaan, minkä johdosta ne ovat erikoistuneet tuottamaan esimerkiksi antibiootteja sekä laajalla skaalalla antiviraalisia yhdisteitä. On huikean mielenkiintoista todeta, että nämä samat yhdisteet tarjoavat laajasti terapeuttisia ominaisuuksia myös nisäkkäillä. Lääkinnällisistä sienistä on historian valossa eristetty lukuisia tärkeitä lääkkeitä kuten penisilliini, griseofulviini, erytromysiini ja syklosporiini.
Lääkinnälliset sienet ovat yleisesti tunnettujen ruokasienten sijaan yleensä puiden kyljillä kasvavia kääpiä.
Sienten lääkkeellisesti vaikuttavat aineet kuuluvat moneen eri kemialliseen ryhmään, mutta usein ne ovat polysakkarideja tai triterpeenejä. Näiden lisäksi useita sienten sisältämiä glykoproteiineja, steroleja ja sekundäärisiä metaboliitteja hyödynnetään lääkinnällisiin tarkoituksiin. Yksi sienilaji sisältää yleensä lukuisia erilaisia bioaktiivisia yhdisteitä, joilla on farmakologisia vaikutuksia.
Yksi esimerkki on lakkakääpä (Ganoderma lucidum), joka sisältää 120 erilaista triterpeeniä, polysakkarideja, glykoproteiineja ja muita bioaktiivisia aineita. Markkinoille on tullut jatkuvasti lisää lääkinnällisistä sienistä valmistettuja tuotteita, joissa vaikuttavien aineiden määrä on vakioitu. Efektiivisillä sienituotteilla tuleekin varmasti olemaan yhä kasvava kysyntä sekä lääkkeinä, ravintolisinä että funktionaalisina elintarvikkeina.
Sienet tarjoavat geneettisesti lähes loputtoman varaston uniikkeja antimikrobisia yhdisteitä, joiden rooli tulee taatusti korostumaan entisestään tulevaisuudessa sekä ihmisten että ympäristön hyvinvoinnin näkökulmasta. Fakta, että lääkinnälliset sienet tarjoavat antibakteerisia ja antiviraalisia vaikutuksia nisäkkäille turvallisesti, asettaa nämä sienet korkealle luonnollisina ja potentiaalisina lääkkeiden lähteinä. Aihetta tutkivan farmaseuttisen biologian (farmakognosia) ympärillä on tehty jatkuvasti mielenkiintoisia löydöksiä ja esimerkiksi vuonna 2009 sienistä eristettiin kokonaan uusi antiviraalisten lääkkeiden luokka.
Moni tiedostaa sienten laajan kyvyn tuottaa tehokkaita antibiootteja. Lääkinnällisten sienten potentiaali ei kuitenkaan missään nimessä rajoitu ainoastaan solukalvon ulkopuolisten aineenvaihduntatuotteiden aktiivisuuteen haitallisia mikrobeja vastaan. Lukuisten sienten korkean molekyylipainon polysakkarideista (monimutkaisia sokeriyhdisteitä) koostuvat solunseinämät tehostavat entisestään sienten lääkinnällisiä vaikutuksia. Nämä yhdisteet ovat vanginneet lukuisten tutkijoiden huomion viimeisten 60 vuoden aikana ja yhdisteiden toimintamekanismeja on tutkittu laajasti varsinkin Aasiassa.
Eniten käytetyistä ja tutkituista lääkinnällisistä sienistä mainittakoon Suomessakin enenevissä määrin viljelty siitake (Lentinula edodes). Sientä on viljelty Kiinassa, Japanissa ja Koreassa toista tuhatta vuotta.
Vaikka sienet tarjoavat huomattavan laajan skaalan toistaiseksi tuntemattomia yhdisteitä, lajikkeita ja mahdollisuuksia, on tutkimus keskittynyt pääasiassa vain alle kymmenen aiemmin suhteellisen laajasti tutkitun lajikkeen syvempään ymmärtämiseen. Lääkinnällisistä sienistä selkeästi muita tunnetuimpia ovat siitake (Lentinula edodes), lakkakääpä (Ganoderma lucidum), silkkivyökääpä (Trametes versicolor), kiinanloisikka (Ophiocordyceps sinensis), koppelokääpä (Grifola frondosa), Agaricus blazei, matsutake (Tricholoma matsutake), siiliorakas (Hericium erinaceus) sekä tietenkin pakurikääpä (Inonotus obliquus).
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!
Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.
© Mividata Oy ja Jaakko Halmetoja