Pakurin aktiiviset ainesosat

Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.

Pakurin sisältämiä yhdisteitä on tutkittu suhteellisen paljon. Ensimmäisiä laajempia kemiallisia analyysejä toteutettiin 50-luvulla Venäjällä, jonka jälkeen uusien yhdisteiden tunnistaminen on jatkunut aktiivisena 2000-luvulle asti. Aasiassa pakuria on analysoitu samaan tapaan jo vuosikymmenien ajan ja tutkimusten julkaisuvauhti on kiihtynyt merkittävästi varsinkin vuoden 2010 jälkeen.

Pakurista on tunnistettu yli 200 bioaktiivista yhdistettä, joista merkittävimpinä erilaisia polysakkarideja, steroleja, mineraaleja sekä fenolisia yhdisteitä. Toisaalta pakurista on löydetty jatkuvasti uusia aktiivisia ainesosia, joiden toimintamekanismeista tai merkityksistä ei ole toistaiseksi tarkempaa tutkimustietoa. Tutkijat ovat havainneet, että pakurin ravinteellinen profiili eroaa merkittävästi kaikista muista lääkinnällisistä sienistä ja pakurin antioksidanttisuusarvo on selkeästi korkeampi kuin millään muulla sienellä.

Pakuria on tutkittu aktiivisesti aina 60-luvulta lähtien ja keskeisimpinä tutkijoita kiinnostaneina ainesosina pakurista on löydetty korkeita pitoisuuksia betuliinia, betuliinihappoa ja muita betuliinijohdannaisia, joita on yksittäisinä yhdisteinä tutkittu mm. potentiaalisina syöpälääkkeinä. Betuliinia esiintyy korkeita pitoisuuksia koivun tuohessa ja pakuri käytännössä ”syö” isäntäpuuna toimivan koivun sisältämät lääkinnälliset yhdisteet, muuntaen ne ihmiskehossa helpommin imeytyvään muotoon.

Pakurin hiilenmustan kuorikerroksen väri syntyy pääasiassa kasvannaisen sisältämästä, erittäin korkeasta melaniinipitoisuudesta. Tämä ihollemmekin tumman värin antava pigmentti toimii voimakkaana antioksidanttina, suojellen DNA:tamme esimerkiksi säteilyn aiheuttamilta haitoilta.

Käytännössä kaikki lääkinnälliset sienet sisältävät korkeita pitoisuuksia monimutkaisia sokeriyhdisteitä, kuten beetaglukaaneja, joiden vaikutusmekanismeja on kartoitettu tarkasti etenkin viime vuosikymmeninä. Pakuri sisältää beetaglukaaneiden lisäksi myös mm. hetero- ja alfaglukaaneja ja proteiineihin kiinnittyneitä xylogalaktoglukaaneja. Nämä yhdisteet antavat pakurikasvannaisen sisäosille sen kanelinruskean värin.

Terapeuttisesti toimivien monimutkaisten sokeriyhdisteiden lisäksi pakurista on tunnistettu laaja spektri erilaisia steroleita, joiden tiimoilta maailmanlaajuisesti uraauurtavimmat ja merkittävimmät tutkimukset on toteutettu Helsingin Yliopistossa Kirsti Kahloksen työryhmän toimesta. Lukuisat uniikit triterpeenit, joista etenkin inotodioli on saanut paljon huomiota, vaikuttavat selkeästi antiviraalisten ja antibakteeristen ominaisuuksiensa kautta vahvistamalla merkittävästi immuniteettiamme.

Omaa mielenkiintoani on aktivoinut vahvasti myös pakurin uniikki mineraaliprofiili. Huomattavan korkea pitoisuus kaliumia ja harvinaisempia hivenaineita, kuten cesiumia ja rubidiumia, on selkeyttänyt omaa ymmärrystäni monista pakurin tarjoamista vaikutuksista.

Pakurin huikean korkea antioksidanttisuus liittyy pitkälti fenolisiin yhdisteisiin, melaniineihin, superoksididismutaasiin (SOD)
ja beetaglukaaneihin. Fenolisten yhdisteiden kykyä suojata soluja vapaiden radikaalien hyökkäyksiltä on tutkittu suhteellisen paljon ja nämä väripigmentit toimivat kehossamme solujen ”ruosteenes- toaineina”, suojaten terveitä soluja haitallisilta hapetusreaktioilta. Pakurista on tunnistettu myös kymmeniä vähemmän tutkittuja, mutta voimakasta antioksidanttista aktiivisuutta omaavia yhdisteitä, kuten fenolihappoja.

Pakurin vaikutukset eivät kuitenkaan perustu mihinkään sen sisältämään yksittäiseen ravinteeseen tai ainesosaan, vaan satojen eri yhdisteiden välisiin suhteisiin ja toisiaan tukeviin vaikutusmekanismeihin. Seuraavaille sivuille olen koostanut kuitenkin tietoa pakurin eniten tutkituista ja sisältämistä aktiivisista ainesosista.

Viimeisin pakuritutkimuksen tilanteesta ja historiasta valmistunut raportti on julkaistu vuonna 2009.

Pakurin ravinteellinen profiili

Energia: 159,4 kcal/100 g
Proteiinit: 2,4–2,5 %
Hiilihydraatit: 71,9–75,8 %,
joista 32,6 % lingiinejä12,0 % beetaglukaaneja
Rasvat: 2,4 %
Kuiva-aine: 90,7 %
Vesi: 9,3–13,2 %
Tuhka: 1,6–14,5 %
Kuitu, liukenematon: 61 % Kuitu, liukeneva: 3,9 %

Hivenaineet: Antimoni, barium, vismutti, boori, kromi, kupari, germanium, mangaani, seleeni ja sinkki

Kivennäisaineet: Kalsium, cesium, rauta, magnesium, fosfori, kali- um, rubidium, pii ja rikki

Vitamiinit: B1-, B2-, B3-, B5-, B6- ja D2-vitamiini

Muut pakurin sisältämät tunnetut yhdisteet mm:

Beeta-D-glukaanit, proteiineihin kiinnittyneet xylogalaktoglukaanit, alfaglukaanit, heteroglukaanit, lanosterolit, ergosterolit, betuliini, betuliinihappo, lupeoli ja muut betuliinijohdannaiset, melaniinit, superoksididismutaasi (SOD), useita fenolihappoja (mm. kahvihappo, DBL), polyfenoleja, oksidoituneet triterpeenit, peptidejä, inotodioli, trametenolihappo, inonotusihappo, inonutosolit F–G, inobliinit A–C, felligridiinit D, E ja G, styrylpyrooni, tanniinit, eksopolysakkaridit, triterpenoidaaliset saponiinit, 20 erilaista lanostaani-tyypin triterpeeniä, 15 flavonoidia (flavoneja, flavonoleja, antosyaaneja, katekoleja), 9 bentsoehapon johdannaista, 10 hispidiinin analogia, 58 eri eteeristä öljyä ja 15 eri aminohappoa.

Pakuri ei sisällä fruktoosia, trehaloosia, glukoosia, sukroosia, maltoosia, laktoosia tai gluteenia.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!

Tilaa tästä!

Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.

Terveyssivut

Jaakko Halmetoja

Post Detail