Huoli ympäristösaasteista ja säteilyjäämistä

Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.

On yleisesti tunnettu fakta, että sienet imevät itseensä kasveja enemmän säteilyä ja ympäristömyrkkyjä. Lähtökohtaisesti käävät eivät kuitenkaan kerää yhtä korkeita pitoisuuksia ympäristösaasteita ja säteilyä kuin maassa kasvavat sienet, koska haitalliset yhdisteet päätyvät yleensä sadeveden mukana maaperään ja esiintyvät alhaisempina pitoisuuksina ”puita syövissä” sienissä maaperässä kasvaviin sieniin verrattuina.

Kaikki sienet kumuloivat kuitenkin ympäristöstä haitallisia yhdisteitä ja kääpien keräämistä tulee välttää läheltä asutusta, teollisuusalueita, valtateitä tai paikkoja, joiden maaperä on kärsinyt ympäristövahinkoja aiemmin. Esimerkiksi Venäjällä Kemerevon alueilta kerätyistä pakurista tehdyistä analyyseistä löydettiin korkeita pitoisuuksia arseenia, lyijyä ja strontiumia.

Vuosien 1993–94 Suomen sahatavarasta tehdyssä tutkimuksessa kuoritun puutavaran keskimääräiset cesium-137 -pitoisuudet olivat 16–24 Bq/kg ja puiden kuorissa pitoisuudet olivat 5–10 -kertaisia. Kirjallisuudessa on mainittu venäläisessä julkaisussa cesium-137:n siirtymisen pakuriin olevan samaa suuruusluokkaa kuin mustikkaan.

Suomen Säteilyturvakeskuksessa (STUK) viime vuosina mitattujen näytteiden perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että pakuriin näyttää kertyvän enemmän cesiumia kuin puuainekseen. STUK:n analyyseissä pakurin cesium-137 pitoisuuksiksia on analysoitu neljässä eri mittauksessa arvoja vaihteluvälillä 220–820 Bq/kg. Näytteiden huomattava vaihtelu ei pienten analyysierien valossa ole noudattanut loogista kaavaa, vaan moninkertaisten laskeumapitoisuuksien alueelta kerätyistä näytteistä on löytynyt moninkertaisesti pienempiä määriä haitallisia yhdisteitä, verrattuna muilta alueilta kerättyihin näytteisiin. Eniten cesiumia sisältänyt näyte oli lievän laskeuman alueelta, STUKin 5-portaisen luokituksen alueelta 2. Pitoisuuksien vaihtelu yksittäisissä sienissä on erittäin suurta.

Vaihtelu voi johtua mm. kasvupaikasta, maaperä ravinteisuudesta, pH:sta ja kosteusolosuhteista. Lisäksi laskeumapitoisuuksissa voi olla huomattavia eroja kuntien sisällä. Eniten cesiumia löytyy paikoilta, joilla satoi runsaasti vettä radioaktiivisen pilven ylikulun aikana. Isompien näytemäärien kautta keskipitoisuudet noudattavat kuitenkin hyvin laskeumatasoja.

EU:n komission suosituksen (2003/274/Euratom) mukaan luonnontuotteiden myyntiä koskeva enimmäisraja on 600 Bq/kg, mikä mahdollisesti ylittyy pakurin kohdalla paikoittain Suomessa. Siperiasta kerätystä villistä pakurista mitattujen radioaktiivisten yhdisteiden pitoisuudet olivat erään analyysin mukaan vuonna 2011 seuraavat: Cesium-137 <5,0 ppb, jodi <0,1 ppb, plutonium <0,5 ppb.

Säteilyturvakeskuksen asiantuntijan, Eila Kostiaisen näkemyksen mukaan pakurista valmistettua teetä ei ole mitään syytä olla käyttämättä. Vaikka pakurissa olisi huomattavasti enemmän cesiumia kuin puussa, niin teeksi valmistettuna se on laimentunut merkittävästi. Sienten liottaminen ja keittäminen vähentää jopa 80 prosenttia niiden sisältämästä cesiumista.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!

Tilaa tästä!

Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.

Terveyssivut

Jaakko Halmetoja

Post Detail