ANTIOKSIDANTIT RATKAISIVAT VATSAONGELMAT

Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Vatsa kuntoon kirjasta.

Vuonna 1962 syntynyt potilas tuli ensimmäisen kerran vastaanotolle vuonna 1994. Ensimmäisiä häntä huolestuttavia oireita oli ilmennyt vuonna 1992. Ensin oli ollut närästystä, ilmavaivoja ja heikotuksen tunnetta urheillessa. Sen jälkeen tuli pistävää rintakipua sekä runsaasti vatsaoireita kuten närästystä, ripulia, pahoinvointia ja vatsakipuja. Yleisoireina oli väsymystä, huimausta ja puutumisia. Yleiskunto huononi niin, että toukokuussa 1994 yhden kerrosvälin portaiden nousu otti voimille ja hengästytti. Välillä pyörrytti voimakkaasti. Paino oli laskenut 88 kilosta 63 kiloon puolessa vuodessa. Hän arvioi, että fyysinen suorituskyky oli vain noin 20 % ja psyykkinen noin 30–40 % siitä suorituskyvystä, joka hänellä oli ollut terveenä.

Hän oli ollut hammaslääkäripalvelujen ”suurkuluttaja”, omien laskelmiensa mukaan hän oli käynyt ainakin 200 kertaa hammaslääkärillä. Nuoruusvuosina oli tehty runsaasti amalgaamipaikkauksia, jotka eivät olleet kestäneet. Tilalle jouduttiin tekemään uusia amalgaamipaikkoja. Hampaiden hiomistoimenpiteiden jälkeen oli tullut poikkeuksellisen voimakkaita oireita. Juustot, kala, kananmunat, kotimainen vilja ja runsassuolainen ruoka osoittautuivat sopimattomiksi.

Vaikka hän sai usealta lääkäriltä ruokavalio-ohjeita, ruokayliherkkyydet lisääntyivät ja lopuksi hän eli lähes pelkästään kukkakaalilla ja porkkanoilla.

Kliinisessä tutkimuksessa potilaan yleiskunto vaikutti heikentyneeltä. Potilas oli motivoitunut välittömästi aloittamaan ravitsemushoidon. Lääkitykseen valittiin keskeiset antioksidanttivalmisteet, kuten seleeni, E-vitamiini, C-vitamiini, B-ryhmän vitamiineja, kalanmaksaöljy, valkosipulivalmiste, klorella ja ubikinoni. Ravintolisähoito aloitettiin siten, että noin 3 päivän välein otettiin käyttöön 2–3 valmistetta.

Vastaanotolla kahta viikkoa myöhemmin potilas kertoi, että yleisvointi oli kohentunut ja paino noussut 2–3 kiloa. Hänellä oli kuitenkin edelleen melko paljon oireita.

Pari kuukautta tukilääkityksen alkamisesta ns. biohammaslääkäri teki amalgaamisaneerauksen yhdellä vastaanotolla tarkkaa suojaustekniikkaa käyttäen kertatoimenpiteenä. Potilas koki, että toimenpide edisti tervehtymistä huomattavasti. Hänen omien muistiinpanojensa mukaan välittömästi toimenpiteen jälkeen seuraavat seitsemän oiretta loppuivat: pahoinvointi, vilunväristykset, puutumiset, sydämen tykytykset, ripuli sekä munuaisen seudun, rintakehän sekä käsien kiputuntemukset. Jäljellä oli lievää hengenahdistusta. Saneerauksen jälkeen fyysinen suorituskyky koheni nopeasti. Puolen vuoden kuluttua saneerauksesta hän arvioi terveydentilaansa ja totesi, että hänen keskittymiskykynsä ja työkapasiteettinsa olivat selvästi kohentuneet.

Maaliskuussa 1996 kirjallisessa raportissaan potilas totesi kyenneensä aloittamaan säännöllisen liikunnan, ja hänen työkykynsä oli koko ajan lisääntynyt. Hän oli tullut niin terveeksi, että se herätti huomiota ystäväpiirissä. Hän oli aloittanut järjestelmällisen liikunnan, ja työkyky oli lisääntynyt. Psyykkinen kestokyky oli potilaan oman arvion mukaan ollut sairauden loppuvaiheessa 30– 40 %, kun vuonna 1997 se oli jo 90 %. Paino oli normalisoitunut.

Potilaan tautiprosessin taustalla oli ollut monenlaisia hapetusstressireaktioita, yhtenä keskeisenä tekijänä amalgaamiperäiset syyt. Potilaan oma kuvaus oireista ja hammastoimenpiteistä oli selkeä peruste suositella nopeaa amalgaamisaneerausta.

Ravitsemuslääkitystä tarvitaan tehostamaan elimistön omia myrkynpoistomekanismeja sekä aktivoimaan soluvaurioiden korjausmekanismeja. Heti ravitsemushoidon alettua käynnistyi nopea paraneminen. Useimmat oireet olivat hävinneet noin 3 kuukauden aikana.

Potilaan paraneminen on jatkunut useita vuosia akuutin hoitojakson jälkeen. Hänen terveydentilaansa on seurattu ja hän on käynyt vastaanotolla noin vuoden välein. Raju sairaus on jättänyt melko vähäisiä jälkiä perusterveyteen. Sairastumiskokemuksen jälkeen potilaan mielestä terveys ei ole koskaan itsestäänselvyys. Hänen mielestään jatkuva antioksidanttisuojaus on elämän ehto. Hän on myös hyvin tarkka siitä, mitä syö. Voimien palattua suuri ilo elämässä on ollut liikuntaharrastus.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Vatsa kuntoon -pokkari tästä!

Tilaa tästä!

Terveyssivut

Kaarlo Jaakkola

Post Detail