Kasveissa vaikuttavat aineet (tehoaineet) esiintyvät luonnollisina yhdisteinä, joiden vaikutus elävien organismien aineenvaihduntaan on aivan erilainen kuin puhtaiden tehoaineiden. Rohdosten suotuisa vaikutus saavutetaan vain oikealla annostelulla.
Vaikka yrttilääkkeillä on kiistattomia etuja synteettisiin preparaatteihin verrattuna, aiheutuu niiden käytöstä myös ongelmia. Yrttien kemiallinen koostumus ei ole milloinkaan täysin vakio. Tehoainepitoisuus riippuu maaperästä, valaistuksesta ja muista maantieteellisistä seikoista. Korjuun jälkeinen käsittely vaikuttaa myös yrttien koostumukseen.
Yrttien annosteluohjeet ovat pakostakin vain suuntaa antavia. Yrttejä, joita ei ole erikseen mainittu myrkyllisiksi, voi turvallisesti käyttää varsin laajoissa vaihteluväleissä. Eräiden yrttien vaikutus on eri annostuksilla erilainen; esimerkiksi hyvin laimeaa pellavansiemenlimaa voidaan käyttää ripulin hoidossa.
Annosteluohjeita annettaessa on mainittava:
-valmistustapa
-määrä (kuinka paljon ?)
-annostelutiheys (kuinka usein ?)
-kuurin kesto (kuinka kauan ?)
Yrttiteen kohdalla kuumaan veteen uuttaminen on yleisin valmistustapa; hauduttamisaika on yrtistä riippuen 10 – 20 minuuttia. Nyrkkisäännön mukaan yrttitee ei saa näyttää vedeltä, mutta sen pitää olla selvästi vaaleampaa kuin värillinen pullolasi. Joissain tapauksissa käytetään keittämistä (kovat kasvinosat) tai hidasta kylmässä vedessä hauduttamista (eräät tuoreet yrtit). Tavallisimpien yrttien annostelusuositukset vaihtelevat viidestä viiteenkymmeneen grammaan (5 – 50 g) yhtä vesilitraa kohti. Normaali annostelutiheys on pieni kupillinen kolmasti päivässä, ellei ole syytä menetellä toisin.
Alkoholipohjaiset yrttiuutteet sekoitetaan kylmään veteen. Käytetyin annostelu on 10 tippaa lasillisessa vettä kolmasti päivässä ennen ateriaa. Joidenkin yrttien kohdalla voidaan käyttää suurempiakin tippamääriä (esim. auringonhattu, ratamo, kauranverso). Lapsille suositellaan pienempiä määriä; hyvä nyrkkisääntö on tippa ikävuotta kohti kolmasti päivässä. Akuuteissa tilanteissa annostusta voidaan tihentää. Tiheämpi annostelu nopeuttaa uutteen tehoa, vaikka nautittu kokonaismäärä pysyisi saman; jos annostusta tihennetään, tippojen määrää voidaan vastaavasti vähentää. Jos eri yrttiuutteita käytetään samanaikaisesti, on suositeltavaa ottaa ne eri aikoina päivästä, ei toisiinsa sekoitettuna.
Yrttimehujen annostelusuositus on yleisimmin 1 – 3 rkl kahdesti tai kolmasti päivässä ennen ateriaa, yrttijauheiden 1 tl – 2 rkl kolmasti päivässä. Puristeiden ja kuoriloiden annostelusuositukset vaihtelevat välillä 1 kpl päivässä – 5 kpl kolmasti päivässä. näin suuret vaihtelut johtuvat paitsi eri yrttien ominaisuuksista, vaihtelusta valmistustavoissa.
Lasten kohdalla annostus pienennetään suhteessa lapsen ikään seuraavan karkean kaavion mukaan:
murrosikäiset ……… sama annostus kuin täysikasvuisilla
peruskouluikäiset ……… puolet täysikasvuisen annostuksesta
leikki-ikäiset ……… neljäsosa täysikasvuisen annostuksesta
imeväiset ……… erittäin varovainen annostus asiantuntijan ohjeiden mukaan
Jos imeväisikäisen pääravintona on äidinmaito, voi äiti ottaa lapsen tarvitseman rohdoksen, joko teen tai uutteen taikka muun erityisvalmisteen muodossa. Normaalitilanteessa äidille ei ole siitä haittaa, vaikuttavia aineita siirtyy maitoon eikä lapsen kohdalla ole pelkoa yliannostuksesta.
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Lääkintäjärjestelmät. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).