Pakurikääpää ei nimensä puolesta tule sekoittaa jalavanpakuriin.
Jalavanpakuri on leppäkääpien sukuun kuuluva, vanhojen jalavien latvaoksien lahottaja. Se elää ainoastaan jalavilla, pääasiassa kynäjalavalla (Ulmus laevis) ja vuorijalavalla (Ulmus glabra), muodostaen laajan, jopa monen metrin mittaisen ruskean itiöemän puun kuoren alle. Sienen pinta on ruskea ja täynnä pillien aukkoja, jollaiset ovat tuttuja muidenkin kääpien ja tattien alapinnoilta. Sieni halkaisee lopulta puun kuoren vapauttaakseen itiönsä ja jalavanpakurin itiötuotanto on niin runsasta, että irtoavan kuoren sisäpinta on lopulta kauttaaltaan sitruunankeltaisen itiöpölyn peitossa.
Pakurikasvannaisia ei kehity niin kuin pakurikäävällä, ja pakurikäävästä poiketen jalavanpakuri muodostaa itiöemiä samaan puuhun vuodesta toiseen.
Jalavanpakuri on tieteelle suhteellisen uusi tuttavuus. Tanskalainen Peer Corfixen tunnisti lajikkeen vasta vuonna 1990. Lajiketta esiintyy Suomessa lähinnä rannikolla (Turku, Helsinki, Espoo, Pori, Loviisa, Porvoo) ja se aiheuttaa haittoja varsinkin Helsingissä, Espoossa ja Turussa – tuhoten yli 170 vuotta vanhoja puita. Sieni tunnetaan hyvin myös Tallinnassa, Pietarin alueella, Ruotsissa ja Norjassa.
Jalavanpakuri on valkolahottaja, jonka rihmasto tappaa puun pintakerrosten elävät solut. Tämän seurauksena latvus kuivuu ja vähitellen koko puu kuolee. Kuivat ja kuumat kesät lisäävät sienen kasvua, koska vedenpuutos aiheuttaa stressiä puulle ja edistää taudin leviämistä. Selkeimpänä merkkinä tartunnasta ovat kuolevat oksat, jotka tuottavat usein poikkeuksellisen paljon versoja. Taudinkuva saattaa muistuttaa jalavantautia.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!
Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.
© Mividata Oy ja Jaakko Halmetoja