Käyttömäärät ja suositukset, osa 1/2

Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.

Perinteisesti vahvaa pakuriteetä on suositeltu nautittavaksi 3 kupillista vuorokaudessa, 30 min ennen aterioita. Nykyisin teetä on helppo nauttia myös isompia määriä käytännöllisesti, esimerkiksi hyödyntämällä 1 litra pakuriteetä päivittäisen pirtelön pohjaneesteenä.

”But they charge a lot, fifteen roubles a kilogram, and you need six kilograms a month.” – Aleksandr Solzhenitsyn, Cancer Ward (1968)

Lainauksen perusteella Solzhenitsyn kuvaa kirjassaan syöpäpotilaiden päivittäiseksi käyttömääräksi 200 g pakuria. Määrä on erittäin korkea ja vastaavan anoksen nauttiminen on mahdollista ainoastaan huomattavan voimakkaan uuttamisen avulla. Venäjällä perinteinen suositus syövän hoitoon on ollut nauttia 8 vahvaa kupillista pakuriteetä päivässä, jonka lisäksi suoraan kielen alle tai nesteeseen sekoitettuna otetaan kolmesti päivässä 40–60 tippaa pakurista valmistettua tinktuuraa (mielellään kaksoisuutetta).

Tänä päivänä terapeuttiseen käyttöön (sairaustapaukset) suositellaan yleensä 7–10 grammaa pakuriuutejauhetta päivässä, nesteeseen sekoitettuna.

Eikö keittäessä tuhoudu arvokkaita ainesosia?

On tärkeää ymmärtää, että osa rohdoksista täytyy käsitellä keittämällä, jotta saamme niistä parhaan mahdolliset hyödyt irti. Toisaalta on tärkeää ymmärtää, että jos lähtökohtaisesti keittäisimme kaikki kasvit käyttöämme varten, menettäisimme rutkasti arvokkaita ainesosia ja rohdosten efektiivisyyttä.

Kaikille tutuista rohdoskasveista esimerkiksi kamomillan (Matricaria chamomilla) sisältämät lääkinnälliset ainesosat ovat pääasiassa herkkiä eteerisiä öljyjä. Jos kuumennamme kasvia valmistamalla siitä teetä voimakkaasti keittämällä, menetämme pitkälti kasvin efektiivisen potentiaalin.

Kovien solurakenteiden vuoksi monet juuret, puiden kuoret ja esimerkiksi lääkinnälliset sienet on perinteisesti käsitelty korkeita lämpötiloja hyödyntäen, koska kyseisen valmistusmenetelmän edut on huomattu kansanlääkintäjärjestelmissä eri puolilla maailmaa.

Pakurin solut koostuvat pääasiassa kitiinistä, jonka sisältämät polysakkaridit, kuten paljon tutkitut beetaglukaanit saadaan vaurioitumattomana ja rakenteellisesti ehjänä kehollemme hyödynnettävään muotoon pääasiassa korkeissa lämpötiloissa valmistettujen vesiuutteiden avulla.

Pakuriuutoksia valmistetaan kaupallisiin tarkoituksiin usein esimerkiksi keittämällä pakuria 100 asteisessa vedessä 3 x 3 tuntia. Välillä uutto suoritetaan painekattiloissa vielä korkeammissa lämpötiloissa ja keittoajat voivat olla selkeästi pidempiä. Pakurin uuttaminen riittävän korkean lämpötilan avulla on tärkeää, jotta kovien kitiinirakenteiden sisältä saadaan eristetty arvokkaat yhdisteet bioaktiiviseen muotoon. Ihmisen ruoansulatuselimistö ei yleensä tuota kitinaasi-entsyymiä, jonka vuoksi emme kykene sulattamaan raakoja sieniä. Tästä syystä lääkinnällisten sienten kohdalla tieteellinen tutkimus painottuu lähinnä voimakkaiden uutteiden ympärille.

Toisaalta korkeissa lämpötiloissa tapahtuva uuttaminen heikentää todennäköisesti ainakin osan pakuriteen fenoleiden aikaansaamasta antioksidanttisesta vaikutuksesta, koska useissa tutkimuksissa näiden yhdisteiden aktiivisuus on parhaimmillaan 50–70 asteisissa uutteissa.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!

Tilaa tästä!

Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.

Terveyssivut

Jaakko Halmetoja

Post Detail