Tämä kirja käsittelee pääasiassa kääpiä. Pakurikäävän lisäksi kirja sivuaa useita muita lääkinnällisiä sieniä, jotka ovat lähes aina puiden kyljillä kasvavia kääpiä. Käävät ovat lajiryhmänä hyvin vanha, luultavasti yhtä vanha kuin puiden elomuotoryhmä. Niitä on esiintynyt ainakin 360 miljoonaa vuotta ja ne ovat kehittyneet rinta rinnan puiden kanssa.
Käävät ovat sieniä, jotka pääasiassa hajoittavat entsyymiensä avulla kuollutta kasviainesta. Näiden sienten rihmasto on yleensä näkymättömissä puun sisällä tai maaperässä. Itiöemän alapinnan pilleissä muodostuvat itiöt, joiden avulla käävät lisääntyvät. Lahottaessaan pudonneita oksia, pökkelöitä, kantoja ja maapuita käävät muuttavat puuaineksen vaikeasti hajoavat selluloosa- ja ligniiniyhdisteet epäorgaaniseen muotoon, jota kasvillisuus pystyy käyttämään jälleen kasvuunsa. Lopullisesti hajotessaan puuaines siis ravitsee maaperää. Näin ravinteiden kierto jatkuu, maaperä ei köyhdy ja metsä pysyy ekologisesti toimivana kokonaisuutena.
Vaikka käävät ovat pieni eliöryhmä, on niiden merkitys metsän ja koko ekosysteemin toiminnalle huomattavan suuri.
Suomesta on tavattu yli 230 kääpälajia ja useimmat käävät ovat puilla kasvavia lahottajasieniä. Muutama laji, kuten ruokasienenä tunnettu lampaankääpä (Albatrellus ovinus), hajottaa kariketta tai elää juurisienenä vuorovaikutuksessa elävien puiden kanssa. Kääpälajeille on tyypillistä, että ne kasvavat puun rungosta ja vain harvoilla kääpälajeilla on jalka. Lähes kaikkien kääpälajien itiöemä on monivuotinen, mutta tässäkin on poikkeuksia. Monivuotiset kääpälajit voivat kasvaa hyvinkin kookkaiksi. Luonnontilassa olevien hyvin vanhojen metsien kääpälajit ovat usein myös uhanalaisia.
Kasvit edustavat metsän luonnollisessa kierrossa tuottajia ja eläimet kuluttajia. Lahottajien tehtävänä taas on saattaa ravinteet uudelleen kiertoon. Lahottajasienet toteuttavat rooliaan pilkkomalla rihmastojensa avulla puuhun sitoutuneita ravinteita muiden organismien käyttöön. Pudonneita oksia, kantoja, maapuita ja talousmetsien hakkuutähteitä lahottaessaan käävät muuntavat puuaineksen selluloosa ja lingiinimolekyylejä uusiksi yhdisteiksi. Nämä muutoin vaikeasti pilkkoutuvat yhdisteet kelpaavat kääpien käsittelyn jälkeen maaperän mikrobeille, hyönteisille ja lopulta taas puille. Näin ravinteiden kiertokulku metsässä säilyy terveenä.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!
Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.
© Mividata Oy ja Jaakko Halmetoja