Tämä artikkeli on julkaistu aiemmin Antioksidanttiklinikan Ravitsemusterapeutin palstalla. Se on kolmas osa viisiosaista “Taistelu sydämistä” -artikkelisarjaa. Artikkelin on kirjoittanut ravitsemusterapeutti ja ravitsemustieteen maisteri Marja Ruuti, jonka muut artikkelit löytyvät täältä!
Tutkimukset osoittavat jo selvästi, että ruoan rasva ja veren kolesteroli eivät yksioikoisesti aiheuta sydän- ja verisuonitauteja vaan syyllisiä ovat elimistön rasvojen ”pilaantuminen” ja tulehdus. Tieto ei ole uusi ja onneksi tätä vanhaa tietoa ei kokonaan haudattu kolesterolilääkkeiden ja margariinien voittokulussa. Kaikki asiantuntijat eivät jääneet polkemaan paikallaan vaan jo kymmeniä vuosia sitten tehtyjä havaintoja on tutkittu edelleen. Pitää yhä paikkansa, että kolesterolilla on rooli sydäntautien kehittymisprosessissa. Se rooli ei kuitenkaan selviä katsomalla pysyykö kolesterolilukema viitearvoissa, vaikka tämän perusteella annetaankin moni statiiniresepti. Aluksi resepti annettiin pelkän kokonaiskolesterolin perusteella, joka ei nykykäsityksen mukaan anna kovin paljon tietoa verisuoniterveydestä. Sitten löydettiin ”hyvä kolesteroli” HDL ja opittiin, että kaikki kolesteroli ei olekaan haitallista. Nyt näyttää siltä, että kaikki HDL-kolesterolikaan ei ole ”hyvää” ja että hapettunut tai sokeroitunut kolesteroli on se haitallinen kolesteroli. Verestä löytyy myös erikokoisia kolesterolihiukkasia ja tämä partikkelikoko näyttää merkitykselliseltä haitallisuuden kannalta. Kaiken lisäksi kolesteroli ei toimikaan yksin vaan sen haitallisuuteen tai hyödyllisyyteen vaikuttavat monet muut veressä kulkevat aineet ja aineenvaihdunnan tapahtumat kuten antioksidantit, sokerit, tulehdustekijät ja insuliiniresistenssi (tilanne, jossa insuliini ei pysty siirtämään veressä olevaa sokeria soluihin).
Lisäksi on paljastunut, että ruokavaliosta ei löydy yhtä pahista, joka tukkii verisuonet, vaan on otettava huomioon ruokavalion kokonaisuus, esim. miten paljon kovaa rasvaa käytetään ja mitä sen kanssa syödään ja nautitaanko rinnalla pehmeitäkin rasvoja. Mikä ihmeellisintä, se vanha ”pahis” eli kova rasva ei sinänsä olekaan pahis, vaan kaikki se millä kovaa rasvaa on yritetty korvata: jogurttien rasvan tilalle sokeria, rasvaisen lihan tilalle perunavalmisteita, pastaa ja leipää.
Onko rasva haitatonta?
Suomalainen saadaan liikkeelle rasvan voimalla. Muinoin lähdettiin rasvaretkille Ruotsin puolelle, sitten tyhjennettiin suomalaisten kauppojen voivarastot. Tutkimukset osoittavat, että kovat rasvat eivät suoraan aiheuta sydäntauteja, joten voiko siis voita ja rasvaisia ruokia syödä huolettomasti kuten some nyt antaa ymmärtää? Ihminen niin mielellään tekisi ihan kaikkea mitä mieli tekee ihan niin paljon ja usein kuin haluaa. Sellaista elämä vain ei ole. Vaikka runsaastikin kovaa rasvaa ja lihaa sisältävä niukkahiilihydraattinen ruokavalio laihduttaa ja alentaa kolesteroliarvot, siihen on sisällytettävä pehmeitä rasvahappoja ja antioksidanttipitoisia kasvikunnan tuotteita, jotta terveys pysyy yllä. Pitemmän päälle eläinproteiini ja kova rasva sairastuttavat, jos niiden osuus ruokavaliossa on liian suuri.
Mikä on se ”paha” kolesteroli
LDL-kolesteroli nimettiin aikoinaan ”pahaksi”, koska se kuljettaa kolesterolia elimistöön. Kolesteroli on kuitenkin ihmiselle välttämätön aine, joten LDL tekee itse asiassa hyvää työtä. LDL eli kolesterolia kuljettava proteiini vie elintärkeää kolesterolia solukalvojen rakennusaineeksi ja steroidihormonien (kortikosteroidit ja sukupuolihormonit) sekä D-vitamiinin valmistusaineeksi. Myös rasvojen sulatuksessa tärkeät sappihapot muodostuvat kolesterolista. Veren LDL-pitoisuutta ei siis kannata painaa liian matalaksi, mutta täytyy huolehtia, että LDL ei hapetu eikä sokeroidu. LDL-kolesterolia ei myöskään saa olla liikaa, koska esim. solukalvojen liiallinen kolesterolipitoisuus tekee niistä joustamattomia. Lisäksi on tärkeää ehkäistä elimistön matala-asteinen tulehdus, inflammaatio.
Lukuisten tutkimusten mukaan korkea veren kolesterolipitoisuus liittyy lisääntyneeseen sydäntautiriskiin. Tämä pitää edelleen paikkansa. Mutta se ei tarkoita, että kovan rasvan syönti itsenäisenä tekijänä lisäisi sydäntautiriskiä tai että kolesteroli sinänsä olisi haitallinen aine. Jo vuonna 1994 todettiin Lääkäriseura Duodecimin artikkelissa: “low-density”-lipoproteiinin (LDL) hapettumisella on keskeinen merkitys ateroskleroosin eli valtimonkovettumataudin synnyssä”. Oleellista on siis se, mitä kolesterolille tapahtuu verisuonissa.
Nyt tiedetään lisäksi, että LDL:n proteiiniosa apolipoproteiiniB eli apoB kertoo enemmän sydäntautiriskistä kuin veren LDL-määrä. Mitä suurempi apoB-arvo, sitä enemmän veressä on kolesterolihiukkasia. ApoB ei siis kerro kolesterolin määrää vaan kuvaa niiden partikkelien lukumäärää, jotka aiheuttavat ateroskleroosia (valtimoiden kovettumista). Kolesterolilääkkeet eivät juuri vaikuta veren apoB-pitoisuuteen. Verestä löytyy muitakin apolipoproteiineja, mm. apoA, joka on HDL: n osa ja kuvaa kolesterolia poistavien partikkelien määrää.
Ravinnon runsas hiilihydraattipitoisuus tuo vereen lisää pieniä kolesterolihiukkasia, joita on paljon varsinkin ylipainoisten, diabeetikoiden ja MBO:sta kärsivien veressä. Mahtaako transrasvojenkin näennäinen haitallisuus liittyä ennen kaikkea samoissa teollisissa elintarvikkeissa käytettyjen sokerien, tärkkelysten ja vehnäjauhojen tulehdusta lisääviin vaikutuksiin.
Kovan rasvan ohella olisi alusta asti kannattanut tutkia hiilihydraattien ja nimenomaan ”nopeiden” hiilihydraattien vaikutuksia. Lääke- ja elintarviketeollisuuden historia olisi silloin kirjoitettu toisin kuin nyt. Jälkiviisaus on helppoa, nykyhetken valinnat vaikeita.
Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?
Tilaa Marja Ruutin uutuuskirja Terve maksa nyt -15% alennuksella koko tilauksen loppusummasta koodilla ”tervemaksa”!
Lisää koodi ”tervemaksa” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin postikulut poistuvat.