LIITTEET LÄÄKÄREILLE – Keuhkokudoksen anatomiaa ja toimintaa

Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan uudesta Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla kirjasta.

Keuhkokudos koostuu pääasiassa hengitysilman täyttämistä keuhkorakkuloista eli alveoleista. Niitä on 300 miljoonaa ja niiden yhteispinta-ala vastaa isohkoa asuntoa. Keuhkorakkula on pienikokoinen pussi, joka on yhteydessä keuhkoputkeen. Niiden kautta ulkoilma pääsee runsaan millimetrin kymmenesosan läpimittaiseen keuhkorakkulaan. Sisäänhengityksen aikana keuhkojen koko kaksinkertaistuu.

Keuhkorakkuloiden seinämä on hyvin ohut. Sen ympärillä on tiheä hiussuonten verkosto. Hengitysilmaa pääsee vajaan millin tuhannesosan päähän hiussuonen verestä, jota sydämen oikea kammio pumppaa laskimoista vähähappisena ja hiilidioksidipitoisena. Alveolissa (seinämässä) veri ja ilma kohtaavat kaasujen vaihtoa varten.

Sekä alveolin että hiussuonten seinämät koostuvat erikoistuneista litteistä pintasoluista eli epiteelisoluista. Niiden välissä on vain ohut tyvikalvo.

Alveolissa eli keuhkorakkulassa veri ja ilma kohtaavat kaasujen vaihtoa varten. Sekä alveolin että hiussuonten seinämät koostuvat erikoistuneista litteistä pintasoluista eli epiteelisoluista. Niiden välissä on vain ohut tyvikalvo.

Alveolissa eli keuhkorakkulassa veri ja ilma kohtaavat kaasujen vaihtoa varten. Sekä alveolin että hiussuonten seinämät koostuvat erikoistuneista litteistä pintasoluista eli epiteelisoluista. Niiden välissä on vain ohut tyvikalvo.

Kaasujen vaihto

Anatomiset rakenteet mahdollistavat nopean kaasujen vaihdon. Hapen osapaino keuhkorakkulaan tulleessa veressä on yli kaksi kertaa suurempi kuin laskimoveressä. Niinpä happi siirtyy tehokkaasti vereen.

Päinvastaiseen suuntaan hiilidioksidin paine-ero rekisteröityy kaulavaltimon haarautumiskohdassa ja aortan kaaressa olevissa keräsissä, jotka reagoivat herkästi hiilidioksidin nousuun laskimoveressä ja lähettävät siitä tiedon hermoja pitkin ydinjatkokseen. Siellä sijaitsevasta hengityksen säätelykeskuksesta lähtee toisia hermoja pitkin viesti hengityslihaksille. Rintakehä laajenee, ja vedämme ilmaa keuhkoihin. Nämä tapahtumat hienosäätyvät mm. siten, että erityinen refleksi hengityskeskuksesta katkaisee sisäänhengityksen.

Hiilidioksidi on keskeisen tärkeä hengityksen säätelijä, tärkeämpi kuin happi. Keuhkoissa on yhteensä suurin piirtein aarin suuruinen pinta-ala kaasujen vaihtoon. Keuhkorakkuloiden sisältämä, noin yhden desilitran vesimäärä levitettynä näin suurelle alueelle synnyttää vesikerroksen, joka on tuskin punasolun paksuinen. Tämä kalvo vaihtuu joka sekunti.

Keuhkot pumppaavat tavallisen hengityksen aikana ilmaa noin 12–14 kertaa minuutissa. Vähähappinen, vahvasti hiilidioksidipitoinen ilma poistuu ja uutta tulee tilalle. Ruumiillisessa rasituksessa tuuletus kiihtyy moninkertaiseksi. Keuhkot ovat ilmatiivis pussi, joka laajenee ja painuu kokoon. Laajenevat keuhkot imevät ilmaa sisäänsä ja supistuvat keuhkot purkavat sen ulos.

Keuhkopussin runkona toimii rintakehä. Hyvin tärkeä elin hengityksessä on vatsaontelon ja rintakehän välissä sijaitseva palleaksi kutsuttu ”lihaslevy”.

Terveiden keuhkojen kapasiteetti on kerrallaan noin 4 ilmalitraa. Sellaista määrää tarvitaan ainoastaan kovan liikunnan aikana. Levossa riittää, että hengitettäessä imaistaan keuhkoihin noin puoli litraa. Aikuisen keuhkoissa käy vuorokaudessa 10 000 litraa eli 10 m3 ilmaa.

keuhkojen anatomia

Keuhkojen suojamekanismit kurkunpäässä

Keuhkoputkien sisäpintaa peittävä herkkä solukerros ei siedä epäpuhtauksia. Esimerkiksi kun ruoka niellään, se kulkee hengitystorven aukon yli taaempana olevaan ruokatorveen, jolloin on mahdollista, että nielussa liikkuva ruoka tai juoma pääsee henkitorveen. Tätä estämään elimistöön on kehittynyt ns. kurkunkansi, joka niellessä sulkeutuu tiiviisti. Samanaikaisesti kurkunpään yläosan taskuhuulet painuvat tiiviisti toisiaan vasten. Näin henkitorveen pääsee vain satunnaisesti ylimääräistä ainesta.

Jos kuitenkin ruokaa pääsee livahtamaan henkitorveen, käynnistyy silmänräpäyksessä refleksi, joka mobilisoi koko kehon roskan poistamiseen. Välitön refleksi sulkee taskuhuulet ja kurkunkannen jännittäen uloshengityslihakset äärimmilleen. Näin refleksi äkisti avaa ilmalle ulospääsyn, kun syntyy yskänpuuska, joka puhaltaa myrskytuulen nopeudella köhimisen ja yskimisrefleksin avulla vieraat esineet ulos hengitysteistä.

Vähähappinen, runsaasti hiilidioksidia sisältävä ilma poistuu ja uutta tulee tilalle. Ruumiillisessa rasituksessa tuuletus kiihtyy moninkertaiseksi. Laajenevat keuhkot imevät ilmaa sisäänsä ja supistuvat keuhkot purkavat sen ulos. Keuhkopussin tukirunkona toimii rintakehä.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta? Kaarlo Jaakkolan uutuuskirja on nyt myynnissä.

Tilaa Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Hengitystiet kuntoon ravitsemushoidolla kirja tästä! Käyttämällä koodia “hengitystiet” saat tilauksen postikuluitta.

Tilaa tästä!

© Mividata Oy ja Kaarlo Jaakkola