Mahla

Tämä artikkeli on ote Jaakko Halmetojan kirjoittamasta Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan kirjasta.

Mahlan käyttäminen keväällä pakuriteen keittämiseen on jotain mistä pelkkä ajatus saa välittömästi leveän hymyn kasvoilleni. Keväisin yksi huikeimmista resepti-rutiineistani on keittää pitkään vahvaa pakuriteetä koivunmahlaa hyödyntäen. Annan teen kiehua pitkään ja lisään haihtuneen nesteen tilalle useiden tuntien ajan uutta mahlaa, jonka seurauksena minulla on lopulta kourassani käysittämättömän herkullinen, valmiiksi sokereista ja mineraaleista konsentroitu pakuritee. Suosittelen kokeilemaan samaa toki myös esimerkiksi vaahteran mahlaa hyödyntäen, mutta itse tykkään ehdottomasti enemmän koivunmahlasta sen herkullisen maun ja koivun uniikin lääkekasvin roolin vuoksi.

Koivunmahla mainitaan jo Kalevalassa viileänä energiajuomana, jota ovat käyttäneet kaskenpolttajat, paimenet ja muut metsässä liikkujat. Neuvostoliitossa koivunmahlaa käytettiin sodassa 1941- 1945 parantamaan haavoittuneita sotilaita. Tuolloin kerättiin noin neljä tuhatta tonnia koivunmahlaa vahvistamaan lasten heikentynyttä terveydentilaa ja ravitsemaan haavoittuneita sairaaloissa.

Keväistä mahlanvirtausta esiintyy monilla pohjoisen leveysasteen lehtipuilla kuten koivulla, tammella ja vaahteralla. Virtaus alkaa silloin, kun maa alkaa sulaa pintaosistaan ja puiden vedenotto alkaa. Mahla sisältää puun varastoimia ravintoaineita, joita se tarvitsee kasvunsa käynnistämiseen keväällä ennen kuin yhteyttäminen lehdissä alkaa. Mahla on pääosin (n. 99 %) vettä, jonka kasvi on ottanut juurillaan maasta. Loppu 1 % on kuiva-ainetta, joka koostuu lähinnä sokereista, glukoosista ja fruktoosista. Lisäksi mahla sisältää pieniä määriä hedelmähappoja, kivennäis- ja hivenaineita, entsyymejä sekä aminohappoja.

Mahlakausi on lyhyt (3–5 viikkoa) ja keräämisen ajankohta Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä voi vaihdella usealla viikolla. Yleensä kausi alkaa huhtikuussa, kun maisema metsässä on vielä luminen. Kauden päättyessä lumi on kuitenkin sulanut pois ja koivut alkavat tuottaa lehtiään.

Mahlan juoksuttaminen aloitetaan yleensä poraamalla runkoon reikä, josta neste juoksutetaan astiaan muoviletkun avulla. Pienistä (läpimitaltaan n. 15 cm) koivuista voi parhaimpaan aikaan juoksuttaa noin 5 litraa mahlaa vuorokaudessa. Suuremmista (läpimitaltaan n. 30 cm) koivuista voi mahlaa saada jopa 15 litraa vuorokaudessa.

Säilyminen on mahlankeruun suurimpia ongelmia. Koivunmahla säilyy vain noin 2–5 vrk jääkaapissa. Perinteisesti säilyvyyttä on parannettu joko pastöroimalla tai pakastamalla. Pastörointi eli kuumentaminen kuitenkin tuhoaa joitain ainesosia, ja saattaa muuttaa mahlan makua. Huonon säilyvyyden vuoksi myös puhtauteen on kiinnitettävä erityistä huomiota juoksuttamisprosessin aikana. Pakastettaessa mahla säilyy hyvin, eikä maku muutu juuri ollenkaan.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!

Tilaa tästä!

Lisää koodi ”pakuri” ostoskorissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja paina ”Käytä kuponki” -nappia niin alennus aktivoituu.

Terveyssivut

Jaakko Halmetoja

Post Detail

Mahla

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Jaakko Halmetojan kirjoittama Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan -15% edullisemmin tänään koodilla ”pakuri”!

Yhteystiedot

Yhteistyössä

Terveyskirjat.fi