Maksa tarvitsee ravintoa toimiakseen

Tämä artikkeli on ote Kaarlo Jaakkolan kirjoittamasta Vatsa kuntoon kirjasta.

Maksasolut suojautuvat ulkoisia myrkyllisiä aineita ja elimistössä itsessään syntyviä hapettavia tekijöitä vastaan antioksidanttijärjestelmän avulla, mihin tarvitaan pienoisravintotekijöitä. Varsin monella nykyihmisellä maksa on jatkuvasti myrkkyjen ylikuormittama. On tärkeää, että maksasoluilla on käytettävissään riittävästi kaikkia niitä pienoisravintotekijöitä, jotka osallistuvat energiaa tuottavan soluhengityksen eri vaiheisiin.

Antioksidantit ovat joko ravinnon erilaisia yhdisteitä, tavallisia hivenaineita, vitamiineja, rasvahappoja, aminohappoja sekä niihin verrattavia aineita tai rohdoslääkkeitä, joilla on hapettavia tekijöitä ehkäisevä vaikutus. Mitä suurempi hapetusstressi on, sitä tärkeämpää on käyttää antioksidantteja sisältäviä lisäravinteita. Esimerkiksi sinkkiä, kuparia ja mangaania tulisi saada riittävästi ravinnosta, muuten maksa ei selviä valtavien myrkkymäärien eliminoimisesta.

Maksan suojauksessa tärkeiden pienoisravintotekijöiden riittävyyttä ja lisätarpeita voidaan arvioida vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappomittausten avulla. Pienoisravintotekijöiden puutostilat ovat yksilöllisiä. Tehokkaan yksilöllisen maksaa suojaavan lääkityksen määräämiseksi laboratoriotestit ovat tarpeellisia.

A-vitamiinin maltillinen annostelu maksasairauksissa on tärkeää. A-vitamiinin puutostilat ovat maksalle riskitekijä, koska maksasolujen hapetusstressissä vaurioituvat rakenneosat eivät uusiudu ilman riittävää A-vitamiiniannosta. A-vitamiini toimii antioksidanttina edistäen maksasolujen rakennevaurioiden korjausta. Suomessa on vuosikymmenien ajan peloteltu A-vitamiinin yliannoksista. Se on ollut kuitenkin tarpeetonta, sillä vahvin Suomessa rekisteröity A-vitamiinivalmiste sisältää vain 3 000 kansainvälistä yksikköä (KY), kun farmakologisessa antioksidanttilääkityksessä määrä voi olla 25 000 KY. Tuskinpa kukaan vahingossakaan nauttii kymmeniä A-vitamiinipillereitä päivittäin kuukausien ajan.

Koholla olevat maksaentsyymit kertovat häiriöstä maksassa. Yleinen syy maksaentsyymien nousuun on alkoholin pitkäaikainen runsas käyttö. Monet suomalaiset lääkärit eivät ota juurikaan muita vaihtoehtoja huomioon eivätkä usko potilaan antamia esitietoja siitä, että alkoholin käyttö on joko olematonta tai niin vähäistä, että se ei selitä maksaentsyymien nousua. Maksaentsyymien nousulle on monia syitä. Lääkärin tulee selvittää todelliset maksaentsyymien taustalla olevat syyt. Pitkäaikainen tulehduskipulääkkeiden käyttö ja myös muiden kemiallisten lääkkeiden käyttö rasittaa maksaa samoin kuin mitkä hyvänsä hapetusstressiä aiheuttavat muut tekijät.

Kemiallisten lääkevalmisteiden aiheuttamat maksavauriot ovat syynä yli 30 %:ssa akuuteista maksavaurioista ja 2–20 %:ssa sairaalahoitoon johtavista keltaisuustapauksista. 900:lla eri lääkeaineella on raportoitu sivuvaikutuksena jonkintasoinen maksavaurio.

Lääkkeet voivat aiheuttaa ns. akuutin maksatulehduksen eli lääkehepatiitin. Kroonisessa lääkevauriossa seurauksena voi olla rasvamaksa, krooninen lääkehepatiitti tai maksafibroosi, maksakirroosi tai sappikivitauti. Maksavauriot voivat olla niin vaikeita, että joskus joudutaan tekemään potilaalle maksansiirto henkeä pelastavana hoitona.

Tulehduskipulääkkeet ovat varsin yleisiä maksavaurioiden aiheuttajia. Myös kipulääkkeenä käytetty parasetamoli on merkittävä rasite maksalle. Paras tapa suojata maksasoluja parasetamolin haitoilta on määrätä potilaalle N-asetyylikysteiiniä (NAC), pienoisravintotekijää, joka aktivoi myrkynpoistojärjestelmää varsinkin, jos parasetamolin käyttö on jatkunut pitempään.

Kiinnostaisiko sinua lukea lisää aiheesta?

Tilaa Kaarlo Jaakkolan kirjoittama Vatsa kuntoon -pokkari tästä!

Tilaa tästä!

Terveyssivut

Kaarlo Jaakkola

Post Detail